Elävä, arkinen ja mystiikkavapaa henkisyys

Tänään on luvassa mielenkiintoinen päivä, että huomenta vaan! Lähden kohta vierailulle ja palaveriin lastenkotiin. En ole ikinä käynyt lastensuojelulaitoksessa – on jotenkin tosi hienoa, miten erilaisiin paikkoihin sitä pääsee erilaisten työprojektien kautta.

Toinen jännä juttu tälle päivälle on Elävä henkisyys -kurssi, joka alkaa illalla. Se on neljän viikon mittainen intuitiivisen näkijän Mili Kaikkosen vetämä kurssi, jota… niin, suoraan sanottuna, jota kohtaan tunnen tällä hetkellä vähän ristiriitaisia tunteita. Minähän olen jo käynyt jos jonkinlaista kurssia tässä ”itseni etsinnän” prosessissa, ja olen aika kylästynyt kaikkiin tällaisiin elämäntaitokursseihin. Tavallaan olen itsekin kovin yllättynyt, että lähdin selfhelp-yliannostukseltani tähän mukaan, mutta jokin tässä kurssissa minua kolautti muutama viikko sitten kun siihen törmäsin. Olin mielessäni juuri hetkeä aikaisemmin miettinyt mitkä olisivat minulle oikeat askeleet aloittaa tämä – yet another – uusi elämäni Suomessa, ja sitten törmäsin Facebook-ilmoitukseen, jossa tästä kurssista kerrottiin.

* * *

Mietityttääkö sinua, mitä henkisyys oikeastaan tarkoittaa? Synkisteletkö välillä ja koet siitä syyllisyyttä – meidän kun ‘pitäisi’ aina ajatella positiivisesti? Menevätkö ajatuksesi välillä umpisolmuun miettiessäsi, mikä on sinun oma heijasteesi ja milloin kyse on jostain ihan muusta? Oletko lukenut self help -oppaita ja henkistä kirjallisuutta, mutta oppien toteutuminen käytännössä onkin sitten toinen juttu? Oletko valmis tutkimaan sitä, mikä on oikeasti sinulle totta?

Tällä neljän viikon pituisella kurssilla käsitellään elävää, arkista henkisyyttä ilman mystiikkaa. Tehdään tutkimusmatkoja omaan minuuteen ja pohdiskellaan, miten kohdata itsessämme ja muissa niitä asioita, minkä olemassaolon mieluummin kieltäisimme.

Opettelemme löytämään rauhan hyväksynnän kautta ja luopumaan henkiseen kasvuun liittyvästä tavoitehakuisuudesta. Ehkä opimme löytämään itsestämme paikan, missä se, mitä teemme ei ole niin tärkeää kuin se, ketä olemme.

* * *

Ja koska tunnet minua varmasti jo paremmin, arvaat, että laitoin sen saman tien viestiä Milille ja kysyin pääsisinkö mukaan. Sen kummemmin ajattelematta tai arvottamatta. Ja tänään se alkaa. Huolimatta nyt aamulla esiin nousevista peloistani menen nyt katsomaan mitä minulle tästä kurssista nousee. Seuraavan neljän viikon ajan jaan näitä oivalluksia myös blogissani.

kahvinjuonti

/Maija, juoden viimeisen kahvipisaran ja kiirehtien kohti lastenkotia

Rakastan, siis olen! Lue miten yksi kesä muutti elämäni

Aaaah miten odotan tätä kirjaa julkaistavaksi! Ihanan Jenni Kauppilan keväällä ilmestyvä Rakastan, siis olen. Olin Jennin suositulla Elä, opi ja rakasta -kurssilla keväällä 2012. Olin juuri jättänyt yritykseni ja halusin hahmottaa itseni paremmin; löytää yhteyden itseeni uudessa tilanteessa. Hetkessä, jossa tuntui, että kaikki oli menettänyt merkityksensä. Olin eksynyt elämään ja halusin löytää sinne takaisin. Halusin löytää rakkauden itseeni ja elämään. Kuljimme kymmenhenkisellä naisporukalla, Jennin johdolla, läpi perusteellisen tutkimusmatkan.

jennikauppila

Tuo parin kuukauden mittäinen reissu auttoi minua mullistamaan elämäni. Sen jälkeen kävi nimittäin näin: tässä ote Sarastus-blogistani, jonka kirjoitin kesällä 2012. Tuo tekstissä kuvattu sohvalla mietteissäni istuminen tapahtui juuri yhden tällaisen Elä, opi ja rakasta -kurssikerran jälkeen. Voin siis sanoa, että tämä Jennin kirja kannattaa ostaa itselleen heti kun se ilmestyy. Mennä varaamaan jo vaikka nyt!

* * *

Olin stressaantunut. Lomani oli alkanut, eikä minulla ollut normaaliin tapaani varattuna kesälle kahta ulkomaanmatkaa, mökkireissuja ja lounastreffejä eleganteissa ravintoloissa. Mitääntekemättömyyden mahdollisuus ahdisti, eikä oloani yhtään helpottanut, että koko ajan satoi kaatamalla.

Loman ensimmäisenä päivänä vedin litimärkää koiraani perässäni ulkona kumisaappaat lätäköissä loiskuen, sadetakkiin verhoutuneena. Manasin kammottavaa keliä ajatuksissani, kun yhtäkkiä pensaasta pyrähti lintu suoraan kohti minua ja törmäsi kovalla voimalla jalkaani. Pysähdyimme molemmat paikoillemme ja tuijotimme toisiamme pöllähtäneenä silmästä silmään. Se pöyhi siipiään ja minä tuijotin keltaista saapastani, jolla se nökötti hämmentyneenä. Ja yhtäkkiä lintu oli poissa. ”Ei taas!”, huudahdin. Kohtaaminen linnun kanssa oli aiemminkin ennustanut isoja muutoksia elämässäni.

Niin, vähänpä tiesin lomaani aloittaessa. Pääsisin sellaiselle matkalle, jonka aikana kokisin enemmän kuin yhdelläkään maailmanympärysreissulla koskaan voisin.

Aiemmin keväällä olin istunut mietteissäni olohuoneen sohvalla. Muistan kuinka nostin katseeni ylös kohti vastapäistä oviaukkoa ja kylmät väreet nousivat selkäpiihini; kunpa tuossa oviaukossa seisoisi joku minulle tärkeä ihminen, ajattelin kaihoisasti. Kului kaksi viikkoa, ja ovelle todella ilmestyi joku – Hän! Hän, joka oli minulle usean vuoden ajan ystävä, ja nyt yhtäkkiä aivan uusia tunteita oli herännyt välillemme.

Kevät ja kesä on mennyt kuin siivin, ihmetellen. Olemme viettäneet upeaa aikaa yhdessä: hidasta, rauhallista ja lämmintä. Olemme vaihtaneet viipyileviä katseita ja helliä kosketuksia; sellaisia joiden olemassaolosta en edes tiennyt.

Olen salannut tunteemme ja ajatuksemme tähän mennessä muilta, pitänyt ne vain minun ja Hänen välisinä. Mutta nyt se kai on kerrottava: Olen rakastunut ja muutan Ruotsiin!

Hän yllätti minut kysymyksellään totaalisesti; haluaa että jaan elämäni hänen kanssaan. Haluaa, että seuraan mukana hänen työkomennukselleen Ruotsiin. Kaikki on tapahtunut kovin nopeasti. Mutta miksi tämä tuntuu niin oikealta – oikeammalta kuin mikään pitkään aikaan? Elämä tarjoaa taas uutta mahdollisuutta ja taas minä hyppään, nyt yhdessä Hänen kanssaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Minäkin haluan!

En voi selittää tätä järjellä. Tarvitseeko?

Kuinka ihmeellistä elämä voikaan olla, kun sen vastustelematta antaa tarjota kaiken hyvän, joka meitä varten on suunniteltu! Näistä ihmeistä kirjoitan nyt jatkossa Ruotsista käsin.

* * *

/Maija, muistellen Elä opi ja rakasta -kurssia sekä kesää, joka mullisti kaiken