Hitaasti työajatusten pariin

Jännä päivä tänään. Olin ensimmäistä melkein kahteen kuukauteen TYÖPALAVEREISSA!

Niitä oli KAKSI!

Ja minä olen edelleen HENGISSÄ!!

Marraskuussa ennen leikkausta hoidin pari tapaamista ja sitä ennen ties milloin olivatkaan edelliset työhommat. Outoa. Niin. On tullut päiviteltyä jo monesti miten kummallisia kokemuksia tämä vammautuminen onkaan mukanaan tuonut: tänään jouduin pohtimaan todenteolla sitä, miten se aikuisten työmaailma oikein taas toimikaan.

Enkä jännitä ihmisten tapaamista, mutta tänään oli jotenkin kummallinen kihelmöinti. Onnistuisinko tapaamisissa, osaanko enää keskustella mistään polveen liittymättömästä saati työasiasta? Ja mikä kamalinta: mitä laitan päälle?!?!?! Kuusi viikkoa näissä rakkaissa sairaalasta jalkaan jääneissä sairaalahousuista tekee lovensa myös tyyliin.

Perspektiivi elämään tämäkin.

img_4972

Joo, ihan tätä kirjoitusta varten oikein poseerasin. Tämä ei ole sellainen ”outfit of the day” -kuva, joita bloggarit tykkävät julkaista, vaan ennemminkin joku ”outfit for ever”; Nämä sairaalahousut jalassa on nääs menty monta kuukautta. Ja heti tämän päivän palaverien jälkeen oli pakko laittaa ne takaisin jalkaan.

 

Mutta mikä hienointa ja mainittavainta, pääsin tänään vihdoin tänne!

 

img_4958

Helsingin Liisankadulle avattuun Mumin Kaffen, josta tulee kohta yksi minun työpaikoistani. Minulla on melkein ihan oma nurkkaus kahvilassa:

img_4956

Tämä! Siellä aletan kohta kuvata lastenohjelmaa, jossa Maija-täti pääsee unelmahommiin! Tästäkin lisää myöhemmin.

 

Hitaasti, mutta varmasti koetan palata vähitellen työajatusten pariin. Vaatii paljon kärsivällisyyttä ja malttia (ja autokuljetusjärjestelyjä, kun en vielä ihan uskalla Helsingin julkisilla liikkua). Mutta ehkäpä tämä tästä. Nyt vaikuttaa ainakin siltä, että tästä tulee paljon edellistä parempi viikko.

Joskin huomenna on kyllä levättävä kotona, kyllä väsyneeksi vetää tämä touhu…

 

Maijan takapenkillä – Suomen poliisille pilotti lasten videoblogista

Sähän tiedät, että mulla on ”pieni” juttu univormuihin. Erityisesti poliisin. Noh. Kuulin, että Suomen poliisi etsii videobloggareita! Inspiroiduin, ja eilen syntyi uusi lastenohjelma – tässä on sen pilottijakso.

Entä jos Suomen poliisilla olisi lastenohjelma netissä? Tällainenhan se tietysti olisi! Täältä tulee Maijan takapenkillä – lasten ikioma videoblogi.

Nyt pitäisi sitten saada sana leviämään poliisisetille ja -täteille asti. Auttaisitko minua? Tykkää tästä videosta ja tule vielä Facebookiinikin painamaan peukkua.

Olisipa hauska tehdä uusi aluevaltaus lastenohjelmiin. Eihän sitä tiedä, vaikka ovet Pikkukakkoseenkin tästä aukeaisivat. Mutta selvää oli, kun kuulin tästä videoblogihausta, että lapsille haluaisin ohjelman tehdä, ja liikenneopettajan tyttärenä liikenneturvallisuusasiat ovat lähellä sydäntä. Luulenpä kyllä, että tässä viihdykettä ja oppia riittää myös vähän vanhemmille katsojille…

Mitä olet mieltä?

Suloista sunnuntaita, sankarit!

/Äm, kutsumusammattinsa löytäneenä