Maijan takapenkillä – Suomen poliisille pilotti lasten videoblogista

Sähän tiedät, että mulla on ”pieni” juttu univormuihin. Erityisesti poliisin. Noh. Kuulin, että Suomen poliisi etsii videobloggareita! Inspiroiduin, ja eilen syntyi uusi lastenohjelma – tässä on sen pilottijakso.

Entä jos Suomen poliisilla olisi lastenohjelma netissä? Tällainenhan se tietysti olisi! Täältä tulee Maijan takapenkillä – lasten ikioma videoblogi.

Nyt pitäisi sitten saada sana leviämään poliisisetille ja -täteille asti. Auttaisitko minua? Tykkää tästä videosta ja tule vielä Facebookiinikin painamaan peukkua.

Olisipa hauska tehdä uusi aluevaltaus lastenohjelmiin. Eihän sitä tiedä, vaikka ovet Pikkukakkoseenkin tästä aukeaisivat. Mutta selvää oli, kun kuulin tästä videoblogihausta, että lapsille haluaisin ohjelman tehdä, ja liikenneopettajan tyttärenä liikenneturvallisuusasiat ovat lähellä sydäntä. Luulenpä kyllä, että tässä viihdykettä ja oppia riittää myös vähän vanhemmille katsojille…

Mitä olet mieltä?

Suloista sunnuntaita, sankarit!

/Äm, kutsumusammattinsa löytäneenä

Liikenneturva vastaa: pyöräilyturvallisuus on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä

Vaikka olen valmis koettelemaan rajojani hyvin eri tavoin ja mitä hullummissa ja älyttömämmissä haasteissa, yhdessä asiassa en ole valmis leikkimään edes Hullun Pokasussa – liikenneturvallisuudessa. Koska olen liikenneopettajan tytär ja Onnellisten Ajokoululainen, koen suorastaan velvollisuudekseni myös nostaa liikenneturvallisuuden tämän haasteeni keskeiseksi teemaksi.

Pyöräilyharrastuksen suosio lisääntyy koko ajan ja maantiellä näkee kesäisin paljon fillarilla matkaa taitavia ihmisiä. Yhteispeliä liikenteessä tarvitaan pyöräilijöiden, jalankulkijoiden, autolijoiden ja raskaan liikenteen välillä. Liikenneturvallisuus on jokaisen osapuolen vastuulla. Minä kirjoitin pyöräilijän turvallisuudesta Ämmän Polkasun yhteydessä jo hankkiessani pyöräilkypärää, muistatko tämän: ”Fillaritreeni alkaa yläpäästä”?

turvallisuus

Ihana-Petterin kanssa Intersport Forumissa valitsemassa kypärää.

 

Nyt ennen lähtöäni keskustelin liikenneturvan tiedottajan Minna Saarisen kanssa pyöräilyturvallsuusasioista, ja tällaisia huomioita hän teki Ämmän Polkasu -rupeamaa ajatellen sekä yleisesti pyöräilijöiden parhaasta liikenneturvallisuudesta.

Minä kysyin, ja Minna vastasi:

Olen lähdössä polkemaan 345 kilometriä maantieajoa. Millaisia asioita minun olisi huomioitava pyöräilyturvallisuuden osalta matkaan lähtiessäni?

Jos erillistä pyörätietä ei ole, pyöräilijä polkee maantiellä joko ajokelpoisella pientareella tai niin lähellä oikeata reunaa kuin se on turvallista. Pyöräreissulle lähtiessä kannattaa huolehtia, että pyörä on kunnossa, jarrut, soittokello, valot, heijastimet, vaihteet yms. toimii ja että renkaissa on kunnolla ilmaa. Mukaan kannattaa pakata pikapaikkausvälineet ja mahdollisuuksien mukaan myös vararengas. Jos rengasrikko iskee tien päällä, niin renkaan vaihdolle kannattaa katsoa sopiva ja turvallinen paikka, pikapaikat toimivat hyvänä pikaratkaisuna.

Pyöräilijän varustukseen kuuluu hyvä ja omaan päähän sopiva kypärä. Havainnointia auttaa myös näkyvä ajoasu. Esimerkiksi huomioliivi tai kirkkaan värinen pusakka auttavat autoilijoita yms. havaitsemaan pyöräilijän.

Mukaan otettavat tavarat kannattaa kuormata huolellisesti ja tasaisesti pyörän kyytiin, esimerkiksi molemmin puolin tarakkaa asettuviin pyörälaukkuihin.

Pyöräilemään kannattaa lähteä virkeänä ja muutenkin pitää mieli ja keskittyminen liikenteessä. Myös korvat kannattaa pitää auki, eli kuulostellaan ympäröivää liikennettä, tuleeko autoja, eikä esimerkiksi kuulokkeilla musiikkia.

Tällaiseen polkasuun ei niin kuulu tämä vinkki, mutta noin yleensä retkipyöräilyssä kannattaa kuluttaa hetki reitin etukäteissuunnitteluun. Reitinvalinnassa voi suosia pyöräteitä tai pyöräreittejä ja koota inhimilliset päiväetapit myös maaston mäkisyyden tms. huomioiden. Myös keli kannattaa tarkistaa etukäteen.

Mitkä ovat pyöräilijän vastuut maantieliikeneessä ajaessa?

Yleisellä tasolla jokaista tienkäyttäjää koskee yleinen varovaisuusvelvoite (tll 3§), eli tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Pyöräilijä on lisäksi ajoneuvon kuljettaja, jota koskevat samat velvollisuudet kuin muitakin kuljettajia. Eli liikennesäännöt, ml. väistämissäännöt, on syytä hallita ja kulkea niiden mukaan.

Ennakoiva ajotapa on kunniaksi myös pyöräilijälle: valitaan ajolinjat ja näytetään suuntamerkit ajoissa. Esimerkiksi risteystilanteissa pyöräilijä voi myös auttaa havainnointia hidastamalla vauhtia ennen risteyksiä. Maltillinen vauhti auttaa kääntyvien ajoneuvojen kuljettajia huomaamaan lähestyvän pyöräilijän ajoissa. Soittokelloa sopii myös käyttää.

Ryhmässä kannattaa välttää isossa rykelmässä kulkemista. Poljetaan peräkkäin järkevinä kokonaisuuksina ja riittävin turvavälein. Jos edessä ajava joutuu jostain syystä jarruttamaan, on itsellä turvavälin ansiosta pelivaraa toimia ja välttää peräänajo.

Ryhmän kesken kannattaa myös sopia ennakkoon selkeät merkit, joilla kommunikoidaan, kuten mikä tarkoittaa pysähtymistä. Ohittaessaan toisiaan polkuporukan kannattaa myös tehdä se vain turvallisessa paikassa.

Entä autoilija, miten heidän on hyvä varautua esim kesälomaliikenteessä kasvavaan fillariliikenteeseen? Mitä huomioitava? Mistä vaaran paikat syntyvät?

Yleisesti ottaen, autoilijan on osattava katsoa ja huomioitava pyöräilijä liikenteessä. Etenkin kesällä pyöräilijöitä on enemmän, joten tieosuudella, jolla ei aikaisemmin ole kaksipyöräistä tullut vastaan, voikin nyt fillaristi polkea. Kannattaa siis asennoitua siihen, että hei, liikenteessä kulkee myös pyöräilijöitä, muistanpa heidätkin. Kannattaa myös huomioida, että eritoten kesällä pyörällä liikkuu paljon koululaisia ja iäkkäitä.

Tarkkana on oltava eritoten risteystilanteissa: autoilijan on muistettava tehdä havaintoja myös pyörätien suuntaan. Varsinaisesti väistämissäännöt ovat selkeät kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvoitteesta, eli kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävän tien pyöräilijöitä (ja kävelijöitä).

Linkit kuviin kahdesta hankaluuksia aiheuttavasta tilanteesta:

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375790705/in/album-72157634119958730/ (autoilijan huomio kiinnittyy vasemmalta tuleviin ajoneuvoihin ja kuljettaja voi unohtaa havainnoida myös oikealta tulevaa pyöräliikennettä)

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375786435/in/album-72157634119958730/ (kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä)

Kapeat, mutkaiset ja mäkiset tieosuudet, joilla ei ole ajokuntoista piennarta, voivat olla myös hankalia paikkoja. Autoilijan on kiinnitettävä erityistä huomiota ohitustilanteessa: pyöräilijäkin ohitetaan vain turvallisessa paikassa, eli ohittajalla on vastuu ohituksen turvallisesta suorittamisesta. Kevyemmän pyöräilijän kohdalla on olennaista huolehtia riittävästä turvavälistä myös sivusuunnassa. Henkilöautollakin saati raskaammalla ajoneuvolla pelkkä ilmavirta voi tempaista pyöräilijän heilumaan ja jopa kaatumaan.

Lisää pyöräilijöiden liikenneturvallisuudesta voit lukea Liikenneturvan sivuilta.

* * *

Muistathan, ystäväni että liikenneturvallisuus on meidän jokaisen oma vastuu. Se on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä hyvässä hengessä!

bussista

/Ämmä, toivoen rentoja ja turvallisia kesälomareissuja kesäliikenteeseen sekä lähetellen terveisisiä bussista matkalla Ylläkselle ja kertoen lisää tarinaa reissun varrelta myöhemmin Ämmän Polkasu -tapahtumarymässä ja Instagramissa

Yks tosi onnellinen mazdakuski

Tiätteks kuka toi on? 

 

Toi on yks tosi onnellinen (ja väsynyt) mazdakuski. 

Kova tahti meinaa vähän painaa väsymystä silmäluomeen, mutta sillä se lähtee millä on tullutkin: jostain kumman syystä uupunut olo kaikkoaa saman tien, kun tulee äksöniä. Ja tänään äksöniosastoa tarjosi Onnellisten Ajokoulun taloudellisen ajamisen kurssi. 

Toi yllä esitetty mazdakuski on onnellinen erityisesti siitä syystä, että kurssi oli käsittämättömän antoisa. Ajon lopuksi tehtyjen laskelmien mukaan selvisi, että juuri saamillaan opeillä tämä mazdakuski säästää vuodessa 990 euroa polttoainekuluissa.

Kannatti mennä kurssille. Nyt pää on vielä opeista ja oivalluksista (ja väsymyksrstä) niin sekaisin, että on annettava niiden laskeutua hieman. Mutta myöhemmin tulossa tarkempaa raporttia ja analyysiä.

Toivottavasti sinäkin olet tehnyt yhtä huomattavia säästöjä tänään! Usein säästöt eri asioissa tulevat vähän kuin itsestään, omaa asennetta ja tapoja muuttamalla.

/Ämmä, säästäen nyt hetken voimiaan ja siirtyen päivälepoasentoon

No okei se hylättiin, mutta….

Anna Perhon sanoin: ”No okei, se hylättiin, mutta ei se silti ollut huono tulos.” Niinhän kävi minullekin, inssiajoni kaatui liian raskaaseen kaasujalkaan. Onneksi tällä videolla tuo asia ei käy ilmi, joten jääköön salaisuudeksi. Sen sijaan paljastan jotain muuta…

Tällaisia ajatuksia meillä heräsi viimeksi Onnellisten Ajokoulussa. Onneksi tässä autokoulussa kameramiehet kulkevat koko ajan mukana, niin saadaan tallennettua herkkuhetket sinunkin nähtäväksesi. Kas tässä, Onnellisten Ajokoulu esittää:

Lauantai ja fiilis on katossa! Aurinkoa ja riemua joka tupaan!

/Äm

Liikenneturvallisuus on omia valintoja – Onnellisten Ajokoulun inssiajossa

Kyllähän minä vähän olen sellainen. Liikennepoliisi. Niinku virkaatekevä siviilissä. 

Missä tahansa liikenteessä kuljenkin, olen koko ajan vähän tuntosarvet pystyssä. Kiinnitän paljon huomiota siihen, kuinka muut ajavat moottoriajoneuvoilla, polkevat polkupyörällä tai miten jalankulkijat käyttäytyvät. Se on minulle luontaista. Tulee ihan automaattisesti. Liikenneopettaja-isän kyydissä lapsuuden istuneena siltä ei ole voinut välttyä. On analysoitu nopeudet, ryhmittymiset, liikennekulttuuri ja mahdolliset kolarin paikat. Ihmetelty kuinka vähän turvavälejä ihmiset jättävät autolla ajaessaan tai kuinka väärällä tavalla ohituskaistoja liikenteessä usein käytetään. Kauhisteltu ylinopeuksia. Ihan vähän heristelty sormea muille kun ne eivät osaa ajaa.

Ehkä ensi syksynä minulla on vielä kovemmat natsat siviililiikennepoliisiuteen. Silloin minä ”valmistun” Onnellisten Ajokoulusta. 

Ensimmäinen inssiajoni, se oikea, vuonna 1999 meni aika putkeen. En tiedä mikä vaikutus oli sillä, että isäni hyppäsi insinööriajooni takapenkille mukaan. Ehkä hän hämäsi riittävästi tutkinnon vastaanottajaa, ja suoriuduin koeajostani puhtain paperein.

Tai siis melkein puhtain. Yksi merkintä papereissani oli: ajoin moortoritiellä hetken liian hiljaa, 70 kilometriä tunnissa kahdeksankympin alueella. Mutta se oli vain huomautus, ja inssini meni läpi ensiyrittämällä.

inssi1

Tätä taustaa vasten on tavallaan hauskaa todeta, että kahden viikon takaisen Onnellisten Ajokoulun uusintainssiajoni papereissa on yksi merkintä: ylinopeus (ja aika kova sellainen). Kaasujalka on vuosien varrella muuttunut näemmä vähän raskaammaksi. Oikeassa inssiajossa tämä ei olisi jäänyt vain huomautukseksi. Ylinopeus oli aika hurja. 

* * *

Onnellisten Ajokoulu käynnistyi toissa viikolla toden teolla inssiajolla ja teoriakokeella. Jouduimme tosipaikan eteen heti alussa.

Minä lähdin liikenteeseen opettajamme Jiri Katteluksen valvovan silmän alla. Suoritus Helsingin kaupunkiliikenteessä oli lähes täysi kymppi, mutta se yksi kova ylinopeus romutti koko homman ja inssini olisi oikeassa tilanteessa ollut hylätty. Se oli aika kova pala. Miten en huomannut, että vedin kahtakymppiä yli nopeusrajoituksen? Se vain tapahtui huomaamattani. En edes halua ajatella mitä siitä olisi voinut seurata. Kuinka usein minulle käy näin liikenteessä ajaessani ilman että huomaan ollenkaan?

inssi2

Pohdin ylinopeuttani pitkään. Se nolotti. Kuulin, että moni muukin tiimiläisistäni oli kompastunut. Onko ylinopeus liikenteessä todella näin yleistä? 

Tiimini johtaja Aki kiteyttää omassa Onnellisten Ajokoulun blogissaan myös minun ajatukseni niin hyvin, että lainaan tässä suoraan hänen oppiansa ylinopeustilanteesta (joka meillä muuten sattui aivan samassa paikassa…):

”Ajoin merkittävää ylinopeutta paikassa, jossa kaikki muutkin samaan aikaan liikenteessä olleet autot ajoivat liian kovaa. Viidenkympin rajoitus jäi näkemättä, koska se ei ole siinä tutussa kohdassa normaalisti ollut ja siksi painoin menemään niin kuin ennenkin. Ja juuri se on vaarallista. Se, että emme enää huomioi muuttuneita liikennemerkkejä tutulla reitillämme, koska ajamisesta on tullut niin rutiininomaista. Kuinka monta kertaa olet itse ajanut tutun työmatkan niin, että et oikeastaan muista koko ajomatkasta yhtään mitään? Tuleva palaveri pyörii mielessä ja sitten oletkin jo työpaikan pihassa. Minä olen useamman kerran ja se pysäytti.”

Inssiajo oli hyvä lähtölaukaus ajo-opetuksellemme Onnellisten Ajokoulussa. Tuli kartoitettua omat vahvuudet ja heikkoudet asiantuntijan kanssa. Huomioitua, että pienikin huolimattomuus voi johtaa isoihin lopputuloksiin. Tajuttua, että liikenneturvallisuus on omia valintoja. 

”Mazdan uudet automallit tarjoavat paljon tekniikkaa avuksi turvallisuuden lisäämiseksi, mutta silti se tärkein tekijä olen minä itse. Niin olet sinäkin. Toivottavasti meidän tuottamamme sisältö saa sinutkin miettimään näitä samoja asioita joita olen itse pohtinut, vaikka et nyt ajoukoulussamme olisikaan. Niin se vain on, että mitä useampi mies tuolla liikenteessä kokee herätyksen, sitä mukavampaa meillä kaikilla on. Koskee myös joitakin naisia.”, jatkaa Aki blogissaan.

Niin. Ainakin minua koskee. Minä koin inssiajossani hyvin tarpeellisen herätyksen. On katsottava ajaessaan aina vähän kauemmaksi, ennakoitava. Oltava läsnä ajossa. Otettava vastuu ajamisestaan.

inssi3

Ehkä ensi syksynä, kun valmistun Onnellisten Ajokoulusta, olenkin ennen kaikkea itse vielä vähän osaavampi kuski liikenteessä. Sitä toivon. Ehkä se on tärkeämpää kuin toimia siviilipoliisina muille. Ehkä minunkin ajamisestani löytyy jotain korjattavaa. Ehkä on parempi lopettaa muille sormen heristely ja keskittyä siihen, kuinka minusta tulee onnellisempi kuski.

Lue Akin blogi kokonaisuudessaan täältä.  Ja mikä ihmeen Onnellisten Ajokoulu, lue tästä.

Onnellisten Ajokoulu

Olen varmaan maailmankaikkeuden ainoa ihminen, jonka inssiajoon tunki mukaan takapenkille oma isä. Meillä oli aikoinaan oma autokoulu ja isä opetti minut ajamaan – tietysti. Ajaminen on veressä ja autot lähellä sydäntä. Sksi minusta kai on tullut näin hyvä kuski, ainakin omasta mielestäni. Mutta silti aina lisäkoulutus ajamiseen on paikallaan.

Autokoulun opettajan tyttärenä en voisi parempaa paikkaa itselleni keksiä kuin Onnellisten Ajokoulu. Se alkoi nääs tänään. Pääsin mukaan Suomen kovimpaan ajokouluun, jossa tehdään onnellisempia autokuskeja liikenteeseen.

oa5

Minä otan Akin joukkueessa mittaa Anna Perhon vetämästä tiimistä. Vaikka onnellinen ajaminen ei olekaan kilpailua, onhan se nyt vähän taistelumeininkiä asetettava peliin. Seuraavien kuukausien aikana treenaamme näillä tiimeillä parempaa auton käsittelyä, taloudellisempaa ajotapaa ja parempaa liikenteen hahmottamista.

oa1

oa6

 

Opettajinamme toimivat Minna Sillankorva, joka on naisten rallin maailmanmestari ja Ajoakatemian kouluttaja sekä liikenneopettaja Jiri Kattelus.

oa4 oa3

Näillä mennään seuraavat kuukaudet. Tervetuloa mukaan kanssani oppimaan onnellisesta ajamisesta!

/Äm