Unelma

Minulla on unelma: Kirjoitettuani MaiLife-blogiani nyt viisi vuotta ja ennen sitä pari vuotta Hidasta elämää -sivustolle, toivoisin, että nämä tarinat tavoittaisivat ihmiset vieläkin laajemmin. Ehkä, seurattuasi tätä tarinaa ymmärrät miksi näin ja mistä tässä kaikessa on kyse.

Se oli sellainen viaton ja utelias kokeilu alkaa rehellisesti ja avoimesti kertoa omaa tarinaa vaiheessa, jossa jätin entisen ja hyppäsin tuntemattomaan tyhjän päälle. Matkasta alkoi syntyä tarina, joka kertoo ihmiselämän peruskysymyksistä, menestyksistä ja menetyksistä, hurjimmista seikkailuista, joihin kuka tahansa voi päästä mukaan, kun vain lähtee!

Nämä seitsemän vuotta ovat muuttaneet tämän yhden ihmisen elämän (ja monta kertaa…), mutta kuulemani mukaan myös monen muun. Itselleni on vähitellen alkanut kolahtaa tajuntaan se, miten upeita ja ensisijaisesti (näin toivon) muille ajatuksia tuovia kertomuksia olen osannut kiteyttää – tästä on pirskattivie tullut elämäntehtäväni, ja olen kehittynyt niin ihmisenä kuin kirjailijana valtavasti! Ja nyt uskallan sen jo sanoa ääneen, vaikka edelleenkin joka toinen kerta tekstejäni julkaistessa pelottaa ja joka toinen kerta hävettää; ja ovatpa jotkut uskoani kovasti koettaneet horjuttaa. Mutta näinkin saa tehdä, ehkä jopa pitää!

Haaste tällaisessa kirjoittamisessa on se, että vaikka lukijoita riittää paljon, moni ei teksteistäni somessa julkisesti tykkää, sillä ne saattavat kolahtaa niin kovaa, että lukukokemus halutaan pitää henkilökohtaisena. Ja niin se saa ollakin! Saan valtavan määrän henkilökohtaista palautetta, ja se yllättää aina; näinkö moni tarinaani seuraa!? KIITOS SIITÄ! En teekään tätä tykkäyksien takia, mutta saamani palaute huomioiden ja ne monet sadat tunnit sekä eletty elämä, jonka tähän tekemiseen olen laittanut, tarkoittavat, että nyt on aika viedä tätä hommaa uudelle tasolle.

KUN tykkäät, niin tykkää rohkeasti! Ja tykkää blogini Facebook-sivusta, suosittele sitä kenties ystävillesi.

Ja sitten se toinen unelma: Nyt on aika kirjata tämä matka ja MaiLifen tarinat sekä niiden takana olevat kertomukset kirjan kansiin. Otan vastaan yhteydenottoja kustantajilta, erityisen suuri tarve käsikirjoitusvaiheessa olisi kustannustoimittajalle! Että tykkää tästä erityisesti KUN haluat kuulla koko tarinan kirjana 😀

(Niin ja se kolmas unelma; että saisin laulaa enemmän! Tämä video siksi, että tämä on tasan kaksi vuotta sitten ystävieni häissä esitetty, ja vaikka vähän rosoinen ääneltään, just nyt ja tähän kohtaan, enemmän kuin täydellinen.)
Mainokset

Hello, Mr Gray!

IMG_9738
Tältä näyttää seuraavien iltojeni sänkyaktiviteetti. On aika aloittaa perehtyminen naisen elämän peruskysymyksiin. Kaikenlaisesta sitä ehtiikin jäädä paitsi kun on Norjassa – tämä vaje korjataan nyt.

Hello, Mr Gray! Hyvää yötä, pupuset!

/Ämmä, ihan vähän korvat punoittaen…

Inspiraatio, where art thou?

Tämän päivän avainsana on ollut inspiraatio. Sitä olen kovasti koettanut etsiä; kysynyt teiltäkin apua. Kiitos kaikille Facebookissa inspiraation aihioita minulle jakaneille, hyödynnän kaiken sen lähipäivinä, en vielä tosin tiedä miten…

Tämä puolestaan on ihan puhtaasti salakuva.

tehtaalla3

Jos jään kiinni sen ottamisesta, ni syytän olosuhteita. Oli pakko ottaa kuva, koska tuo on Herra Isoherra, kalatehtaan pomo. Se josta kerroin! Siinä takana on se monitori, josta se minuakin väijyi viimeksi kun olin kalanperkuuhommissa.

Inspiraation etsimisessä piti mennä tänään näin pitkälle: kysymään että olisiko niitä suolistustöitä tarjolla. Huh, nyt on sekin hetki nähty, että haluan suolistamaan!

tehtaalla1

Mutta tuota käytävää ei enää tänän vuonna kuljeta. En minä enkä ne moottorisahamurhaajat, jotka – kato nyt – voi nähdä tuossa käytävillä verisissä sadevaatteissaan. Jos vähän pistät mielikuvitusta peliin!

tehtaalla2

Siinä on viimeisten kalojen päät, jotka täällä on sivallettu. Sea Hunter ja se toinen laiva jonka nimeä en muista ovat heittäneet kumihanskat tiskiin. Pyörivät merellä pitkään etsimässä seitä kunnes myrsky yllätti ne ja ne joutuivat palaamaan satamaan. Lähtivät takaisin merelle myrskyn laannuttua, mutta saman tien tuli toinen tuulenremakka, joka pakotti ne joululomalle.

Viidenminuutinmies Steveä en nähnyt. Tavallaan hyvä. En ollut meikannut. No, toisaalta viimeksi se on nähnyt minut kalansuolet naamalla, joten olisiko se nyt sitten ollut niin kamalaa. Ja sitä paitsi: TORSTAINA ON KALATEHTAAN PIKKUJOULUT!

Menen.

Ajattelen niin, että jos on ollut yhden kerran työvuorossa, niin on pikkujoulunsa ansainnut.

Meikkaan!

Jos torstain jälkeen en ole inspiroitunut, niin en sitten koskaan.

tehtaalla5

Kävin minä tuollakin. Asvossa. Siellä kirpputorilla, jossa on kahvila. Muistatko? Ajattelin, että jos siitä vähän inspiraatiota kirpputorilta sitten kun ei töitäkään ole tarjolla. Ekan kirjan taktiikalla, joka siis menee niin, että ensimmäinen kirja, jonka käsi hyllystä tavoittaa otetaan ja ostetaan, poimin kirpparin divarista itselleni luettavaa. Tämän!

tehtaalla6

tehtaalla4

Takakannessa lukee noin vapaasti suomennettuna:

”Minusta ihmisten elämä täällä maapallolla on kuin loputonta ryhmätyötä. Tehtävä, joka on annettu aikojen alussa on seuraava: Varmistakaa, että näette ympärillenne. Selvittäkää, miten voitte parhaalla tavalla organisoitua ja hyödyntää luontoa. Kuvatkaa omin sanoin millaista on olla ihminen. Ottakaa selvää miten kaikki liittyy yhteen ja miksi te olette täällä. Käyttäkää se aika, jonka tarvitsette.”

Tämä ekan kirjan taktiikka on pettämätön. Vai mitä olet mieltä?

/Äm, joka ottaa nyt sen ajan jonka tarvitsee, inspiraation etsintä jatkuu…

Älä luovuta viittä minuuttia ennen ihmettä

Huomenta. Pari tuntia jaksoin olla istuma-asennossa. Villeissä kuvitelmissani olin suunnitellut lähteväni käymään asioilla, mutta vedettyäni housut jalkaan ja pakattuani laukun tuli niin heikottava ja huono olo, että oli pakko painua makuuasentoon uudelleen.

Tables have turned: nyt on tämän karvapallon vuoro toimia minun sairaanhoitajanani.

sairaanhoitaja

Onneksi nyt on aikaa sairastaa, vaikka kyllähän sitä toivoisi, että juuri tällä hetkellä olisi voimia hoitaa asiota, jotta hommat etenisivät. Mutta tämä on nyt paikka, jossa mieltä koetellaan. On pakko antaa hetkeksi periksi ja kehon levätä, jotta tämä joskus menee ohikin. Se on kaikista vaikeinta; kun päässä tykyttää, että pitäisi sitä, pitäisi tätä ja vieläpä tuotakin, mutta ei vaan pysty.

Jäin kiinni tuohon kahteensataankahteenkymmeneenkahteen kirjaan, jotka minulla on kirjahyllyssäni. Kirjani ovat minulle hirvittävän tärkeä asia. Kun nyt oikeasti olen tullut ne laskeneeksi, ja pysähdyin niiden ihmeellisen tasaluvun äärelle, oli pakko tarkistaa.

Googlasin ”toistuvat numerosarjat” ja löysin tämän:

”Numerosarja 222: Vastaistutetut ajatuksemme alkavat versoa todellisuuteen. Jatka niiden kastelua ja hoivaamista, ja pian ne puhkeavat maan pinnalle jolloin näet todisteen ajatuksiesi toteutumisesta. Toisin sanoen, älä luovuta viittä minuuttia ennen ihmettä. Ajatustesi toteutuminen on sinulle pian päivänselvää, joten jatka hyvää työtä! Ajattele positiivisia ajatuksia, jatka vahvistavia ajatuksia ja mielikuva-ajattelua.”

Osuvaa? Totta tai ei, niin aika hyvä viesti minulle. Ei luovuteta viittä minuuttia ennen ihmettä!

/Ämmä, joka ei luovuta, mutta ottaa nyt pienen paranemisen mittaisen luovuustauon

Voivatko kyyneleet loppua?

Viikonloppu on sujunut koiraa hoitaessa. Onneksi Herra Hermanni osoittaa vahvat kyntensä ja on jo paranemaan päin. Tänään käveltiinkin vähän pidempi matka.

Onneksi on sunnuntai ja voi vihdoin taputella tämän viikon pakettiin. Tein tänään jännän huomion. Sen, että minusta tuntuu kuin minun kyyneleeni olisivat lakanneet. Olenko itkenyt kyynelvarastoni loppuun? Tekisi mieli itkeä (se auttaa aina), mutta kyyneleitä ei tule.

Voiko käydä niin, että kyyneleet vain loppuvat jossain vaiheessa kun on itkenyt riittävästi? Voiko kyynelvarasto ehtyä? Mitä sitten käy jos ei enää voikaan itkeä? Sellaista minä pohdin tänään.

kyynel

Tässä eläinsairaanhoitajana toimiessani luen muuten tosi hyvää, Jonas Gardellin ”Torka aldrig tårar utan handskar” -kirjaa (siis ”Älä koskaan kuivaa kyyneleitä ilman hanskoja”, miten sattuikaan tähän kyynelteemaan). Se kertoo 80-luvun Tukholmasta ja ensimmäisista HIV-potilaista. On Ruotsissa hyvin suosittu kolmiosainen kirjasarja. Jos luet ruotsia, suosittelen! En tiedä onko tätä käännetty suomeksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille rakkaat kullannuppuseni!

/Ämmä, kuivasilmä

Tässä on hyvä

Tänään en ota sinulle kuvaa ruokalautasestani, vaikka lounasta parhaillaan nautinkin. Eihän siinä edes olisi mitään yllätyksellistä katsottavaa, samaa jauhelihasalaattia kuin eilen.

Sen sijaan laitan sinulle tämän kuvan. Se on Mirkun valokuvausstudion vessasta. Otin sen jo aikoja sitten, mutta jotenkin sen jakaminen ei vaan ole tullut aiemmin ajankohtaiseksi.

hereisgood

Olkoon se naisen ailahteleva mieli tai mikä ikinä, mutta tähän päivään tämä vessanoviteksti sopii. Tänään minulla on todella hyvä olla juuri tässä. On ihan hemmetin hyvä olla yksin. Viime päivät olen treenannut, lukenut ja kirjoittanut. Perjantaina lähden mökille, ja jatkan samaa rataa. Kirjoitan. Ja luen ja treenaan. Yksin. Sitä odotan kuin kutta nousevaa.

Kirjoitan nyt sellaisia asioita, joista kerron sinulle varmasti myöhemmin. Ja vaikka en kertoisikaan, vaikka tulisin siihen tulokseen, että tämä kirjoittamisen lopputulema jäisi vain minulle, niin haluan juuri nyt välittää sinulle tämän tunteen. Sen, että on ihan hirveän hyvä olla. Nämä asiat, joita nyt teen, auttavat minua menemään eteenpäin. Se oli se pieni ajatus silloin yhtenä päivänä kun tajusin että koska asioideni kulku on epätietoisuuden vallassa, minun on tartuttava siihen mitä nyt on. Tähän hetkeen ja näihin kykyihin, joita minulla on. Asioihin, joihin voin itse vaikuttaa sataprosenttisesti, enkä tarvitse niiden etenemiseen muita.

Sillä aikaa kun koko Suomi lomailee eikä kukaan ajattele työtä tai sen antamista, enkä minä siis ollen pääse työnhaussani eteenpäin, keskitän intohimoni ja energiani tähän. Kirjoittamiseen. Siihen minkä osaan ehkä parhaiten. Sen minä tajusin.

Ja tässä minä kirjoitan. En taaskaan instagrammoinut tai photoshopannut, jotta pääsisit ihan oikeaan ja todelliseen tunnelmaan. Olen vakavissani (vaikka tuo kuva kyllä näyttää enemmän Pelle Hermannin vaimolta, mutta vakavissaan se on Pelle Hermannin vaimokin, jos Pelle Hermannilla nyt ylipäänsä on vaimoa). Tästä kirjoittamisesta ja siitä, että nyt on just hyvä tässä.

näpynäpy

/Ämmä, ja hirveen hyvä tässä näin

Perjantain kolme koota: Kirsi, kalja ja kirjanjulkkarit

Huomenta, te ihanat rakkauspakkaukset! Ulkona ei sada! Kaikki on kohdillaan. Todella kohdillaan. Tämä päivä alkaa päivän eka kahvikuppi kädessä, treenitrikoot tuohon silmien eteen aseteltuna valmiina jalkaanvetoa varten ja fiilisellen eilistä.

Töitä, HelsinkiRealin kuvauksia ja Jenniemilian kirjanjulkkarit. Oikeastaan voisi sanoa, että päivä täynnä upeita enkelinaisia! No, ja yksi mieskin. Ja kalja. Mutta odotapa vaan, kun pääset katsomaan meidän keskustelumme Kirsin kanssa. En ollut häntä ennen tavannut, mutta oli kuin olisimme tunteneet ikuisuuden kun istuimme saman pöydän ääreen.

minäkirsi2

minäkirsi3 minäkirsi

Mies ja kalja tulivat sitten siinä töiden ja juhlien välissä. Tai oikeastaan ne molemmat olivat työtä. Juhan kanssa afteworkilla mietittiin HelsinkiRealin tulevia kuvioita. Ison ja pikkukaljan ääressä. Arvaa kumpi oli kumman. HelsinkiRealista on tullut jo nyt todella katsottu ohjelma, ja olisipa kiva jos sinäkin (jos et vielä ole) tutustuisit jaksoihimme. Ja antaisit palautetta! Kuinka voisimme kehittää ohjelmaa? Ketä sinä haluaisit ohjelmassa vierailevan?

kaljat

Kun afterworkit oli vietetty, lähdimme juhlimaan ihanaa uutuuskirjailijaa, Jenniemiliaa. Hänen Rakastan, siis olen -kirjansa on nyt kaupoissa, ja suosittelen sitä kaikille teille, rakkaani! Jennilla on mielenkiintoinen tarina; kuinka hörhövanhempien kasvattama kapinoiva neiti lähti New Yorkiin muotikuvaajaksi ja olisi päässyt huippuvalokuvaaja Annie Leibovizille töihin, mutta tajusi vihdoin, että hänen tehtävänsä on palata juurilleen ja muiden asioiden muassa kirjoittaa tämä kirja.

Muistan, kun istuimme kaksi vuotta sitten lounaalla Jennin kanssa ja hän kertoi kirjasta, jota on aloittamassa kirjoittamaan. Sitten minä pääsin oikolukemaan kirjaa (kyllä, olen eka kaikista kustantamon ulkopuolisista maailman ihmisistä, joka sen on lukenut!!) Ja nyt se on tässä.

kirjatjenni

jenni1

jenni2

Onnea, ihana Jenni! Perässä tullaan kirjan kanssa…

jennimili

Julkkareissa paikalla oli myös intuitivinen näkijä MIli Kaikkonen, joka muuten on HelsinkiRealin haastattelussa sunnuntaina! Ihana  päivä eilen. Illalla kun tulin kotiin (joo-o, hissillä…), niin löysin nämä kotihissini lattialta:

nopat

Talkin’bout signs… Mitä merkkejä nämä arpakuutiot nyt sitten minulle olivat…? Pidä mielessä tämä, jos jossain vaiheessa puhun jostain nopista tai arvasta. Jotenkin on sellainen olo, että tälläkin oli joku merkitys…

/Ämmä, vetää treenitrikoot jalkaan ja sujahtaa salin kautta kampaajalle

 

 

Uusi minä, toteutunut unelma!

Voi minun rakkaat ystäväni miten paljon te annatte minulle iloa, valoa ja energiaa! Lounastin uudessa (tai ainakin minulle aivan tuoreessa tuttavuudessa) Cafe Kuppi ja Muffinissa rakkaan Maaretan kanssa ja olen niin täynnä virtaa, etten tiedä mihin sen ensimmäisenä purkaisin. Tai oikeastaan tiedän ja kohta sen saat selville sinäkin…

20140321-133125.jpg
Maaretta lukeutuu tähän minun idoli-ryhmääni upeita, itsenäisiä ja sopivasti hulluja naisia. Yrittäjä, kirjailija ja ihminen isolla iillä, joka rohkeasti seuraa omia unelmiaan ja kulkee omia polkujaan.

20140321-133413.jpg
Kuten nyt tämä uusin: new.me, verkkopalvelu, joka tarjoaa helppoja ja hauskoja digitaalisia henkilökohtaisen kasvun työkaluja. Keskustelimme paljon Maaretan kanssa erilaisista unelmista: siitä, miten ihmiset usein jäävät unelmiensa toteuttamisessa jumiin siihen, että eivät saa aikaiseksi mitään, koska unelma tuntuu vaikealta lähestyä tai saavuttaa konkreettisesti. Pohdimme miten me ihmiset voisimme coachata ja valmentaa itseämme kohti tavoiteitamme omalla ajallamme ja omassa tahdissamme tällaisen verkkotyökalun avulla. Nyt siis puhun ihan konkreettisista, käsinkosketeltavista tavoitteista, en ainoastaan mistään elämänmuutoksesta tai itsensä tutkiskelusta.

Ja sitten keksimme: minähän voisin ottaa new.me:n avukseni kirjankirjoittamisunelmassani – tutkia voisinko todella saada apua tällaisen verkkotyökalun avulla kirjan kirjoittamiseen. Ja saada sen pian ihan oikeasti kauppojen hyllyyn!

Uskot varmaan, että innostuin, sillä tuo pirskatin superteokseni pyörii päässäni, mutta ei edisty. Nyt siis päätin aloittaa tutustumisen new.me:n kurssiin ja pistää tuulemaan kirjani kanssa. Raportoin matkastani, lupaan sen.

/Maija, joka on nyt askeleen lähempänä unelmaansa olla kirjailija