Tämä luopuminen on vuoteni ikävin juttu

Huomenta rakkaat!

Kävin aamulenkillä, ja aloin puhua ajatuksiani Snapchatiin. Jostain syystä juuri tänään tämä ajatus nousi esiin. En ole siitä sinulle aikaisemmin kertonut, enkä oikeastaan aikonut kertoa ollenkaan (ANTEEKSI!!) sillä asia on tämän vuoden ikävin luopumiseni – symbolistikin se merkitsi minulle paljon.

Muistatko rakkaan koirani Hermannin? Tultuani Norjasta Suomeen keväällä, jouduin etsimään sille uuden kodin. Hermanni ei ole enää kuukausiin asunut luonani. Ja se sattuu. Kummallisen paljon juuri tänään.

Koirani oli minulle se viimeinen sidos aikaisempaan elämääni, sellainen turva ja kaveri joka pysyi vaikka maailma heitteli. Ainoa tyyppi, johon saatoin luottaa. Se, joka oli aina paikalla kun minuun sattui, ainoa, joka tarjosi minulle seuraansa ja vilpitöntä rakkauttaan. Ja sitten ison tutkiskelun kautta jouduin päätymään siihen, että koiran on parempi toisaalla. Ja nyt Hermannilla on nyt mahtava uusi perhe, joka pitää siitä hyvän huolen. Näin ajattelen asiasta tänään, katso videoni, jonka koostin Snapchatistani. Oikein muuta en osaa sanoa…

Oletko sinä joutunut luopumaan rakkaasta lemmikistäsi? Milliaisia tuntemuksia se sinussa herätti?

 

 

Ohho. Miten ihmeessä tämä nyt tänään tulikaan? En ollut ollenkaan suunnitellut kirjoittavani tänään tällaista. No, joskus asiat vain kumpuavat jostain syvältä.

Snapchat sen ehkä sai nyt aikaan, sille on niin helppo jutella. Tällaisia juttuja minä esimerkiksi nyt siellä teen. Video on kiehtova väline ja sitä tulen myös blogissani käyttämään jatkossa enemmän. Millaisia videoita haluaisit Youtube-kanavaltani jatkossa katsoa?

/Ämmä, joka on nyt vähän että oho