Kohtalon ensimmäinen askel

Las Vegasissa on satanut kaksi päivää. Se on poikkeuksellista, sillä täällä harvemmin sataa näin paljon. Kaupunkia ympäröi tiukka ja korkea vuoristo, joka ei usein päästä sadetta lävitseen.

Mutta sitten kun pilviä painautuu vuorten taakse riittämiin, purkautuvat ne kaupungin ylle. Ja vasta sitten kun pilvet itse päättävät haihtua, aurinko voi rynnätä päällemme ja kirkastaa maailman. Näkymä on upea. Vuorille on satanut kaunista lunta.  Sinä tiedät – minä rakastan vuoria. Niissä on jotain.

lumi

aurinkoaamu

Las Vegasissa on aamu. Tänään pilvet ovat päättäneet poistua vierailultaan, ja nyt rakas ystävämme on kylässä. Luulen, että se on jäämässä taas pitkäksi aikaa. Aurinko!

Las Vegasissa on vasta varhainen aamu, mutta minä olen ollut hereillä jo pitkään. Heräsin aamuyöstä puoli neljän aikaan, enkä enää saanut nukuttua. Torkahdin kenties hetkeksi. Nyt silmissä viiraa ja olo on kohmeinen. Mutta kohmeesta huolimatta kaunis. Valtavan kaunis ja valoisa. Mutta kovin hassu. Outo ja silläviissiin.

Mieli pyörii. Pohtii kysymystä ja päätöstä, jonka sinullekin eilen esitin. Kohtalo. Omat kädet. Tämä vuosi. Mitä se tuo tullessaan? Vajaan viikon päästä on aika palata kotiin. En ajattele, että se on huono asia, en että se on hyvä.

Se on kohtalo. Askel yksi. Mennä takaisin Suomeen, ja katsoa miten elämä kääntyy. Ei sen kummempaa. Valintoja. Toisia valintoja. Seuraavia valintoja. Askeleita.

Las Vegasissa on satanut, vuorilla on lunta ja nyt aurinko paistaa. Minä syön eiliseltä illalliselta syömättä jääneen jälkiruokajuustokakun puolikasta. Siitä ajattelen, että se on hyvä asia. Las Vegasissa voi syödä juustokakkua aamiaiseksi sateen jälkeen.

Kohtalon ensimmäinen askel: tee valintoja ja nauti niistä.

Minä olen tehnyt ensimmäiset valinnat. Nautin niistä. Aion nauttia. Tulen nauttimaan.

lumi2

/Ämmäsi

Voidakseen ottaa kohtalon käsiinsä on ensin opittava kellumaan

Mikä oli ensimmäinen keskusetelu, jonka sinä kävit tänä vuonna? Muistatko mikä oli ensimmäinen lause, jonka kuulit?

”Nyt sun on aika ottaa kohtalo omiin käsiin.”

Se oli ensimmäinen lause, jonka minä kuulin. Keskustelu kohtalosta ja siihen tarttumisesta oli ensimmäinen, jonka minä kävin vuonna 2016. Kyllä, se kenties viittasi myös uskaliaaseen aseleeseeni mennä täällä Amerikassa Tinder-deittisovellukseen, mutta myös muihin asioihin elämässäni.

”Nyt sun on aika ottaa kohtalo omiin käsiin.”

* * *

Olen miettinyt tuota lausetta monta päivää:

Voiko kohtalon ottaa omiin käsiinsä? Mitä se tarkoittaa? Miten minä, ihminen, joka on kellunut viimeiset vuodet virran mukana ja kulkenut sinne minne vesi on kuljettanut, voisin yhtäkkiä voida tai osata tarttua elämäni kulkuun? Olenko antanut kohtaloni jonkun muun ohjaukseen? Olenko siis kelluessani heittänyt hukkaan mahdollisuuteni tarttua kohtalooni?

IMG_8352

Täällä Amerikassa on muuten jatkettu seikkailuja perheen kanssa tavalliseen malliin. Tässä tyttöjen ja heidän isänsä sekä nannyn kiipeilytaidonnäyte.

IMG_8367

Ja tässä me pikkutyttöt pizzansyontitaidonnäytteen äärellä… 22 tuuman pizza käsittelyssä.

 

Kellua. Tuo sana ei jätä minua rauhaan. Joskus niin käy. Kun vain pysähtyy jonkun omituisen, mutta merkitykselliseltä tuntuvan sanan ääreen, eikä saa rauhaa. Tuntuu, että jokin ajatus puskee ulos, muttei saa sitä synnytettyä.

Kellua.

Minä kellun.

Minä olen kellunut.

IMG_8449

Tässä kuvassa minä en kellu, vaan olen El Loco -vuoristoradassa Las Vegasin Circus Circus -hotellissa, tässä juuri 90 asteen pudotuksessa, kuvasta katsottuna takarivissä oikealla. http://www.adventuredome.com/elloco/

 

Joskus on käytettävä kaikki keinot selvittääkseen itseään vaivaavan asian. Minä keksin vain yhden keinon edetä: Wikipedia. Tavallaan kovin hölmö ajatus, mutta minun on pakko pakko selvittää, kuinka verbi ”kellua” siellä määritellään.

Nakutan sanan Wikipedian hakuun ja luen ääneen tavaten:

Kellua, siis ”pysyä veden pinnalla nosteen ansiosta” ja ”määräytyä markkinoilla”.
Substantiivit ”kellunta”, vebit ”kelluttaa”.

Siis noste, se on avainsana, ymmärrän, ja etenen lukemaan tuon sanan määritelmän:

Noste, siis ”nesteessä esiintyvä voima, joka nostaa kappaletta ylöspäin
ja voi saada sen kellumaan.
Kuvaannollisesti noste tarkoittaa kasvua ja nousujohteisuutta.”

Voima? Klikkaus avainsanaan ja eteenpäin Wikipediassa:

Voima, siis ”vuorovaikutus, joka aiheuttaa kiihtyvyyden tai
tai paikallaan pysymisen ” ja
”ihmisen vahvuus, tarmo sekä energia.

Kasvu?

Siis ”eliön kehittyminen ja suuremmaksi tuleminen ajan myötä” ja
”jonkin mitattavan arvon lisääntyminen”.

Suuremmaksi?

Suuri, ”adjektiivi, siis komparatiivi suurempi, superlatiivi suurin;
vaikutukseltaan tai merkittävyydeltään suuri, huomattava.
Siis komparatiivi huomattavampi, superlatiivi huomattavin;
tärkeä, erityisesti merkille pantava.
Kookas, mittava, laaja sekä tilavuudeltaan tai ulkomitoiltaan suuri.”

* * *

Kellua.

Noste.

Voima.

Kasvu.

Nousujohteisuus.

Suuri.

Suuremmaksi!

* * *

Kellua!

Voisiko ollakin niin, että juuri kyky kellua onkin se askel, joka minun on täytynyt ottaa ennen kuin voin toimia ja tarttua taas kiinni elämääni?

Ja sitten oivallan:

Kasvu on suuremmaksi tuloa ajan myötä, mutta sitä ei ole ilman kelluntaa. Suuremmaksi ei voi tulla jollei heittäydy nosteen vietäväksi, antaudu voimalle, sille vuorovaikutukselle, joka nostaa ylöspäin ja aiheuttaa kiihtyvyyden. Voimalle, joka tarkoittaa vahvuutta, tarmoa ja energiaa. On kelluttava, jotta voi määräytyä markkinoilla. On kelluttava, jotta voi ymmärtää kuinka noste kantaa.

Voidakseen ottaa kohtalon omiin käsiinsä on ensin opittava kellumaan.

IMG_8372

Bellagio-hotellin suihkulähdeshow. Jos et jo ehtinyt, katso video aiemmasta postauksestani!

IMG_8294 IMG_8375

Tiedätkö, mikä on tärkein asia, jonka oppii kelluessaan?

Perspektiivi.

Kun kelluu, pääsee irti lukoista, kahleista ja kapeasta ajattelusta. On pakko, sillä kelluessa ei voi muuta kuin tuntea virran. On antauduttava nosteelle ja voimalle – löydettävä ne sitten itsestään. Kelluessa joutuu laskemaan kädestään kaikki suunnitelmat ja budjettivihot. Oppii sujahtamaan sulavasti ohi tyvenen ja tyrskyjen. Ymmärtää mitä on, kun täytyy keskittyä hetkeen ja minkä palkinnon saa, kun näkee kulkemansa reitin jälkikäteen. Kelluminen opettaa kuinka mennään eteenpäin.

Ja kun on riittävästi kellunut, on tarpeeksi suuri. Silloin on antanut nosteen voiman kantaa, ja on valmis toimimaan.

Kun kelluu, on vapaa. Ja kun on vapaa, on valmis. Ja kun on valmis, voi tehdä ihan mitä vaan. Kunhan tekee. Kunhan tarttuu toimeen. On astuttava kehiin ja otettava omistajuus siitä mitä on, mitä haluaa. Se on kohtalon omiin käsiin ottamista.

IMG_8353

Tiedätkö, miten käy, kun ihminen uskaltautuu viimeinkin kokeilemaan Tinderiä? No. Jotenkin näin. Näin ovat päivät täällä kulkeneet….

IMG_8362

Vuosi 2016 on kohtalon vuosi. Se jää mieleen ja historiaan aikana, jolloin tapahtui ihmeitä – suurimpia mitä tähän mennessä on nähty. Niin olen päättänyt. Ja koska nyt otan kohtaloni omiin käsiini, tiedän, että näin tulee käymään.

Rakas ystäväni; vaikka vielä ei olla Amerikan seikkailuni päätöksessä, uskon, että tämä on koko reissun keskeisimmistä löydöksistäni ja tarkoituksista. Tänään haluan sanoa sinullle näin:

Päästä irti, hyvä ihminen, ota rennommin. Älä rajoita itse itseäsi tarkoituksella, vaan anna itsellesi vapaus. Älä nyherrä pienellä pläntillä, vaan uskalla antaa itsellesi laajempaa liekaa nähdä. Näkeminen ja kokeminen ovat polku kohtalon saamiseen omiin käsiinsä. Vasta silloin voi ylipäänsä ymmärtää, mitä kohtalo tarkoittaa. Vasta sitten voi tietää, mikä on tärkeää ja olennaista – sillä se voi olla jotain yllättävää, jotain, mitä omassa ympyrässään ei olisi ymmärtänytkään. 

Anna palaa. Heittäydy virtaan ja usko, että vastaus on soljuvassa vedessä. Kellu, ystäväni, kellu! Voidakseen ottaa kohtalon omiin käsiinsä on ensin opittava kellumaan.

IMG_8506

/Ämmä, valmiina koukkaamaan kohtalon kouriinsa

Kohtalon keskisormi

Edelleen sairaana. Olen nukkunut kellon ympäri. Voimaton olo, en pysty syömään mitään. Kirjoittamisesta tai minkään muun tekemisestä ei tule mitään. En jaksa ajatella, tuntuu että aivot heittävät aina ajatusten välissä yhden ison kierroksen tyhjää. Kylläpä tällaisina hetkinä sitä osaa olla kiitollinen terveydestään.

aamiainen

Taistelin puolet tästä leivästä ja mustikkakeitosta suuhuni yhdistyksi aamiaiseksi ja lounaaksi (ja epäilen, että tämä jäänee illalliseksi myös). Ja tietysti juuri tänä viikonlopuna mies on jollain hemmetin (kyllä, nyt juuri ei riitä ymmärrys näille menoille yhtään) joukkueen hengenkohotusmelontareissulla. Tosi jees! Vähän tuntuu, että nyt kohtalo oikein tahallaan näyttelee keskisormea. Voit kuvitella, että tässä olotilassa yksin kotona oleminen ilman ketään tuttua, joka voi tulla avuksi tarvittaessa… No, en jaksa edes valittaa. Se hyöty kai tässä sairaudessa on.