Viikonloppu on ollut täynnä vipinää. Oli taas opiskeluviikonloppu Teatterikorkeakoulussa, ja intensiivisten päivien tulos oli iso annos oppia ja uutta energiaa tarttui mukaan.

Mutta ehkä vielä koulupäiviäkin inspiroivempaa viikonlopussani oli tämä lauantai-illan huuma:

Kuva: Mirkku Merimaa

Siis Huuma-jengi ja Huuma-bileet! Nämä naiset (plus monta muuta, jotka eivät eilen päässeet paikalle) tekivät ihmeen. He nimittäin keräsivät valtavan summan yhteisörahoitusta ja tekivät lehden, joka ilmestyi tammikuussa. Huuma on uusi naistenlehti, tai kuten tekijät sitä tituleeraavat, ihmistenlehti. Sellainen, jota nämä naiset itse halusivat lukea. Ja kun kaupasta ei sopivaa löytynyt, he ryhtyivät huumasta toimeen: tekivät oman lehden ja rakensivat sen ympärille Huuma-seminaarin! Huuma kertoo aivan tavallisista, ihmeellisistä ihmisistä ja on ”ylistys tyypeille, jotka tekevät ja ajattelevat rohkeasti”.

Ja nyt minut on kutsuttu mukaan tähän mahtavaan porukkaan kertomaan tarinoita huumaantuneista ihmisistä! Puhuinko jotain aiemmin tällä viikolla etuoikeutetusta fiilikesestä!? No, nyt ette enää voi edes uskoa, miten uskomattoman kiitolliselta tuntuu tällainen kunnia saada olla mukana edelläkävijöiden joukkoa. Eilen juhlistimme naisten upeaa suoritusta ja suunnitelimme uutta.

Kuva: Mirkku Merimaa

Nämä naiset jakavat jotain sellaista yhteistä, jota ei voi sanoin kuvailla. Se huuma pitää tuntea. Se järjetön energia, toisen tukeminen ja positiivisuus! Tekemisen meininki, jota tässä maassa tarvitaan lisää. Ja tämä porukka näyttää omalla toiminnallaan tietä, se on ryhtynyt huumasta toimeen.

Kuva: Mirkku Merimaa

Huuma-jengissä on upeaa olla mukana, mutta mahtava juttu oli myös tavata ihminen vuosikymmenten takaa ensimmäistä kertaa; Aku Varamäki. Tai siis minulle edelleen tyttö, olemmehan me viimeksi tavanneet joskus 90-luvulla Jyväskylässä, kun liikuimme samoissa musiikkipiireissä. Aku on tämän koko Huuma-ajatuksen alkuunpanija. Aivan uskomaton nainen!

Kuva: Mirkku Merimaa

Jouduimme kyllä vähän aikaa hakemaan muististamme, mistä toisemme tunnemme, mutta sitten, kun hän ensimmäistä kertaa herskähti nauramaan, muistin yhtäkkiä hänet ihan tarkalleen. Hänen ilonsa ja kirkassilmäinen naurunsa on jäänyt mieleeni lähtemättömästi. Hauska huomata, että vaikka välissä pari vuosikymmentä, tietyt perusominaisuudet säilyvät. Ja samankaltaiset, samat kiinnostuksen ja innostuksen kohteet jakavat ihmiset näköjään ajautuvat yhteen, missä tahansa. Se on hienoa, sillä yhdessä tekeminen on kaiken elämän suola ja sokeri ja mitä näitä mausteita nyt onkaan. Juuri tällaisia huumaavia ja uskomattomia juttuja syntyy, kun ihmiset jakavat saman intohimon elämään!

Huumaa voi seurata netissä osoitteessa huumalehti.com. Lue ja huumaannu! Kannattaa myös seurata, millaisia asioita minä pääsen Huuman parissa tekemään.

/Maija, huumassa