Hei heinäkuu ja kesäihmiset! Miten menee auringonpaisteessa?

Tuossa männä päivänä minä julistin olevani sellainen hyvänolon treenaaja, jolle urheilussa tärkeintä on peruskunnon ylläpito ja hyvä meininki.

Ja ketut mä mikään hyvänolontreenaaja ole! Hitto! Tänään on ensimmäinen aivan täysin terveeltä tuntuva päivä. Ja minä hingun halusta vetää jonkun sikamaisen tappotreenin verenmaku suussa. Kostaa koko sängyssä maattu viikko koko maailmalle ja hiota silmät päästä. Mutta ei. Tiialta saamani eilisen ja tämän päivän treeniohjelmat on tehty mummoille. Ei minulle!

Niitä minä nyt kuitenkin kuuliaisesti olen noudattanut, sillä vaikka tältä tuntuu, niin maltti on valttia, ja Tiiaan on ammattilaisena uskominen. Nyt ei ole varaa hankkia mitään pahoja jälkitauteja, jotka tulevat helposti jos on liian ahne. Ja sitä paitsi, 36 minuttia (tuosta taitaa tulla) kuntopyörällä tuntuu jo takamuksessa (että good luck mulle vaan). Ja tänään sallittu tunnin kävelylenkin ja vatsatreenin yhdistelmäkin sai hien pintaan yllättävällä tavalla.

Päivätreenini tupsahtavat Tiialta aina aamulla suoraan Facebookin viestinä. Siinä eilisen ja tämän päivän maltilliset treenini. Onhan tässä vielä viikko aikaa treenata…

Onneksi minä saan kuitenkin valmistautua edelleen mentaalitasolla. Nyt on sellaiset Shimanon ja Pearl Izumin pyöräilyvermeet hankittu, että ei luulisi ainakaan niistä jäävän kiinni. Forumin Intersportissa minua vaatteiden kanssa auttoi aurinkoinen Katri. Kyllähän siinä sovittettiin ihan mielettömän hyvältä päällä tuntuvia varusteita. Ja ihana Petterikin oli töissä! Hän laittoi uusiin pyöräilykenkiini lukot, jotta saan kengät ammattimaisesti kiinni lukkopolkimiin.

Esittelen sinulle kyllä vielä paremmin kaikkia kamojani, odotapa vain. Nyt on vain niin paljon kerrottavaa yhdellä kertaa, etten tiedä miten päin olisi. Mutta tärkeimmät nyt tässä kuitenkin, nehän sua kiinnostaa… Minun pehmustettu pyllyni ja pyöräilyshortsini!

Jos satut näkemään minut seuraavina päivinä, älä ihmettele jos kuljen nämä jalassa. Näyttää olevan tarpeen vähän totutella vaippahousuihin. Hassun tuntuiset jalassa! Mutta tarpeelliset. Luulenpa, että näistä shortseista tulee rakkain ystäväni reissulla! Sen berberirasvan lisäksi… Kuten sanottu, takapuolen ympärillä tämä haaste nyt pyörii. Kaikki muu näyttää olevan toissijaista.

Treeni rullaa, fillarivaatteet on kasassa ja sitten se yksi ihanimmistä: TÄMÄ Kuningas odottaisi minua nyt Kuopiossa Iikan Pyörävarikolla. Ja TIETYSTI: fillarini kuvan sain Iikalta suoraan Instagramissa. Tämä on kyllä varsinainen some-polkaisu.

Ja somen voimaa tässä nyt vielä voitaisiin vähän tutkia. Kaikista tärkein kysymys juuri nyt on nimittäin se MITEN saadaan Kuningatar hakemaan Kuninkaansa KUOPIOSTA HELSINKIIN ja halaamaan Iikkaa ja koko pyörävarikkoa kiitokseksi ja koko Kuopiota? Olisi niin ihana päästä itse henkilökohtaisesti hakemaan Kuningas kotiin. Jos blogiani sattuu lukemaan joku bussiyhtiö tai VR (tai vaikka rekkayhtiö, tulinhan minä Norjastakin pois kalarekan kyydissä, muistatko tämän jutun?), niin suurella kiitollisuudella otan vastaan ideoita tähän riiuureissuun. Mutta jotenkinhan se Kuningas sieltä kotiin saadaan!

Vaikka jostakin näkövinkkelistä katsottuna saattaisi tuntua hullulta idealta ottaa fillari Helsinkiin noin kaukaa, kun se lähempääkin saattaisi löytyä, niin onhan se nyt niin että hullumpiakin juttuja on (kuten koko tämä Hullun Pokasu…). Ja jos kerraan Kuopiosta tulee fillaritarjous, niin eihän sitä avuntarjoajille sanota ei!

Nyt kun on taas terve, niin voi alkaa ratkomaan tätä tuota fillarinnoutopalapeliä.

Näin tää kuulkaa rullaa!

/Ämmä, ihmetellen tätä psykeedeliseksi muodostunutta kirjoitustaan ja hypäten nyt parvekkeelle nauttimaan heinäkuun ilta-auringosta – pyöräilyshortsit jalassa tietysti!