Uusi ihminen

Olen ollut aivan kujalla tänään. Pihalla. Tutkalla. Töttöröö. Mitä muita ilmaisuja nyt ikinä voikaan olla sille, kun väsyttää ihan hirveästi eikä päässä liiku mitään eikä saa tehdyksi mitään. No. Ratkaisu tähän? Reipas tunnin treeni Tiian kanssa salilla, niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Olen kuin uusi ihminen.

Sinä. Ihana! Haluan vaan julistaa loputtomiin tätä liikunnan ja liikkumisen ilosanomaa. Jos aivo ei toimi, heitä kaikki nurkkaan ja lähde liikkeelle. Toimii.

sli3

Olen ihan valtavan onnellinen tästä treeniprojektistani. Tänään vedettiin Tiian kanssa maitohapot tappiin. Se hyvä puoli personal trainerin (tai jonkun kaverin) kanssa treenaamisessa on, että uskaltaa vetää äärirajoille kun toinen on tukemassa ja varmistamassa. Tänään vedettiin jalkaprässiä tappopainoilla (joo, tiedän, että tämä ei kovin elinvoimaiselta ja ihanalta kuulosta, mutta se on sitä!) ja haettiin uutta särmää saliohjelmaani.

Erityisesti kädet ja yläkroppa ovat minulla kehittyneet aika paljon, ja tuntuu, että haastetta saa lisätä. Kummallista, miten nopeasti lihakset tottuvat.

sali1 sali2

Tällä energialla voikin sitten tarttua päivällä rästiin jääneisiin töihin. Huomenna on sillä tavalla jännä päivä, että meillä on ehkä HelsinkiRealin lyhyen mutta tanakan historian kontroverisiaalein (en keksi tähän mitään suomen kielistä sanaa) haastattelu. No, mielipiteitä jakavin ja herättävin. Vieraaksemme tulee Suomen kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela. Pakko sanoa, että minua jännittää. En tiedä aiheesta tuon taivaallista; vaatii siis vankkaa perehtymistä. Mutta hyvinhän se menee. Ja keskustelusta tulee varmasti mielenkiintoinen. Sitähän me haluamme, päästää erilaisia ihmisä ääneen heille tärkeistä teemoista ottamatta itse kantaa puoleen tai toiseen ja antamalla teidän päättää mitä mieltä olette.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Innokasta yötä, rakkaani!

sali4

/Maija – do I f***n look I’m all right…

 

Pirkko, uusi treenikaverini, on enkeli!

Enkeleitä lentelee nyt joka suunnasta. Heti kun on jotenkin herkkänä asioille ja uskaltaa olla avoinna huomaamaan kaikenlaisia tavallisen elämän hienoja yksityiskohtia, vastaan tulee jos jonkinlaisia. Niin, siitähän tässä minun ”merkkien näkemisessäni” on perimmiltään kyse; että olen herkistynyt katsomaan tavallisessa arjessa vastaan tulevia asioita uusin silmin ja tarttumaan pieniin juttuihin, joita ympärilläni havaitsen. 

pirkko

Tapasin tänään kuntosalilla Pirkon, 65. Hän käveli pukuhuoneesta kohti salia vaikean näköisesti ja hitaasti keppeihin tukeutuen ja minä autoin häntä avaamaan oven. Tämän seurauksena ajauduimme upeaan keskusteluun. Pirkko kertoi, että syy hänen kävelynsä vaikeuteen oli hänellä viime syksynä toedettu borrelioosi, punkin purema – jalat eivät enää totelleet häntä.

”En tajunnut hakeutua lääkäriin, sillä punkki ei jättänyt mitään jälkeä eikä kipuja ollut. Ainoa oire oli, että jalka tuli perässä vähän viiveellä, ja jossain vaiheessa mieheni alkoi huomautella, että kävelen kuin humalainen.”, Pirkko kertoi. Alati paheneva humalaiskävely alkoi ihmetyttää häntä niin, että lopulta hän meni tutkituttamaan asiaa. Lääkäri totesi borrelioosin. Nopean lääkityksen aloittamisen ja hyvän hoidon avulla Pirkon oireet saatiin kuriin, ja nyt jäljellä on enää kävelykyvyn takaisin palauttaminen. Hän muistuttikin minulle, että aina kannattaa tarkistuttaa vähän liiankin hanakasti lääkärillä pieninkin itseään ihmetyttävä oire!

Voi, miten täynnä tarmoa ja energiaa tämä pippurinen nainen oli kertoessaan tarinaansa minulle. Hän sanoi, ettei missään tapauksessa halua jäädä sohvannurkkaan suremaan, vaan kipaisee harva se aamu salille samaan aikaan kun hänen myös eläkkeellä oleva miehensä pinkaisee juoksulenkille. Ja lääkäri on vakuuttanut Pirkolle, että kyllä hänkin vielä maratonin juoksee!

”Hetkeäkään en ole ollut epätoivoinen. Kaikki on kiinni omasta mielestä. Lääkärikin muistaa aina kysyä mitä korvien väliin kuuluu, se on ollut tosi hienoa!”, Pirkko kertoi.

Ja sitä paitsi, Pirkon ja hänen miehensä välinen rakkaus sen kuin roihuaa yhä vahvemmin: ”Tämän kävelemisen vaikeuden takia aina kun me kuljetaan miehen kanssa nykyään yhdessä, me mennään käsi kädessä”, Pirkko naurahti.
pirkko3
Kolme asiaa:
1. Heittäytykää, rakkaat lukijani, rohkeasti keskustelemaan vastaan tulevien ihmisten kanssa; millaisiin upeisiin ihmisiin sitä voikaan törmätä ja miten paljon iloa siitä voi saada!
2. Muistakaa, että vahva sielu asuu vahvassa ruumiissa; liikkukaa ja urheilkaa, se on tärkeä avain vahvaan mieleen!
3. Pitäkää itsestänne huolta, aivan ensisijaisesti! Kuunelkaa itseänne ja kehoanne, se on aina oikeassa.

/Maija, iloinen uudesta treenikaveristaan Pirkosta

 

Kesä, bikinit ja sixpack, täältä tullaan!

Eilen treenattiin Tiian kanssa. Päätös aloittaa tämä kuntoprojekti on ollut parhaimpia viime aikoina tekemiäni asioita. Joskaan ei mikään helppo nakki, sen totesin eilen. Vaikka minulla on paljon liikuntataustaa, on tämä tavoitteellisempi salitreenaaminen yllättävän paljon vaikeampaa kuin olin osannut kuvitella.

bild 3

bild 2

Tai ainakin rankempaa. Ei uskoisi, sillä ohjelmassani on paljon vähemän liikkeitä tehtäväksi kerralla kuin mihin olen aiemmin tottunut. Jotenkin sitä on ajatellut, että pitää tehdä hirveästi ja kaikkea, jotta lihaskunto kohenisi. Mutta ei. Ammattilaisen ottaminen treenikaveriksi on ollut ehdottoman tärkeää minulle. Muuten tekisin monta juttua ihan väärin. Tämä on tosi hyvä juttu senkin takia, että kun ei tee liikaa kerralla, niin tekee mieli mennä heti seuraavana päivänä taikaisin salille! Kummastelin myös, miten sinällään pienet asiat voivat tuntua niin uskomattoman rankoilta. Kuten tämä aivan ehdoton suosikkivatsalihasliikkeeni, jossa jalat lasketaan yhdessä penkiltä lattiaan ja nostetaan sieltä ylös – vatsalihasten voimalla. Kesä, bikinit ja sixpack: täältä tullaan! Sovittiin Tiian kanssa, että kuukauden päästä lähdetään yhdessä bikiniostoksille…

Huomasin eilen, että jotkut uudet liikkeet pelottavat minua. Siis ihan oikeasti pelottavat, kun ei ole tottunut tekemään aiemmin niin isoilla painoilla. Esimerkiksi rintaprässiä ja jalkapenkkiä tehdessäni minulla melkein tuli itku kun tein niitä viime viikolla yksin. Tiian apu onkin korvaamatonta erityisesti näin alussa, jotta saamme liikeradat ja tekniikat kohdalleen sekä lihaksiston tottumaan uusiin vastuksiin. Tiia kertoi, että hermostolta vaatii aluksi oman aikansa tottua uusiin liikkeisiin. Treenaamisen ja toistojen myötä lihaksisto ja hermosto tottuvat ja sitten tulee rohkeus ja itsevarmuus tehdä liikkeet. Sitä todella odotan, sillä eilen meinasi itku tulla rintaprässin kanssa.

bild 1

Sitä paitsi Tiian kanssa treenaaminen on vaan ihan hirveän paljon hauskempaa. Taisimme saada eilen koko kuntosalin testosteronia uhkuvan energiakentän horjumaan naurullamme (vaikka minä en kyllä ihan koko aikaa nauranut, ja pahoittelen kaikille kanssatreenajilleni niitä ärräpäitä, jotka välillä suustani pärähtivät). Tuollaista ilopilleria minä tarvitsen kaverikseni ja tuekseni. Tiedän, että voin soittaa hänelle milloin tahansa ja saada tsemppiä ja ideoita treenaamiseen. Hän ei ole treenipiiskuri, vaan jotain enemmän – hän on ystäväni. Tiian avulla tästä ei tule vain sellainen parin kuukauden treenihuuma, joka lopahtaa pian motivaation puutteeseen ja vaihtuu suklaan popsimiseen television edessä. Tästä tulee elämäntapa!

/Maija, odottaen jo seuraavaa treeniä

 

Proteiinipannukakku

Tällä postauksellani haluan osoittaa että a) osaan kokata ja b) olen mennyt sekaisin tästä treenihuumasta c) tänään on turha odottaa minulta mitään kovin syvällistä bloggaamista… Tein palaverista kotiin tultuani proteiinipannukakun.

protskupannu

2 kananmunaa
1 munan valkuainen
1 banaani
ripaus suolaa
kanelia
päälle marjoja tai kuten minä tein: Kuningatar-Pilttiä

Pistetään blenderissä tai sauvasekoittimella sörsselit sekaisin ja paistetaan pannulla kookosöljyn kera. Että täällä sitä nyt ollaan pumpattu protskuvarannot täyteen valmiina pumppaamaan rautaa.

haba

/Maija, powerbitch

Superwoman the Fitnesszilla!

Huomenta ihanat supernaiseni ja -mieheni! Ihan PIKKUISEN eri fiilis kuin eilen! Tämä kans, miehet, on jotain, mitä te vaan ette voi ymmärtää: miten nopeasti meininki voi muuttua tässä naisen hormonihärdellissä. Edellisenä päivänä tekee mieli jäädyttää itsensä pakastimeen ja seuraavana elämä on kevyttä ja ihanaa kuin pikkuperhonen. Minun mielen- ja olon muutokseen suurin syy on varmasti tämä

fitnesszilla1

Project Fintnesszilla alkoi eilen Tiian kanssa. Ja minä olen sanalla sanottuna innoissani. Eilinen väsymysangsti häipyi sen saman tien kun tapasin energisen ja iloisen Tiian kuntosalilla. Ja sitten mentiin!

Kävimme läpi kolmiosaisen ohjelmani, teimme alkukuntotestin ja juttelimme ruokapäiväkirjastani. Yllättävintä minulle tässä salitreenihommassa on se, miten yksinkertiaisia ja lyhyitä treeniohjelmat ovat. Olen tehnyt kaiken aikaisemmin aika väärin; hirveät määrät toistoja ja liikkeitä yhdellä treenikerralla. Ja nyt yhtäkkiä tajuan, että tämä oikeasti voi olla aika vaivatonta. Sitähän halusin; että voin helposti sovittaa treenin arkipäivääni ilman, että sille nousisi liian iso kynnys.

Vankka olo on juuri nyt siitä, että tästä tulee aika siisti projekti. Että saan tämän avulla aivan uutta elinvoimaa elämään ja kosketuksen kehooni. Sitä tarvitsen juuri nyt kaikista eniten!

fitnesszilla3

/Maija, Superwoman the Fitnesszilla to be

Elämänviisaus: älä osta treenitrikoita väsyneenä

Olen niin väsynyt, etten oikein tiedä miten päin olisi. Jos suoraan sanon, niin tekisi vaan mieli kaatua sänkyyn ja nukkua suoraan huomiseen. Mistä kummasta tämä nyt tuli? Olin suunnitellut juoksulenkkiä koiran kanssa, mutta nyt juuri se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Päivä on vilahtanut kuin silmissä, olen juossut ees taas kaupunkia ja se on varmaan minut väsyttänyt.

Torstain ensimmäinen varsinainen treenitapaamine personal trainerini Tiian kanssa lähestyy. Kävin ostamassa aiemmin tänään uudet psykedeeliset treenitrikoot H&M:ltä.

trikoot2 trikoot

Tai en minä oikeasti tiedä edes ovatko ne edes treenitrikoot, mutta kangas tuntui sellaiselta sopivan lurexiselta, ja 9,95 euron hinta kivan halvalta, että ajattelin kiskaista mukaan nämä ensimmäiset, jotka jostain lähimmästä rekistä bongasin. Tärkeintä valinnassani oli löytää jotkut elämäniloiset byysat, ei mitään tylsiä mustia. En edes jaksanut sovittaa niitä ja päädyin arvonnoissani ottamaan isomman koon. Ja nyt sitten kotiin tullessa kokeilin niitä toeten, että ne ovat aivan liian isot eivätkä edes treeniin taida käydä; kangas ei taidakaan ihan hirveästi hengittää. Voisipa siis tähän kohtaan todeta, että suhteellisen turha ostos, mutta jalkaan nämä kuitenkin torstaina laitetaan.

Mitä opimme tästä? Älä käy väsyneenä kaupassa.

/Maija, joka luokittelee tämän blogipostauksen kategoriaan ”Elämänviisaudet”, sillä tänään ei viisaampaa totuutta elämästä irtoa

Project Fitnesszilla: Ruokapäiväkirja

Aurinkoinen huomen, te ihanat! Jahas. Nyt minä sitten aloitan tämän hyvinvointi- ja kuntoprojektini, jonka nimeän nyt ”Fitnesszillaksi”. Niinku tyyliin ”Maija the Fitnesszilla”… ”Maija the Hormonizillahan” teille onkin jo tuttu!

Tutkimme yhtenä osana tätä projektia yhdessä Tiian kanssa miten syön ja millaisilla pienillä tarkennuksilla ruokavaliooni voisimme tukea treenaamistani ja hyvinvointiani. Ja minä kirjaan nyt sitten viikon ajan ylös kaiken mitä suuhuni pistän. Aamun ensimmäiset suupalat on nyt kirjattu päiväkirjaan.

Minähän siis tavoittelen tällä projektilla sitä, että saisin treenin sulavasti osaksi arkeani ja sen avulla jaksamista, voimaa ja energiaa jokaiseen päivään. Ruokavaliota tutkimalla emme mieti miten voisin itseäni laihduttaa tai tehdä syömisestä kummallista hifistelyä, vaan sitä, kuinka ravinto, jota saan auttaa minua jaksamaan. Esimerkiksi usein kun käyn aamulla treenaamassa, väsähdän aina tietyssä kohtaa päivää, ja Tiia kertoi sen johtuvan juuri ”vääränlaisesta” syömisestä.

Nyt siis jokainen suupalani, tämäkin pelottavan vihreä vehnänorasjuomani, syynätään, jotta voisin voida paremmin. Let’s go!

ruokapäiväkirja

/Maija the Fitnesszilla

Tapaaminen personal trainerin kanssa – uusi projekti alkaa

Nyt on kuulkaa sellainen tilanne, että lähtölaukaus projektille työnimellä ”Kick My Ass” on pamahtanut (lupaan miettiä sille uuden ja paremman nimen…). Tapasin juurin uuden personal trainerini Tiian, jonka kanssa aloitamme nyt yhteistyön. Minä haluan saada itseni hyvään kuntoon terveellisesti.

Olen treenannut jos jonkinlaista ohjattua jumppaa ja kuntosalia elämäni aikana, mutta nyt vuoden vaihtuessa ja elämän muuttuessa tuli sellainen olo, että haluan terveyttä, jaksamista, hyvää fyysistä sekä henkistä kuntoa ja elämäniloa aivan uudella tavalla; haluan että kehoni on vahva ja mieli kirkas koko ajan. Ja kaiken tämän haluan tehdä ammattilaisen avuin, jotta osaan mennä oikeaan suuntaan luonnollisella ja terveellä tavalla. En tavoittele painonpudotusta enkä liiemmin edes lihaksikasta kroppaa, vaan haluan tutkia, miten saisin liikunnan ja oikean ruokavalion tukemaan arkeani ja hyvinvointiani. Olen käynyt kuntosalilla, mutta en oikein ole osannut innostua siitä, koska en tiedä mitä siellä pitäisi tehdä ja miten. Haluan pitää yllä terveyttäni sekä saada liikunnasta ja salitreenistä energiaa ja virtaa. Haluan tutkia kuinka säännöllinen, oikein suunniteltu liikunta vaikuttaa hyvinvointiini ja mieleeni. En halua hurahtaa mihinkään tai kärsiä, vaan tehdä asioita hyvällä fiiliksellä.

Tämän projektin tavoite on saattaa minut uudelle polulle huolehtimaan itsestäni siten, että voin hyvin koko ajan niin fyysisesti kuin henkisesti. Haluan hypätä uuteen ihmiskokeeseen ja etsiä oikean tavan vahvistaa ja arvostaa omaa kehoani. Minä nimittäin haluan nauttia omasta kehostani ja elämästäni. Terveellä tavalla!

Siksi otin yhteyttä Tiian PinkFitnessistä ja pyysin, että voisimme aloittaa tämän projektin yhdessä. Tästä se alkaa. Stay tuned!

Tiia

/Maija, joka kohta pamahtaa jännityksestä ja onnesta!

Millä kriteerein valita kuntosali?

Olin tänään aamupäivällä tutustumassa kotiani lähellä olevaan kuntosaliin. Etsin nyt sopivaa salia ja pohdin treenipaikan valintaa: mikä kriteeri on keskeisin salia valitessa? Hinta, sijainti, koko, oheisvalikoima, muut treenaajat, paikan suosittuus…

Isot on ongelmat, mutta kyllä näillä on väliä! Itse alan kallistua eniten sijainnin puoleen, sillä tuntuu tärkeältä, että salille on helppo lähteä, eikä tarvitse matkustaa kaupungin toiselle puolelle päästäkseen treenaamaan. Toki hinta ja tilojen koko merkitsevät myös: en todellakaan ole valmis maksamaan omaisuutta ja kaipaan riittäviä tiloja. Suosittuudella eikä muilla treenaajilla ei ole minulle mitään merkitystä, mieluummin treenaan väljemmissä puitteissa enkä kaipaa ”trendikkäitä cityihmisiä” ympärilleni.

Pohdinta jatkuu, mutta onneksi edelleen jo useampi tunti treenin jälkeen täynnä energiaa. Paikkaakin tärkeämpää on se, että liikkuu ja pitää itsensä hyvässä kunnossa!

20140220-180418.jpg

Parasta sunnuntaissa! Ikinä.

Oijjoi. Tätä hetkeä olen odottanut koko viikon. Kävin treenaamaassa. Siihen on vain yksi syy. Sunnuntaina salilla treenaavat myös palomiehet. Kun olin sinkku, minulla oli pienehkö fiksaatio univormumiehiin. No okei, on edelleen. Poliisit on parhaita. Mutta täällä Ruotsissa olen tajunnut, että palomiehet ovatkin parhaita, koska suomalaisen poliisin haalaripukeutumista ei voita mikään. Näillä Ruotsin poliiseilla on päässä sellaiset hölmön näköiset… en minä tiedä miksi niitä kutsutaan… knallit? Mutta palomiehet. Niin. Ne treenaavat sunnuntaisin. Minun kanssani! Ja se on ainoa syy miksi tänäänkin selkävaivaisena jaksoin raahautua salille. Niillä on hälytyspuhelimet mukanaan koko treenin ajan. Ne jättävät haalarinsa ja kenkänsä lähtövalmiiksi käytävään. Näin.

palomies
Ja niiden paloautot on parkissa kuntosalin ulkopuolella. Näin.

paloauto
Niistä palomiehistä en uskaltanut ottaa kuvaa, vaikka ne siinä hikisenä salilta lähtiessäni kaikki olivatkin vetämässä haalareitaan päälle. Mutta minä kyllä väläytin niille sen parhaimman pepsodenthymyn, johon pystyin. Ja ne hymyili takaisin! Se jokin on vielä tallessa…

Mikä sinun sunnuntaissasi on parasta?

/Maija, joka palaa nyt reaalimaailmaan ja alkaa tiirata netin välityksellä oman palomiehensä peliä kaukaa Ruotsin toiselta puolelta