Arkistojen aarre: Saanko luvan? Tangomarkkinat ja menestyksen oppitunti

”Elämä on kontaktilaji. Parhaimman vaikutuksen toiseen tekee kiinnostumalla hänestä, antamalla hänelle täyden huomion ja osoituksen siitä, että välittää. Niin menestytään. Kaikki muu – taito, mammona, whatever – on toissijaista.

Tärkein on kohdata ja koskettaa. Antaa toiselle lupa nauttia, tuntea, elää. Sitten kaikki hurmaantuvat. Jonkun on näytettävä mallia. Jonkun on annettava lupa. Ja ne luvan antajat; he, ovat menestyjiä!”

Voi, miten minä rakastan tätä tangoväkeä! Muistatko, kun pari vuotta sitten, oltuani töissä Tangomarkkinoilla kiteytin tuon viikon kovimman opin yllä olevaan ajatukseen? Nostan sen tänään uudelleen esiin arkistojen aarteena, sillä tänään sain ilon tutustua taas yhteen Tangokuninkaalliseen! Kuningatar Tiina Räsänen oli aamun vieraanani radiossa, ja todisti tämän menestyksen oppitunnin todeksi jälleen. Kerrassaan upea ihminen, ja hieno keskustelu, joka palautti minut tähän menestyksen oppituntiin!

Hauskoja ja lämpimiä hetkiä tänään tangokuningatar Tiina Räsäsen kanssa.

(Ja jos nyt et yhtään ymmärrä, miksi olen juoksennellut Tangomarkkinoilla mäkihyppääjänä, voit lukea lisää tästä jutusta: ”Hiihtohenkinen putous-show”)

 

 


 

 

Saanko luvan? Tangomarkkinat ja menestyksen oppitunti
(Julkaistu MaiLifessa 14.7.2016)

Jotakuinkin hengissä. Neljä päivää toipumista pitkän vapaapäivättömän työrupeaman jäljiltä. Kellon ympäri nukuttuja päiviä. Lukemattomia päiväunia. Hirveästi hiilaria. Siis suklaata…

Olen antanut kaikkeni.

Siksi en ole osannut viime päivinä kirjoittaa. Väsymyksen lisäksi kirjoittamistani haittaa sekava tunnelma…

Uusi Tangokuningas Marco Lundberg ja joku urheiluhihhuli.

 

Viikko taaksepäin keskiviikkona astuin ulos junasta Seinäjoen rautatieasemalla hieman huolestuneena ja ahdistuneena. Edessä oli viisi päivää työkeikalla Tangomarkkinoilla. Ensimmäinen kerta, eikä tietoa mitä tuleman pitää. Vähemmästäkin ihmetyttää.

Kelaus tuosta viisi päivää eteenpäin: sekava tunnelma, sillä olen taivaissa.

Mitä tapahtui?

Okei:

Seinäjoki.

Kaatosade.

Kylmä.

Kuuma.

Kylmä.

Kuuma.

Hikinen mäkihyppypuku.

Märkä mäkihyppypuku.

MÄKIHYPPYPUKU?!?!?!?!?!?

Olemattomat yöunet.

Ruisleipä pääsääntöisenä ruokavaliona.

 

Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista!!

Voisi kuvitella, että elämän hienoimmat kokemukset on tehty vähän jostain muusta. Mutta tiedätkö, minä väitän, että tärkeintä ei ole se kuinka kauaksi ja vieraaseen kulttuurin matkustaa, miten hienoja maisemia saa ihailla tai miten hurjista haasteista suoriutuu.

Kovimmissa kokemuksissa on kyse siitä mitä oppii. Siitä, kuinka muuttuu.

Jotta nyt ei jää yhtään epäselväksi, niin minä ja Hiltune ollaan valtakunnan viralliset urheilijähihhulit. Jos en tällä antautumisella saa teitä jokaista helmikuussa Lahti2017-MM-kisoihin, niin sitten en tiedä enää mille ryhdyn…

 

TANGO ON YLEISÖLAJI. Tangoartistit veivät minulta jalat alta. Kerrassaan hurmaavia, hauskoja ja koskettavia ihmisiä. Minulla oli ilo työskenellä heidän kanssaan ja siinä sivussa, tangokuninkaallisia seuraten opin tärkeän läksyn menestyksestä. Nämä upeat artistit tekevät työtään meille – sinulle ja minulle. Laulun ja tunteiden tulkinnan lahjallaan he haluavat antaa jotain meille.

Ja minä ymmärsin: olkoonpa laji mikä tahansa, onnistuminen, suosio ja menestys syntyvät, kun fokus on yleisössä, ei itsessä. Kun haluaa antaa jotain toiselle.

Vaikka vastaan tulisi sekopäisiltä vaikuttavia mäkihyppääjä ja hiihtäjä, ei katsota nenänvartta pitkin, vaan pysähdytään kuuntelemaan ja juttelemaan. Loistetaan lavalla toista ajatellen. Otetaan jokainen vastaan, ollaan uteliaita, kiinnostuneita, annetaan aikaa.

Annetaan!

Ja mitä annetaan on lupa: koskettaakseen, saadakseen hymyn toisen kasvoille sekä innostuksen syttymään on oltava ensin itse esimerkinä. On annettava lupa – ensin itselle ja sitten toiselle – heittäytyä ja tuntea.

 

Hiltune, Heikki ja mä

Keskiviikkoillan Tangoparaatissa bongattu Visa Luttinen, joka (kantaa objektiivisesti ottamatta) oli mun ja Hituse suosikki.

Käytiin myös Asuntomessuilla Marko Maunukselan ja perässähiihtäjän kanssa.

Kuningasfinaalin backstagella torstaina.

Ja myöhemmin katsottiin saman konsertin taltiointia ja omaa Ladidaa-showtamme Yle Areenasta mahtavien tanssijakollegoidemme kanssa. Paino sanalla ”kollega”, joka siis tarkoittaa, että ollaan samalla alalla. No, jos näit showmme, tiedät, että ei muuten olla samalla alalla…

Puettiin pojat asianmukaisiin vermeisiin perjantain Tango Liikuttaa -konserttiin

Kontaktiaji, indeed. Tässä vahvaa pyramidinrakennusta Kyösti Mäkimattilan kanssa.

 

ELÄMÄ ON KONTAKTILAJI. Parhaimman vaikutuksen toiseen tekee kiinnostumalla hänestä, antamalla hänelle täyden huomion ja osoituksen siitä, että välittää. Niin menestytään. Kaikki muu – taito, mammona, whatever – on toissijaista.

Tärkein on kohdata ja koskettaa. Antaa toiselle lupa nauttia, tuntea, elää. Sitten kaikki hurmaantuvat.

Kaikista eniten minä rakastuin hurmaavaan Tangokasaan, ihanaan yleisöön, jolle minäkin työtäni tein. He syttyivät. He tunsivat. He nauroivat. He rakastivat. He uskalsivat! Tango antoi siihen luvan.

Jonkun on näytettävä mallia. Jonkun on annettava lupa. Ja ne luvan antajat; he, ovat menestyjiä!

 

Ihana ja karistmaattinen uusi Tanagokuningatar Erika juuri kruunustaan luopuneen Susannan selfiessä.

Voittajien joukkueessa!

Uudet ihanat ystäväni kovin hämärissä tunelmissa: vas. Jukka Hallikainen, Susanna Heikki, Teemu Roivainen ja Marko Maunuksela pääsivät kaikki kanssani Lahden Suurmäkeen hyppäämään virtuaalihypyn. Eivätkä ehkä enää koskaan palanneet siltä reissulta…

Eivätkä kenties nämä kaksi urheiluhihhuliakaan… Kuva: Esa-Matti Åkerberg

Minun elämäni huippuhetki. Sata salamaa Tangomarkkinoilla täydelle katsomolle. Kaikki on tehty, nähty ja koettu. Ja annettu.

 

MÄKIHYPPY ON HULLUJEN LAJI. Mutta onnellisten sellaisten. Tangomarkkinat yllätti minut joka tasolla, ja itse sain tehdä hauskinta ja minulle parhaiten sopivinta työtä: olla ihmisten parissa, kohdata, jutella, esiintyä, viihdyttää, hauskuuttaa. Olen nyt hulluna tangoon. Oikeastaan, minä olen nyt hulluna elämään! Minä muutuin tangomarkkinoilla siksi, että sain itsekin luvan, siis itseltäni, ja palautteen yleisöltäni. Minä muutuin, sillä astuin taas askeleen oikeampaan suuntaan omassa elämässäni.

Mihin sinä voisit antaa itsellesi luvan tänään? Miten voisit sen johdosta muuttua?

/Äm

Mainokset

Unelma

Minulla on unelma: Kirjoitettuani MaiLife-blogiani nyt viisi vuotta ja ennen sitä pari vuotta Hidasta elämää -sivustolle, toivoisin, että nämä tarinat tavoittaisivat ihmiset vieläkin laajemmin. Ehkä, seurattuasi tätä tarinaa ymmärrät miksi näin ja mistä tässä kaikessa on kyse.

Se oli sellainen viaton ja utelias kokeilu alkaa rehellisesti ja avoimesti kertoa omaa tarinaa vaiheessa, jossa jätin entisen ja hyppäsin tuntemattomaan tyhjän päälle. Matkasta alkoi syntyä tarina, joka kertoo ihmiselämän peruskysymyksistä, menestyksistä ja menetyksistä, hurjimmista seikkailuista, joihin kuka tahansa voi päästä mukaan, kun vain lähtee!

Nämä seitsemän vuotta ovat muuttaneet tämän yhden ihmisen elämän (ja monta kertaa…), mutta kuulemani mukaan myös monen muun. Itselleni on vähitellen alkanut kolahtaa tajuntaan se, miten upeita ja ensisijaisesti (näin toivon) muille ajatuksia tuovia kertomuksia olen osannut kiteyttää – tästä on pirskattivie tullut elämäntehtäväni, ja olen kehittynyt niin ihmisenä kuin kirjailijana valtavasti! Ja nyt uskallan sen jo sanoa ääneen, vaikka edelleenkin joka toinen kerta tekstejäni julkaistessa pelottaa ja joka toinen kerta hävettää; ja ovatpa jotkut uskoani kovasti koettaneet horjuttaa. Mutta näinkin saa tehdä, ehkä jopa pitää!

Haaste tällaisessa kirjoittamisessa on se, että vaikka lukijoita riittää paljon, moni ei teksteistäni somessa julkisesti tykkää, sillä ne saattavat kolahtaa niin kovaa, että lukukokemus halutaan pitää henkilökohtaisena. Ja niin se saa ollakin! Saan valtavan määrän henkilökohtaista palautetta, ja se yllättää aina; näinkö moni tarinaani seuraa!? KIITOS SIITÄ! En teekään tätä tykkäyksien takia, mutta saamani palaute huomioiden ja ne monet sadat tunnit sekä eletty elämä, jonka tähän tekemiseen olen laittanut, tarkoittavat, että nyt on aika viedä tätä hommaa uudelle tasolle.

KUN tykkäät, niin tykkää rohkeasti! Ja tykkää blogini Facebook-sivusta, suosittele sitä kenties ystävillesi.

Ja sitten se toinen unelma: Nyt on aika kirjata tämä matka ja MaiLifen tarinat sekä niiden takana olevat kertomukset kirjan kansiin. Otan vastaan yhteydenottoja kustantajilta, erityisen suuri tarve käsikirjoitusvaiheessa olisi kustannustoimittajalle! Että tykkää tästä erityisesti KUN haluat kuulla koko tarinan kirjana 😀

(Niin ja se kolmas unelma; että saisin laulaa enemmän! Tämä video siksi, että tämä on tasan kaksi vuotta sitten ystävieni häissä esitetty, ja vaikka vähän rosoinen ääneltään, just nyt ja tähän kohtaan, enemmän kuin täydellinen.)

Kaikki muu seuraa – menestys on kontaktilaji

Ah. Istun sohvalla ja tuijotan televisiosta Tarkkomarkkinoita. Väsyttää tiiviitten työpäivien jäljiltä, mutta mieli muhii ajatuksia.

Nyt mieli kyllä oikeastaan haluaa palata takaisin viime vuoteen ja Tangomarkkinoille, joilla olin tuolloin töissä. Vähän erilaisissa hommissa kuin tänä päivänä. Mutta tavallaan taas ei sitten yhtään. Samat teemat kun kulkevat nyt ajatuksissani.


VIIME VUONNA POHDIN Tango-työkeikkani jälkeen blogissani menestystä. Sitä, miten tangoartistit kohtaavat yleisönsä, ja mikä saa suosituimmat heistä erottumaan. Näin minä kirjoitin viime vuonna blogitekstissäni ”Saanko luvan? Tangomarkkinat ja menestyksen oppitunti” (lue koko juttu tämän linkin takaa).

”- – – olkoonpa laji mikä tahansa, onnistuminen, suosio ja menestys syntyvät, kun fokus on yleisössä, ei itsessä. Kun haluaa antaa jotain toiselle.

Vaikka vastaan tulisi sekopäisiltä vaikuttavia mäkihyppääjä ja hiihtäjä, ei katsota nenänvartta pitkin, vaan pysähdytään kuuntelemaan ja juttelemaan. Loistetaan lavalla toista ajatellen. Otetaan jokainen vastaan, ollaan uteliaita, kiinnostuneita, annetaan aikaa.

Annetaan!

Ja mitä annetaan on lupa: koskettaakseen, saadakseen hymyn toisen kasvoille sekä innostuksen syttymään on oltava ensin itse esimerkinä. On annettava lupa – ensin itselle ja sitten toiselle – heittäytyä ja tuntea. – – – 

Elämä on kontaktilaji. Parhaimman vaikutuksen toiseen tekee kiinnostumalla hänestä, antamalla hänelle täyden huomion ja osoituksen siitä, että välittää. Niin menestytään. Kaikki muu – taito, mammona, whatever – on toissijaista.

Tärkein on kohdata ja koskettaa. Antaa toiselle lupa nauttia, tuntea, elää. Sitten kaikki hurmaantuvat – – –

Jonkun on näytettävä mallia. Jonkun on annettava lupa. Ja ne luvan antajat; he, ovat menestyjiä!”

Viime vuosien kaksi kuningatarta Susanna Heikki ja Erika Vikman juhlistivat Erikan voittoa viime kesänä Tangomarkkinoiden viimeisenä iltana päälavana backstagella. Lisää kuvia ja tunnelmia viime kesältä tässä blogissani.

 

TÄMÄ LAINAUS MUISTUI mieleeni nyt tv:stä seuraamani Tangokunigatarfinaalin lisäksi eilen, kun haastattelin laulaja Katri Helenaa. Hän on yksi upeimmista ihmisistä, jonka olen tavannut.

Hänestä on tehty tänne Kuopioon kesäteatterinäytelmä, ja minä kysyin häneltä syytä siihen, miksi hän on niin suosittu, että hänen tarinansa on päätynyt tarinaksi usealle teatterilavalle.

Hän sanoi, että on aina halunnut ainoastaan laulaa; että kaikki muu uralla vastaantullut maine ja mammona ovat olleet toissijaisia. Ne ovat vain seuranneet perässä, kun hän on tehnyt työtään, jota rakastaa – palvellut yleisöään ja viihdyttänyt heitä parhaalla lahjallaan. Keskittynyt siihen, mikä tuntuu hyvältä ja antanut sen kummuta ulos muille.

Mikä esimerkillinen nainen onkaan Katri Helena! Oli suuri ilo päästä haastattelemaan häntä.

 

TÄSSÄ AJATUKSESSA ON JOTAIN niin tärkeää, että on pysähdyttävä jälleen kerran sen ääreen. Mietittävä, miten minä toimin, miten kohtaan muut, miten läsnä olen ollessani tekemisissä muiden kanssa.

Sillä kaikki muu seuraa perässä – sen minulle kaikki tapaamani menestyneet esiintyvät taiteilijat ovat opettaneet.

Oletko sinä ikinä miettinyt tätä?

/Äm, joka siirtyy taas jännittämään Tangokuningatar-kisan tulosta

Hymni sinulle

Ei tämä kesäni ole ollut vain häröilyä mäkihyppypuvuissa tai joulukuusenkoristeet kaulassa. Olen minä ehtinyt olla toisenlaisissakin tunnelmissa monta kertaa. 

Nyt ajattelin, että on aika herkistyä hetkeksi. Tänään haluan jakaa kanssasi pienen laulun ja kesäni ehdottomasti upeimman hetken: Rakkaiden ystävien yllätyshäät, jossa tämä duo tremolo veti itselleenkin yllätykseksi pienen keikan (harjoittelematta tietysti…).

Rakkautta viikkoosi, ystäväni! Se riittää. 

Edith Piaf: Hymni rakkaudelle (suom. Turkka Mali). Pianossa Minna Tahvanainen

Saanko luvan? Tangomarkkinat ja menestyksen oppitunti

Jotakuinkin hengissä. Neljä päivää toipumista pitkän vapaapäivättömän työrupeaman jäljiltä. Kellon ympäri nukuttuja päiviä. Lukemattomia päiväunia. Hirveästi hiilaria. Siis suklaata…

Olen antanut kaikkeni.

Siksi en ole osannut viime päivinä kirjoittaa. Väsymyksen lisäksi kirjoittamistani haittaa sekava tunnelma…

IMG_2802

Uusi Tangokuningas Marco Lundberg ja joku urheiluhihhuli.

 

Viikko taaksepäin keskiviikkona astuin ulos junasta Seinäjoen rautatieasemalla hieman huolestuneena ja ahdistuneena. Edessä oli viisi päivää työkeikalla Tangomarkkinoilla. Ensimmäinen kerta, eikä tietoa mitä tuleman pitää. Vähemmästäkin ihmetyttää.

Kelaus tuosta viisi päivää eteenpäin: sekava tunnelma, sillä olen taivaissa.

Mitä tapahtui?

Okei:

Seinäjoki.

Kaatosade.

Kylmä.

Kuuma.

Kylmä.

Kuuma.

Hikinen mäkihyppypuku.

Märkä mäkihyppypuku.

MÄKIHYPPYPUKU?!?!?!?!?!?

Olemattomat yöunet.

Ruisleipä pääsääntöisenä ruokavaliona.

Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista!!

Voisi kuvitella, että elämän hienoimmat kokemukset on tehty vähän jostain muusta. Mutta tiedätkö, minä väitän, että tärkeintä ei ole se kuinka kauaksi ja vieraaseen kulttuurin matkustaa, miten hienoja maisemia saa ihailla tai miten hurjista haasteista suoriutuu.

Kovimmissa kokemuksissa on kyse siitä mitä oppii. Siitä, kuinka muuttuu.

IMG_2814

Jotta nyt ei jää yhtään epäselväksi, niin minä ja Hiltune ollaan valtakunnan viralliset urheilijähihhulit. Jos en tällä antautumisella saa teitä jokaista helmikuussa Lahti2017-MM-kisoihin, niin sitten en tiedä enää mille ryhdyn…

IMG_2747 IMG_2774

TANGO ON YLEISÖLAJI. Tangoartistit veivät minulta jalat alta. Kerrassaan hurmaavia, hauskoja ja koskettavia ihmisiä. Minulla oli ilo työskenellä heidän kanssaan ja siinä sivussa, tangokuninkaallisia seuraten opin tärkeän läksyn menestyksestä. Nämä upeat artistit tekevät työtään meille – sinulle ja minulle. Laulun ja tunteiden tulkinnan lahjallaan he haluavat antaa jotain meille.

Ja minä ymmärsin: olkoonpa laji mikä tahansa, onnistuminen, suosio ja menestys syntyvät, kun fokus on yleisössä, ei itsessä. Kun haluaa antaa jotain toiselle.

Vaikka vastaan tulisi sekopäisiltä vaikuttavia mäkihyppääjä ja hiihtäjä, ei katsota nenänvartta pitkin, vaan pysähdytään kuuntelemaan ja juttelemaan. Loistetaan lavalla toista ajatellen. Otetaan jokainen vastaan, ollaan uteliaita, kiinnostuneita, annetaan aikaa.

Annetaan!

Ja mitä annetaan on lupa: koskettaakseen, saadakseen hymyn toisen kasvoille sekä innostuksen syttymään on oltava ensin itse esimerkinä. On annettava lupa – ensin itselle ja sitten toiselle – heittäytyä ja tuntea.

IMG_2766

Hiltune, Heikki ja mä

IMG_2748

Keskiviikkoillan Tangoparaatissa bongattu Visa Luttinen, joka (kantaa objektiivisesti ottamatta) oli mun ja Hituse suosikki.

IMG_2813

Käytiin myös Asuntomessuilla Marko Maunukselan ja perässähiihtäjän kanssa.

IMG_2777

Kuningasfinaalin backstagella torstaina.

IMG_2947

Ja myöhemmin katsottiin saman konsertin taltiointia ja omaa Ladidaa-showtamme Yle Areenasta mahtavien tanssijakollegoidemme kanssa. Paino sanalla ”kollega”, joka siis tarkoittaa, että ollaan samalla alalla. No, jos näit showmme, tiedät, että ei muuten olla samalla alalla… 

IMG_2857

Puettiin pojat asianmukaisiin vermeisiin perjantain Tango Liikuttaa -konserttiin

IMG_2915

Kontaktiaji, indeed. Tässä vahvaa pyramidinrakennusta Kyösti Mäkimattilan kanssa.

ELÄMÄ ON KONTAKTILAJI. Parhaimman vaikutuksen toiseen tekee kiinnostumalla hänestä, antamalla hänelle täyden huomion ja osoituksen siitä, että välittää. Niin menestytään. Kaikki muu – taito, mammona, whatever – on toissijaista.

Tärkein on kohdata ja koskettaa. Antaa toiselle lupa nauttia, tuntea, elää. Sitten kaikki hurmaantuvat.

Kaikista eniten minä rakastuin hurmaavaan Tangokasaan, ihanaan yleisöön, jolle minäkin työtäni tein. He syttyivät. He tunsivat. He nauroivat. He rakastivat. He uskalsivat! Tango antoi siihen luvan.

Jonkun on näytettävä mallia. Jonkun on annettava lupa. Ja ne luvan antajat; he, ovat menestyjiä!

IMG_2894

Ihana ja karistmaattinen uusi Tanagokuningatar Erika juuri kruunustaan luopuneen Susannan selfiessä.

IMG_2905

Voittajien joukkueessa!

IMG_2919

Uudet ihanat ystäväni kovin hämärissä tunelmissa: vas. Jukka Hallikainen, Susanna Heikki, Teemu Roivainen ja Marko Maunuksela pääsivät kaikki kanssani Lahden Suurmäkeen hyppäämään virtuaalihypyn. Eivätkä ehkä enää koskaan palanneet siltä reissulta…

IMG_2822

Eivätkä kenties nämä kaksi urheiluhihhuliakaan… Kuva: Esa-Matti Åkerberg

IMG_2878

Minun elämäni huippuhetki. Sata salamaa Tangomarkkinoilla täydelle katsomolle. Kaikki on tehty, nähty ja koettu. Ja annettu.

MÄKIHYPPY ON HULLUJEN LAJI. Mutta onnellisten sellaisten. Tangomarkkinat yllätti minut joka tasolla, ja itse sain tehdä hauskinta ja minulle parhaiten sopivinta työtä: olla ihmisten parissa, kohdata, jutella, esiintyä, viihdyttää, hauskuuttaa. Olen nyt hulluna tangoon. Oikeastaan, minä olen nyt hulluna elämään! Minä muutuin tangomarkkinoilla siksi, että sain itsekin luvan, siis itseltäni, ja palautteen yleisöltäni. Minä muutuin, sillä astuin taas askeleen oikeampaan suuntaan omassa elämässäni.

Mihin sinä voisit antaa itsellesi luvan tänään? Miten voisit sen johdosta muuttua?

/Äm

Hittibiisi somessa

Laulaja lauluntekijä Hanna Maaria, joka on sinulle tuttu muun muassa Cheekin ”Sä huudat” -biisin feataajana, heitti minulle houkuttelevimman haasteen: hän haluaa tehdä kanssani biisin, jonka teemana on vahva nainen! Ja minä… Sanoin tietysti TAHDON, sillä koko elämäni työ on kertoa tarinoita vahvasta, rohkeasta ja inhimillisestä ihmisestä!

Me emme tietenkään halua pitää tätä itsellämme, vaan päätimme jakaa koko biisintekoprosessin kanssasi ja kertoa miten tie kulkee scratchista valmiiseen kappaleeseen. Avaamme luovan biisintekoprosessin vaihe vaiheelta somessa, jotta voisit nähdä miten musiikkia tehdään ja saada itsekin oppia. Pääset siis mukaamme sessioihin ja avaamme polkuamme sitä mukaa kun kuljemme eteenpäin. Minulle tämä on aivan uusi aluevaltaus, ja samalla kun minä opin Hanna-Maarian kanssa tekemällä, haluan jakaa oppini kanssasi.

 

Ja hei NYT mun Snapchatiin mars! Siellä tunnelmat vielä tähän iltaan asti eilisestä ekasta sessiostamme. Jos et ole Snapchatissa (etkä halua liittyä), pääset myöhemmin ekan session tunnelmiin… Odota vaan.

/Äm, joka on nyt vähän niinku, että SIIIIIIIIIIISTIIIIIIIII, sillä tänään vedettiin studiolla jo toinen setti (Snapissa matskua…)!

Toteuta unelmasi – onnistuisitko sinäkin näillä ohjeilla?

Vaikka yksinäisyys on teemoittanut blogiani tällä viikolla, sitäkin keskeisempi aihe elämässäni juuri nyt on uusi työura. Olen taas murroskohdan edessä. Ensi viikolla, kun minua työllistänyt ja talouttani pyörittänyt projekti päättyy, olen taas tyhjän päällä vailla tietoa seuraavasta. Sellaista on yrittäjän ja ”itsenäaisen artistin” elämä. Tyhjien pysähdysten kanssa on opittava elämään. Se on ehkä hurjien unelmien hinta…

* * *

”Sä huudat että sä oot hukas ilman mua enkä mä oo kukaan ilman sua”, on pätkä laulua, joka on pyörinyt päässäni tällä viikolla. Vieraanamme Helsinki Realissa kävi laulaja Hanna Maaria, joka on ääni tuon Cheekin hittibiisin takana.

Minua ja Hanna Maariaa yhdistää yksi asia: hurjat unelmat. Hanna Maaria haluaa nousta haastavassa musiikkibisneksessä eturivin tähdeksi ja minä mediamaailman naispuoliseksi Armaniksi. Joku saattaa välillä meille nauraa, mutta tiedättekö mitä: me olemme jo niin pitkällä unelmissamme, ettei niitä voi kukaan enää pysäyttää.

Hukassa olisimme ilman toinen toisiamme: Hanna Maarian kanssa keskustellen kiteytyi upea jakso Helsinki Realia, jossa teemme oivalluksia myös siitä kuinka tehdä unelmista totta.

 

Ja koska mä en oo kukaan ilman sua, jatkoin pohdintaa vielä vähän, ja kiteytin muutaman oivalluksen omasta kokemuksestani. Keskustelumme lisäksi haluan jakaa kanssasi tänään nämä ohjeet:

1.Kiteytä

Niin. Minun unelmani on olla naispuolinen Arman Alizad. Tämä viittaus oli hauska heitto joltain lukijaltani pari vuotta sitten. Hän oivallutti minut tuolloin, että tässä maassa armaneitten ja madventureseiden rinnalla on tyhjä paikka naiselle, joka itsensä likoon laittaen ja erilaisia ihmisiä tavaten voi avata teidän eteenne erilaisia maailmoja, kohtaamisia ja rajojen ylityksiä. Ensin kommentti huvitti minua suuresti, mutta sitten tajusin: juuri sitähän minä jo blogissani teen, eikä mikään saa minua syttymään enemmän. Tuosta lähtien olen kiteyttänyt unelmani tähän helposti ymmärrettävään lauseeseen. Unelma on osattava nimetä selkeästi, jotta se voi alkaa ohjata toimintaa.

2. Päätä

Yritin pitkään jopa taistella unelmaani vastaan – yritin olla kai ”järkevä”. Tällä viikolla tajusin kuitenkin päättäneeni jo kauan sitten, että tämä kortti on käännettävä perinjuurin hulluudesta viis. Unelma täytyy tunnustaa ja hyväksyä itselle, päätös on tehtävä ja sen oltava selkeä. Luulen, että tämä on kaikista tärkein vaihe. Kun päättää, voi ottaa omistajuuden unelmaansa. Ja sitten voi tapahtua.

3. Sano ääneen vähättelemättä

Kaikista eniten minua on hävettänyt sanoa ääneen tuo lause: ”Minä haluan olla naispuolinen Arman Alizad”. Mitä sinä ajattelet? Mitä ajattelet jos epäonnistun? Olen usein kertonut asiaani hieman naureskellen suojellakseni itseäni toisen mahdollisesti tyrmäävältä reaktiolta. On ollut vain pakko opetella lopettamaan vähättely ja uskaltaa sanoa unelma kaikille vastaantulijoille – vain siten se voi toteutua.

4. Usko ensin itse, ja muut uskovat kyllä sinuun

Sinä olet tällä matkalla mukanani ja joka päivä todennan polkuani edessäsi. Vielä nytkin häveliäisyyttäni koettelee tämän asian kirjoittaminen selkeiksi sanoiksi, sillä jännitän reaktiotasi. Mutta olen päätökseni tehnyt. Olen päättänyt uskoa. On itse uskottava ja uskallettava, muiden usko (ja kenties jopa apu) kyllä seuraavat perässä.

5. Kulje askel kerrallaan

Haparoivia, pieniä askeleita, ja usein yhden eteenpäin otettuaan joutuu heti kaksi taaksepäin. Mutta mihinkään ei voi päästä, jos ei aloita jostain; yksi polku johtaa aina seuraavaan. Blogini lisäksi Helsinki Real -keskusteluohjelmamme on konkreettinen esimerkkini siitä, mitä omien unelmien tavoittelu vaatii. Aloitimme ohjelman kaksi vuotta sitten innostuksestamme mielenkiintoisiin ihmisiin ja keskusteluihin. Päätimme lähteä tuumasta toimeen ja katsoa mihin idea kantaa. Me teimme vain, emmekä välittäneet tavoitammeko ohjelmallamme vain omat vanhempamme. Tärkeintä oli oppia tekemällä ja kehittyä, jotta voisi taas saavuttaa uuden tason tekemisessä.

6. Tiedä, että työsi kantaa hedelmää

Hyvin nopeasti ohjelman tekeminen osoitti minulle missä olen parhaimmillani ja oivallutti, että minulla on kyky tehdä samanlaisia töitä isommaltikin. Toivon, että jonain päivänä tällaisesta työstä minulle maksetaan myös palkkaa, nyt monta asiaa teen korvauksetta. Mutta se on unelmien hinta: toimeen tarttuminen, kova työ ja usko siihen, että tekemällä, keräämällä kokemuksia ja osoittamalla osaamisensa tehty työ kannattaa. Pienestä on aloitettava, kellon viisareita välillä venytettävä ja karvaitakin tappioita koettava.

7. Näe saavutuksesi

Tänään minä olen erityisesti kiitollinen. Yksi tärkeimmistä tekemistäni oivalluksista on ollut se, miten tärkeää on osata nähdä se minkä jo on saavuttanut ja ymmärtää olevansa jo pitkällä. Minulla on menestyksekäs blogi, joka tarjoaa erinomaisen harjoittelukentän. Minulla on upea keskusteluohjelma, jolla voin totetuttaa unelmaani jo nyt. Ei unelmani ole ”tuolla jossain”, etäisyyden päässä, vaan se tapahtuu juuri nyt, tässä. Olen tehnyt valtavan työn, ja siitä voin nauttia täysillä. Tämä on kenties koko hommassa toisiksi tärkein asia!

8. Huuda, että sä oot hukas ilman mua enkä mä oo kukaan ilman sua

Apua saa kun sitä pyytää. Unelmat vaativat toteutuakseen toisia ihmisiä. Tänään erityisesti olen kiitollinen kollegastani Juhasta, jota ilman en voisi tuottaa sinulle tätäkään jaksoa Helsinki Realia.

* * *

Hanna Maarian lahja on laulu, ja Helsinki Real yksi minun lahjoistani sinulle. Toivon, että sen kautta pääset kuulemaan ja näkemään sellaisia keskusteluja, joihin et välttämättä arjessasi aina pääse. Toivon, että nautit tästäkin jaksosta!

hannamaaria2

Kaunista sunnuntai-iltaa sinulle! Minkä unelman sinä voisit näillä ohjeilla toteuttaa?

/Äm

 

Oletko pysähtynyt kuulemaan?

En voi sanoin kuvailla sitä iloa, jota tunnen, kun saan tavata erilaisia ihmisiä ja käydä heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja. Jokainen kohtaamine on kullan arvioinen, sillä toisen ihmisen kautta voi päästä tutustumaan aivan uuteen maailmaan ja inspiroitua itse ihmeisiin. Joskus ei tarvita kuin pieni katse tai puolikas sana, joskus voidaan viettää tunteja puhuen ja jakaen kokemuksia.

Minä toivon, että me pysähtyisimme vielä useammin kohtaamaan toisiamme, heittäytymään keskusteluun ja kuulemaan kenties sellaista, jota emme voisi itse osata koskaan kuulla. Jotta voisin tarjota sinullekin mahdollisuuden päästä osalliseksi upeista keskusteluista, oppia toisilta ja saada uutta ajateltavaa, työstämme Helsinki Reali -keskusteluohjelman uusia jaksoja innolla. Seuraavina viikkoina pääset kuulemaan muun muassa lauluja Hanna Maarian (tuttu mm. Cheekin ”Sä huudat” -biisistä) tarinaa periksiantamattoman työn ja tuloksista sekä seikkailupurjehtija Kari ”Ruffe” Nurmen oivalluksia itsensä voittamisesta.

hannamaaria ruffe

Tänään tärkeimmän oivalluksen ja opin minulle tarjosi Ruffe, tuo mies tuossa yllä, joka on edelleen Suomen nuorin valtameripurjehtija ja seilannut muiden seikkailujen muassa Huippuvuorten ympäri ja laiturilla Tallinnaan. Hän sanoi tänään näin:

”Tärkeintä pelkojen voittamisessa on päätös. Kun tekee selvän päätöksen päämäärästä, eivät pelot enää hallitse mieltä ja voi keskittyä olennaiseen – onnistumiseen.”

Mitä sinä olet oppinut tällä viikolla joltain toiselta ihmiseltä? Oletko pysähtynyt kuulemaan?

Minulla on suuri onni, että minut on sinut, blogiystäväni. En tiedä muistanko aina kiittää siitä riittävästi. Te opetatte minulle enemmän kuin tiedättekään. Iloa iltaasi!

/Äm