Joskus on sanottava stop voidakseen taas sanoa start

Hei tyypit, hei! Muistakaa, että suurinkaan seikkailu tai haaste ei ole oman terveyden menettämisen arvoinen! Polveni oikuttelee ja tunnustelevan aamutreenin saldo on tässä.

11954634_741806345945758_22735400616235427_n

Tosiasiat tosiasioina: odottamani ihmeparantuminen ei taida tapahtua, vaikkei ikuinen optimisti minussa koko kirvestä ole vielä heittänyt kaivoon. Harmittaa vietävästi, mutta tulossa on niin tärkeitä haasteita, joiden vuoksi polven on nyt levättävä. En usko, että siinä on mitään isompaa vialla, mutta nyt on oltava malttia antaa sen olla rauhassa riskeeraamatta yhtään enempää.

Tour de Helsinki siirtyy osaltani ensi vuoteen. Joskus on kai osattava sanoa ”stop” voidakseen sanoa taas ”start”.

/Ämmä, joka kannustaa menemään nyt SNAPCHATiin katsomaan maijailmoniemi, ja siellä fiiliksiä lisää!

 

Behind the scenes – silloin kun kuningatar lepää

Tampere! Oi Tampere! Sä Tampere!

Johan on ollut vikkelä ja vauhdikas reissu. Tästä sitten tarkemmin huomenna kun pääsen taas rauhassa kirjoittamaan. Mutta sehän sua kiinnostaa, että mitä tapahtuu behind the scenes kun ei rokata työhommissa – silloin, kun Somekuningatar lepää. 

Jotain tämän tyyppistä

   

  
      

  
 Tampere, oi Tampere! Kiitos! Erityiskiitos upealle Solo Sokos Hotel Tammerille virkistävästä majoituksesta. Somekuningatar majoittuu vain kuningatarten lailla! (Yllä olevalla kuvalla tosin ei ole mitään tekemistä Tammerin majoituksen kanssa. Se on Scandinavian Outdoorin Sooloteltta, jossa kävin päivälevolla…)
Nyt jatketaan lepäilyhommia. Tai ehkä kuitenkin ennen sitä vielä tutustumaan Tampereen kesäyöhön, koti kutsuu vasta huomenna…

Soommoro!

/Ämmä

Ps. Jos haluat selityksiä kuville, tule Instagramiin, siellä saa selvennyksen mm. tuo lemmenlukko…

Sunnuntai keskellä viikkoa

Huomenta mieheen ja naiseen! Kun siitä nojatuolinvaltaajasta oli eilen puhetta, niin näkymä tänä aamuna oli tällainen

hh

Jokseenkin kuumottavan vaativa katse ja tiukka tuijotus silmästä silmään. Tuli Herra Hermannille vähän pitkä yö, heräsin vasta vajaa tunti sitten. Kello on nyt 10.50 ja juuri söin aamupalan. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut näin pitkään! Tänään on sunnuntai keskellä viikkoa. Piti tehdä sellainen päätös, että tänään tämä tyttö ottaa vapaapäivä. Kroppa pirulainen alkaa huomautella kevään kovasta tahdista, ja sen alla on pakko nöyrtyä.

Jos jotain olen aiemmasta elämästäni oppinut, se on tämä oman kehon kuuntelu. Helpompi pysähtyä nyt päiväksi kuin joutua kokonaan katkolle sitten liian pitkälle mentyään. Uni teki ihmeitä, ja nyt taas tuntuu, että elämä voittaa. Tänään luvassa rentoa oleskelua, ulkoilua Hermannin kanssa ja illemmalla illallinen kahden ihanan ystävän kanssa.

suke

/Ämmä, lähetellen terveisiä täältä sunnuntaista sinne teidän keskiviikkoonne