Supermiehen krapulapäivä

Tältä on tunnuttava Supermiehestä krapulapäivänä! Kamalalta. Kerrassaan.

Minulla ei siis ole alkoholista johtuvaa krapulaa, vaan sellainen kokovartalokohmelo, joka on jatkunut nyt jo monta päivää, mutta on saavuttanut lakipisteensä tänään.

Pää ei toimi, joka paikkaa kolottaa, naama on turvonnut palloksi, väsyttää, pyörryttää, tekee mieli syödä suolaa suoraan purkista ja heti perään kaataa kilo sokeria kitaan; tuossa nyt vain muutamia mainitakseni.

Tämän Supernaisen vieteri alkaa nyt vähän hyytyä. Kova viimeaikainen tohina ja kohina, itsensä ylityset ja täydellinen likoon pistäminen sekä supersuoritukset monella saralla alkavat kasaantua kehoon. Eikä tätä kriisiä tietenkään helpota se, että huomenna pitäisi olla pirtsakassa juoksukunnossa Bodom Trailissa… Onneksi on vielä koko yö aikaa levätä. Ehkä tämä tästä. Supermiehen krapula.

Tai naisen. Mikä minä nyt olinkaan.

 Tuon tein eilisen kirjoitukseni pohjalta. Sellaisin ajatuksin kohti untenmaita.

/Äm, kehottaen huomenna seuraamaan Instagramista polkujuoksutunnelmia