Liikenneturva vastaa: pyöräilyturvallisuus on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä

Vaikka olen valmis koettelemaan rajojani hyvin eri tavoin ja mitä hullummissa ja älyttömämmissä haasteissa, yhdessä asiassa en ole valmis leikkimään edes Hullun Pokasussa – liikenneturvallisuudessa. Koska olen liikenneopettajan tytär ja Onnellisten Ajokoululainen, koen suorastaan velvollisuudekseni myös nostaa liikenneturvallisuuden tämän haasteeni keskeiseksi teemaksi.

Pyöräilyharrastuksen suosio lisääntyy koko ajan ja maantiellä näkee kesäisin paljon fillarilla matkaa taitavia ihmisiä. Yhteispeliä liikenteessä tarvitaan pyöräilijöiden, jalankulkijoiden, autolijoiden ja raskaan liikenteen välillä. Liikenneturvallisuus on jokaisen osapuolen vastuulla. Minä kirjoitin pyöräilijän turvallisuudesta Ämmän Polkasun yhteydessä jo hankkiessani pyöräilkypärää, muistatko tämän: ”Fillaritreeni alkaa yläpäästä”?

turvallisuus

Ihana-Petterin kanssa Intersport Forumissa valitsemassa kypärää.

 

Nyt ennen lähtöäni keskustelin liikenneturvan tiedottajan Minna Saarisen kanssa pyöräilyturvallsuusasioista, ja tällaisia huomioita hän teki Ämmän Polkasu -rupeamaa ajatellen sekä yleisesti pyöräilijöiden parhaasta liikenneturvallisuudesta.

Minä kysyin, ja Minna vastasi:

Olen lähdössä polkemaan 345 kilometriä maantieajoa. Millaisia asioita minun olisi huomioitava pyöräilyturvallisuuden osalta matkaan lähtiessäni?

Jos erillistä pyörätietä ei ole, pyöräilijä polkee maantiellä joko ajokelpoisella pientareella tai niin lähellä oikeata reunaa kuin se on turvallista. Pyöräreissulle lähtiessä kannattaa huolehtia, että pyörä on kunnossa, jarrut, soittokello, valot, heijastimet, vaihteet yms. toimii ja että renkaissa on kunnolla ilmaa. Mukaan kannattaa pakata pikapaikkausvälineet ja mahdollisuuksien mukaan myös vararengas. Jos rengasrikko iskee tien päällä, niin renkaan vaihdolle kannattaa katsoa sopiva ja turvallinen paikka, pikapaikat toimivat hyvänä pikaratkaisuna.

Pyöräilijän varustukseen kuuluu hyvä ja omaan päähän sopiva kypärä. Havainnointia auttaa myös näkyvä ajoasu. Esimerkiksi huomioliivi tai kirkkaan värinen pusakka auttavat autoilijoita yms. havaitsemaan pyöräilijän.

Mukaan otettavat tavarat kannattaa kuormata huolellisesti ja tasaisesti pyörän kyytiin, esimerkiksi molemmin puolin tarakkaa asettuviin pyörälaukkuihin.

Pyöräilemään kannattaa lähteä virkeänä ja muutenkin pitää mieli ja keskittyminen liikenteessä. Myös korvat kannattaa pitää auki, eli kuulostellaan ympäröivää liikennettä, tuleeko autoja, eikä esimerkiksi kuulokkeilla musiikkia.

Tällaiseen polkasuun ei niin kuulu tämä vinkki, mutta noin yleensä retkipyöräilyssä kannattaa kuluttaa hetki reitin etukäteissuunnitteluun. Reitinvalinnassa voi suosia pyöräteitä tai pyöräreittejä ja koota inhimilliset päiväetapit myös maaston mäkisyyden tms. huomioiden. Myös keli kannattaa tarkistaa etukäteen.

Mitkä ovat pyöräilijän vastuut maantieliikeneessä ajaessa?

Yleisellä tasolla jokaista tienkäyttäjää koskee yleinen varovaisuusvelvoite (tll 3§), eli tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Pyöräilijä on lisäksi ajoneuvon kuljettaja, jota koskevat samat velvollisuudet kuin muitakin kuljettajia. Eli liikennesäännöt, ml. väistämissäännöt, on syytä hallita ja kulkea niiden mukaan.

Ennakoiva ajotapa on kunniaksi myös pyöräilijälle: valitaan ajolinjat ja näytetään suuntamerkit ajoissa. Esimerkiksi risteystilanteissa pyöräilijä voi myös auttaa havainnointia hidastamalla vauhtia ennen risteyksiä. Maltillinen vauhti auttaa kääntyvien ajoneuvojen kuljettajia huomaamaan lähestyvän pyöräilijän ajoissa. Soittokelloa sopii myös käyttää.

Ryhmässä kannattaa välttää isossa rykelmässä kulkemista. Poljetaan peräkkäin järkevinä kokonaisuuksina ja riittävin turvavälein. Jos edessä ajava joutuu jostain syystä jarruttamaan, on itsellä turvavälin ansiosta pelivaraa toimia ja välttää peräänajo.

Ryhmän kesken kannattaa myös sopia ennakkoon selkeät merkit, joilla kommunikoidaan, kuten mikä tarkoittaa pysähtymistä. Ohittaessaan toisiaan polkuporukan kannattaa myös tehdä se vain turvallisessa paikassa.

Entä autoilija, miten heidän on hyvä varautua esim kesälomaliikenteessä kasvavaan fillariliikenteeseen? Mitä huomioitava? Mistä vaaran paikat syntyvät?

Yleisesti ottaen, autoilijan on osattava katsoa ja huomioitava pyöräilijä liikenteessä. Etenkin kesällä pyöräilijöitä on enemmän, joten tieosuudella, jolla ei aikaisemmin ole kaksipyöräistä tullut vastaan, voikin nyt fillaristi polkea. Kannattaa siis asennoitua siihen, että hei, liikenteessä kulkee myös pyöräilijöitä, muistanpa heidätkin. Kannattaa myös huomioida, että eritoten kesällä pyörällä liikkuu paljon koululaisia ja iäkkäitä.

Tarkkana on oltava eritoten risteystilanteissa: autoilijan on muistettava tehdä havaintoja myös pyörätien suuntaan. Varsinaisesti väistämissäännöt ovat selkeät kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvoitteesta, eli kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävän tien pyöräilijöitä (ja kävelijöitä).

Linkit kuviin kahdesta hankaluuksia aiheuttavasta tilanteesta:

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375790705/in/album-72157634119958730/ (autoilijan huomio kiinnittyy vasemmalta tuleviin ajoneuvoihin ja kuljettaja voi unohtaa havainnoida myös oikealta tulevaa pyöräliikennettä)

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375786435/in/album-72157634119958730/ (kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä)

Kapeat, mutkaiset ja mäkiset tieosuudet, joilla ei ole ajokuntoista piennarta, voivat olla myös hankalia paikkoja. Autoilijan on kiinnitettävä erityistä huomiota ohitustilanteessa: pyöräilijäkin ohitetaan vain turvallisessa paikassa, eli ohittajalla on vastuu ohituksen turvallisesta suorittamisesta. Kevyemmän pyöräilijän kohdalla on olennaista huolehtia riittävästä turvavälistä myös sivusuunnassa. Henkilöautollakin saati raskaammalla ajoneuvolla pelkkä ilmavirta voi tempaista pyöräilijän heilumaan ja jopa kaatumaan.

Lisää pyöräilijöiden liikenneturvallisuudesta voit lukea Liikenneturvan sivuilta.

* * *

Muistathan, ystäväni että liikenneturvallisuus on meidän jokaisen oma vastuu. Se on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä hyvässä hengessä!

bussista

/Ämmä, toivoen rentoja ja turvallisia kesälomareissuja kesäliikenteeseen sekä lähetellen terveisisiä bussista matkalla Ylläkselle ja kertoen lisää tarinaa reissun varrelta myöhemmin Ämmän Polkasu -tapahtumarymässä ja Instagramissa

Fillaritreeni alkaa yläpäästä

Perjantai. Eipä täällä asiat kovin paljon eilistä paremmin ole. Tänäänkään ei treenata. Ilmoitin tilanteen Tiialle aamulla.

”Jos olo on yhtään kipeä, niin lepoa. Vasta yhden terveeltä tuntuvan päivän jälkeen on lupa liikkua. Nyt saat korkeintaan mennä istumaan polkupyörän päälle, mutta polkimien ei tartteis pyöriä. Nyt kun saadaan tää kunnolla taakse, ensi viikolla räjähtää sit!” , hän valisti minua.

No, eihän minulla ole vielä edes fillaria, joten se istumistreenikin jää väliin (sitäkin kyllä saisi tehdä pian, sillä viime päivät olen kuullut joka suunnasta eri asiantuntijoilta kuinka tärkeää olisi tuota alapäätä treenata ja totuttaa satulassa istumiseen).

Koska muuten en voi fillariprojektiani edistää, lompsin aamulla viimeisillä voimillani Intersport Forumiin ja kävin hankkimassa pyöräilykypärän. Oikeastaanhan tämä lähtee liikkeelle nyt aivan oikeasta päästä (siis päästä!), sillä ennen mitään muuta haluan varmistaa, että fillarireissuni on mahdollisimman turvallinen ja että pääsen elävänä maaliin ja takaisin kotiin.

Intersportissa valinta oli selvä: Kaistapäälle käy vain Nutcasen pyöräilykypärä. Eikä valintaan vaikuttanut vain kaistapäisyys, vaan myös se, että nämä Nutcase-merkin pyöräilykypärät ovat kuin taideteoksia, ja Somekuningattaren kuuluu näkyä ja kuulua! Yhdessä ihanan huippuasiakaspalvelija Petterin kanssa valitsimme minulle sopivan mallin ja kuvion

IMG_2834

IMG_2846

Suorastaan psykedeelinen kuvio. Mutta psykedeliaa tämä kypärän käyttö ei ole. Päävamma on tavallisin syy, joka aiheuttaa pyöräilijän menehtymisen. Ja siksi minäkin aloitin valmistautumiseni yläpäästä.

Viimeisimmissä tutkimuksissa ja tilastoissa vuodelta 2013 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä vain kahdella oli kypärä käytössä ja asianmukaisesti kiinnitettynä. Kypärää ei käyttänyt 21 pyöräilijää, vaikka se olisi eri todennäköisyyksillä pelastanut heistä joka toisen. Tutkimusten perusteella pyöräilykypärän käyttö vähentää kuolemanriskiä 73 prosentilla sekä pää- ja aivovammojen riskiä kypärän käyttö pienentää 63-88 prosentilla.

Ja vaikka seuraukset eivät olisi kohtalokkaita, päänvammat voivat silti olla vakavia, kivuliaita ja hitaita paranemaan. Vakavampia onnettomuuksia on joka kymmenes, mutta onneksi suurin osa pyöräilyonnettomuuksista on yksittäisiä kaatumisia, joista selvitään terveyskeskuskäynnillä. Aikuisilla päävammat syntyvät useimmiten tiehen iskeytymisestä, lapsilla taas autoon iskeytymisestä. Päätäkin yleisemmin vammautuvat raajat, mutta päävammat ovat usein laadultaan vakavimpia.*

Suomen tieliikennelaissa on suositusluontoinen pykälä, jonka mukaan pyörällä ajettaessa on yleensä käytettävä kypärää. Koska kyseessä on suositus, käyttämättömyydestä ei rangaista. Siitä olisiko kypäräpakko säätää lakiin, ollaan monta mieltä, mutta minä olen kuitenkin koko ajan enemmän sitä mieltä, että kypäräpakko olisi hyvä ja sitä noudattamattomille voisi asettaa rangaistuksen. Kun sivusta seuraa tuota fillaristien menoa, joskus sitä oikein kauhistuu miten vaarallisia tilanteita varsinkin vilkkaassa kaupunkiliikenteessä tapahtuu.

Siksvarten mä oon nyt näin

FullSizeRender

Makaan täällä sairasvuoteellani uusi Nutcase päässäni. Fillaritreeniähän tämäkin, eikö?

Vauhdikasta viikonloppua, pikku pähikinäiseni ❤

/Ämmä, Pähkinätapaus, joka on ihan fiiliksissä uudestä Psykedeliakypärästä

*Lähde: Liikenneturva