Joutsen ei ole koskaan yksin

Minä olen ollut yksin. Jo vuosia olen kurvaillut maailman äärilaitoja irtaalla, viettänyt lukemattomia tunteja vain omia ajatuksiani kuunnellen, vailla turvallista seuraa. Vaikka välistä kaksin, silti koko ajan yksin. Se on yksinäisyyden kurjin muoto. Yksin kun kaksin.

Ja nyt ypöyksin, irtaalla. 

Minun onneni on meri. Sen ääreen ovat saapuneet joutsenet. Kymmenet ja taas kymmenet joutsenet. Aamuisin pesevät rantavedessä itsensä päivään ja illalla lipuvat kohti auringon unta. Meren rantaan olen kulkenut minä. Sen ääreen hakeutunut turvaan kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja ystäviäni tervehtimään. 

Jos ei olisi merta, ei olisi minuakaan. Sen turvassa kaikki saa paikkansa. Iso asettuu uomiinsa, pieni paikoilleen. Paikoillani olen minäkin, pieni. Jos ei olisi joutsenia, en tulisi minäkään tähän. 

Jos ei olisi merta, olisiko joutsenta? Jos ei olisi minua, olisiko joutsenta?

Onko joutsen koskaan yksin? Vailla seuraa? Ilman toisen turvaa?

Joutsen. Se on saapunut taas rannalle, ja sitä minä olen seurannut. Lukemattomia tunteja tuijottanut joutsenta. 

Ei. Ei joutsenesta puhuta yksikössä. Se on aina kaksin. Ei koskaan yksin. Oletko huomannut?

Joutsenet.

Joutsenia! Niitä minä olen seurannut. Lukemattomia tunteja olen tuijotanut niitä rannalla hiljaa ja hartaasti. Hengittämättä. Ihaillut ja ihmetellyt. Joutsenista minä olen ottanut lukemattomia valokuvia puhelimeni kuvarullalle. Vaivihkaa napannut hetken muistiin ohi kulkiessani ja kotiin tullessani suurentanut ruutua sormin, palannut joutsenten pikseliseen pintaan. 

Pikselinen on minun pintani. Epäselvä ja ja tarkkuus miten sattuu. Suurennettu ruutu. Olen vähän väsynyt. Yksinäisyyteen. Hiljaisuuteen. Tärkeinta maailmassa on uskaltaa viettää välin kivuliaitakin tunteja vain minä seuranaan. Mutta varjo seuraa kulkijaa ja liian paljon on… liian paljon.

On aivan liian paljon aikaan tunnustella. Penkoa omia ajatuksiaan ja saada ne vielä enemmän solmuun. Toiminta on suoraviivaista. Ei liikaa aikaa turhalle. Hiljaisuus on joskus tappavaa. Kun on liian hiljaista ja liian paljon hiljaisuutta on liikaa aikaa kuunnella.

Onko joutsenilla liikaa hiljaisuutta? Mitä ne kuuntelevat silloin? 

Minä voisin kuunnella joutsenia iäisyyden. Kun ne nokkivat itseään aamupesunpuhtaaksi. Kun ne maiskuttavat mutaisen kevätmeren antimia. 

Onko joutsen yksin kun kaksin? Eikö se uskalla olla yksin. Vai onko sen tarinaan kirjoitettu ikiajoiksi ainainen yhteys? Niin kuin meilläkin pitäisi olla. Ihmisillä. Mutta me olemme niin usein yksin. Miksi?

Ei. Joutsen on aina kaksin.

Joutsen ei ole koskaan yksin.

joutsen

Voi sinä! Voi te! Ihanat ihmiset, jotka olette olleet minuun yhteydessä eilisillan ja tämän päivän aikana. Moni paikka trampoliinilla on jo täyttynyt, mutta vielä on tilaa. Tule sinä? Toivoisin erityisesti, että myös eri ikäiset miehet uskaltautuisivat mukaan; monta upeaa leidiä on jo tulossa. Minä toivon mukaani monipuolista porukkaa, eikä iällä, sukupuolella, kansallisuudella tai edes hyppytaidoilla ole mitään väliä.

Arvaa mitä. Vaikka eilen sanoin, etten ole nähnyt joutsenia pitkään aikaan tajusin tänään, että olenhan minä nähnyt lintuja viime aikoina. Itseasiassa ihan valtavasti.

Joutsenia! Niitä on täällä Rakkauden Saaren rannalla valtavat määrät. Löysin tämän pari viikkoa sitten pöytäläätikkoon kirjoittamani tekstinkin äsken. En minä taida koskaan olla ilman lintuja. Enkä yksin.

Kaunista viikonloppua, ystäväni!

/Äm

Kalsarikokkausta ja kevätkatselmuksia

Ei tarvinnut matkustaa kuin kolmisensataa kilometriä etelään, ja maisema muuttui talvisesta, lumikinosten täytteisestä Keski-Suomesta täyteen etelän kevääseen. Kevättä minä täällä nyt olen ihmetellyt viime päivät Helsingin kaupunkiluonnossa lenkkeillen. Kyllähän se vähän kummastuttaa, kuinka luonto voi olla jopa kuukautta aiempaa edellä kevään tulossa. Vaikka ihanaa onkin, että lupaus kesän heräämisestä on jo näin käsin kosketeltavaa, en silti voi olla kummastelematta ja kauhistelemattakin tätä myllerrystä, joka luonnossa kiihtyy vuosi vuodelta. Tuntuu kuin olisi huhtikuu, vaikka ei olla edes maaliskuussa.

kevät

Eilisen päivän pyhitin ystäville. Majailen rakkaan Katan luona, ja me keskityimme kalsarikokkailuun. Minusta on kovaa vauhtia tulossa suurtaloudenpitäjä, viisihenkisen perheen ruoat syntyvät kädenkäänteessä! Niin hyvin täällä kotitaloushommat hoituvat, että päätin jäädä vielä seuraavaksi viikoksi Helsinkiin järjestelemään asioita. Edessä on viikonloppu, joka tarkoittaa lisää ystäviä, hauskoja hetkiä kalsareissa ja luonnon kummastelua.

kokkaus

Tällainen meno täällä. Henkisesti ollaan vähän ihmetystilassa; paljon hyvää enteileviä merkkejä ilmassa, mutta kuten aina näissä minun keisseissäni, kaikki riippuu kaikesta, ja yhden langanpään löytyminen avaa ryminällä koko kerän. Sitä siis odotellessa.

/Äm, toivoen vilkasta viikonloppua

 

Hiirenkorvia viikonloppuun!

Perjantai-ilta ja veto on totaalisesti poissa. On ollut aika haipakkaa nyt viime ajat, ja nyt vauhti alkaa hyytyä. Pääsiäisenä oli tarkoitus levätä, mutta sairastaminen e ollut ihan sitä lepoa, jota kaipasin. Viikonloppu hujahtaa teatteriopinnoissa, huh. Ja tämän perjantai-illan vietän näytelmäkirjallisuuden parissa. Pitäisi jaksaa vähän lukea. Huh.

näytelmät

Kävin vähän hakemassa energiaa ulkona kävelyllä, koska muuten olisin nukahtanut nojatuoliin. Ihana ilma, ja mikä ihaninta, hiirenkorvat ovat vallanneet puut!

kevät

Vaikka tänään todella tuntuu perjantailta, ei voi valittaa. Päivä on ollut mahtava! Oli todella mielenkiintoisia tapaamisia… Toivottavasti pääsen kertomaan niiden sisällöstä pian.

Tämä tällä erää, pää lyö tyhjää! Hiirenkorvaista viikonloppua sinulle. Lepää, nauti ja ulkoile!

/Ämmä, niin kuin M-kirjain. Se on mun uusi lempinimi.

 

Kevätkevätkevätkevätkevätkevät!

Kevät helmikuussa! Mikä ihana ilma ulkona! Huhtikuu helmikuussa! Talitintti laulaa! Aurinko kurkistaa pilven takaa! Lumi poissa! Loska poissa! Koiran kakat pitkin tien pientareita! Helsinki! Huutomerkki!

Nukuin melkein 12 tuntia. Koko eilisen päivän tuntui, että se ihmeellinen pari vuotta sitten tyhjästä alkanut migreeni kolkuttelee taas ohimoitani ja päätin antaa itseni nukkua sen pois. Olin myös vähän alakuloinen eilen saamistani ikävistä uutisista ja voimat valahtivat hetkeksi pois kokonaan. Mutta nyt on niin kirkas mieli ja virkeä olo, että voisin valloittaa koko maailman. Maailma pitääkin ehkä valloittaa tietyiltä osin tällä viikolla, sillä viikon päästä lomani loppuu ja aloitan uudet mielenkiintoiset työprojektit.

Virtaa ja hyviä rasvoja saan myös tästä; ihanasta sydämen muotoisesta avocadosta, jonka sekoitin aamusmoothieeni!

sydänavocado