Kirje minulle – käyvätkö toiveet menneisyydestä toteen?

LÖYSIN satunnaisten papereitteni seasta kirjeen. Olen kirjoittanut sen itselleni toukokuun 27. päivä vuonna 2014. Vain muutaamaa kuukautta aikaisemmin koko elämäni oli romahtanut – ja olen päättänyt kirjoittaa itselleni tulevaisuuteen. En tiedä piilotinko kirjeen itseltäni tarkoituksella, vai hukkuiko se vahingossa elämän heitellessä minua paikasta toiseen.

Mutta nyt minä kirjeen vasta löysin, aivan sattumalta. Olisiko se pitänyt löytää ja lukea jo aikaisemmin?


TAVAAN omia sanojani, viestiä itselleni, ja kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni. En tiedä mitä ajatella. Olen kirjoittanut kauniille paperille, sellaiselle, jonka takapuolella on kuvia kengistä, ja liimannut kulmaan sydäntarroja. Miksi? 

Toiveitako? Unelmia? Vai jotain, joka voi käydä toteen?

Osasinko kuvitella tuolloin, missä tilanteessa tulisin kirjeen löytämään? Osasinko ajatella, millaisen matkan olen kulkenut? Toivoinko, että tähän kaikkeen olisi mennyt näin monta vuotta?

No, en varmasti.

Nämä vuodet ovat vieneet minut sellaisiin syvyyksiin, kantaneet korkeuksiin ja seikkailuihin, joita en ikinä olisi uskonut voinut uskoa yhden ihmisen kokevan. Olen elänyt, ihmetellyt ja pudonnut vielä monen monituista keraa – mutta vain tuolla tavoin olen voinut päästä sen kukoistuksen äärelle, jota tuolloin kaikista eniten janosin.


OLENKO minä nyt kaipaamani kaltainen, vai onko matkaa vielä jäljellä? Kuinka kauan matkaa täytyy tehdä, jotta pääsee perille? Ja mitä sitten tapahtuu, jos kaikki eteeni asettamat etapit täyttyvät?

 

Näin kirjeessä lukee, sanasta sanaan:

 

”27.5.2014

Rakas Maija,

Ihana nähdä sinut taas kukoistavana naisena. Olet päässyt yli vaikeiden aikojen, yli riippuvuuden. Olet taas iloinen, hehkuva itsesi; riippumaton ja itsenäinen nainen, joka osaa ja uskaltaa rakastaa.

Teet asioita, joita rakastat ja olet osoittanut itsellesi, että voit tienata hyvän elannon itsenäisenä toimijana niiden asioiden parissa, joihin eniten uskot. 

Hehkut elinvoimaa, saat kaikki ympärilläsi hymyilemään. Uskallat luottaa itseesi ja olet juuri sellainen kuin olet: Avoin, rehellinen, rakastettava. 

Tiedät, että sinä olet rakkaus, ja että olet kunnon miehen arvoinen. Hän tulee vastaasi pian.”

 


JOS kirjoittaisin itselleni kirjeen tulevaisuuteen juuri tänään, mitä siinä sanoisin?



JOS et tarinaani vielä tunne, lue esimerkiksi näitä tekstejäni, joita olen seikkailuistani kirjoittanut:

”Löytääkseen merkityksen elämään on rohkeasti kohdattava karuimmatkin kasvonsa

”Joskus on pelättävä kuolevansa voidakseen uskaltaa elää”

”Kun samppanjapissiksestä tuli köyhä – tällaista on köyhyys”

”Kun valtiotieteiden maisterista tuli kalastajan apulainen”

”Raha, nainen ja parisuhde – näin minulle kävi kun elin miehen rahoilla”

”84380 Stø”

”Kauhuleffojen kiintiöbloni kalatehtaalla”

”Täällä poissa minä olen tasan”

”Rakkaani, kahden vuoden päästä kaikki on kauniimmin – näin selvisin, vaikka mieleni romahti”

”Kyläboheemien kokoontumisajot”

”Ilman sinun tukeasi minun loistoni sammuisi – tältä tuntuu kun saa apua vaikeuksissa”

”Ihmeitä ei tapahdu, ne täytyy tehdä – ja tunkea torjutuksi tulemisen tunteen läpi”

”Sen saa, minkä itse tekee todeksi”

Ja paljon lisää löydät, kun selaat näitä sivuja.

 

Mainokset

”Kirje minulle” – helmi menneeltä matkaltani

Lueskelin tänään vanhoja Hidasta elämää -sivuston Sarastus-blogejani luodakseni katsetta siihen mitä on oikeastaan tullut kirjoitettua. Yksi teksti vangitsi minut, siinä on kiteytettynä jotain hyvin tärkeää tähänastiselta matkaltani. En tiedä miksi, mutta tuntui vaan tärkeältä jakaa se nyt tässä juuri nyt tällä hetkellä.

sarastus

Kuva: Juuso Soininen

Kirje minulle (julkaistu 23.5.2012)

Löysin laatikon, johon olin pakannut tavaroita vanhasta toimistostani. Tutkiessani sen sisältöä käteeni tarttui kirje, jonka kuoressa luki ”Maijalle”. Käsiala oli minun, mutten voinut muistaa mikä tuo kirje on ja milloin se on kirjoitettu. Repäisin kuoren auki. Löysin tämän. Nyt on fiilis, että se kannattaa jakaa kanssasi:

”Maija,

Minulla on yksi toive. Toivon, että lukiessasi kirjeeni olet löytänyt vastauksen. Piilotin sen, jotta ehtisit unohtaa sen olemassaolon. Tiedän, että löydät tämän juuri oikealla hetkellä, kun olet valmis vastaanottamaan päässäni nyt pyörivät ajatukset. Minä en ole vielä valmis, mutta ehkä sinä olet?

Olet upea ilmestys. Käytöksesi on itsevarmaa, esiinnyt vakuuttavasti ja puhut sujuvasti. Sinua pidetään hyvänä seurana, olet vitsikäs ja hyvä tyyppi, aina iloinen. Olet aina kontrollissa, hallitset jokaisen tilanteen – täydellistä, eikö totta!

Rakastat hauskanpitoa, juot samppanjaa hienoissa ravintoloissa, naurat tarttuvasti. Pukeudut tyylikkääsi, näytät hyvältä ja elinvoimaisella. Aina, kun pieni epävarmuus iskee, ostat uuden paidan ja hymy palaa kasvoillesi. Jos olet itkenyt yöllä yksinäisyyttä ja väsymystä, peität turvonneet silmäsi aamulla meikillä piiloon. Aina on näytettävä hyvältä, eikö?

Oletko varmasti rehellinen itsellesi, Maija? Vaikka olet siinä edessäni, täynnä elämää, huomaan, että naurusi kuulostaa joskus ontolta. Että sydämesi ei aina ole läsnä. Huudat huomiota, saat sitä ja nautit, mutta vain hetken kunnes tarvitset sitä taas lisää. Koitatko piirtää itsestäsi täydellistä kuvaa, vaikka edes Michelangelo ei ole sellaiseen pystynyt?

Haluat että sinut huomataan, mutta et huomaa itseäsi! Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä epävarmuutesi näkyykin ulospäin? Peität pahan olosi koska pelkäät, ja silti se loistaa silmistäsi, kuultaa eleistäsi. Olet läpinäkyvä minulle!

Pyydä apua, kerro huolesi muille, ei elämä ole kärsimystä. Ole rohkeasti heikko ja haavoittuvainen – se tekee sinusta rakastettavan, kukoistavan ja ainutlaatuisen yksilön, jolla on paljon annettavaa maailmalle. Sinun voimasi kumpuaa aitoudesta ja rehellisyydestä! Olet valovoimainen juuri tuollaisena.

Anna itsellesi rauha, anna armo. Kukaan muu ei sitä sinulle voi antaa. Nauti jokaisesta naarmusta ihollasi, kyyneleestä silmässäsi. Päästä irti, rentoudu, anna palaa. Ole vapaa. Ei elämä niin vakavaa ole; et sinä ole niin vakava!

Sinun ei tarvitse esittää vahvaa, koska olet jo sellainen. Sinun ei tarvitse esittää kaunista ja hyvinvoivaa, koska olet jo sellainen! Usko, että elämä kantaa, antaa sinulle juuri ne asiat, joita tarvitset. Sopivan määrän kullakin hetkellä. Älä puske ja purista; älä tavoittele, vaan ala ottaa vastaan. Lopeta näkeminen, niin näet. Lopeta kuunteleminen, niin kuulet. Lopeta tunteminen, niin tunnet. Lopeta etsiminen, niin löydät!

Toivon, että lukiessasi kirjeeni ymmärrät, että mitä enemmän päästät irti ja heittäydyt, sitä tasapainoisempi sinusta tulee. Ja SE näkyy ulos!

Maija, toivon että ymmärrät että olet kaikista rakkain minulle – sinulle itsellesi. Nyt mene ja rakasta muita, olet siihen valmis! Katso, kuinka kukoistat!”

Ei minulla tällä erää muuta.