Myrskyn nujertama linnun koti

Støssä on myrsky. Kovin tähän mennessä. 35 metriä sekunnissa ovat kovimmillaan mitanneet.

Mutta minä en ole Støssä. Tavallaan harmittaa. Vaarallisuudestaan huolimatta olisi hienoa olla kokemassa se; hirmumyrsky. Myrskyt ja Stø ovat kuin luotu yhteen. Minulla on ikävä niitä molempia.

Hirmuisen myrskyisää on tosin täälläkin. Pienen ihmisen mielessä. Paljon setvittävää, ajateltavaa, järjestettävää. Monta yksityistä ajatusta, joita en osaa enkä halua pukea sanoiksi. Otetaan rauhassa. Myrskyllä täytyy.

Kävin tänään metsässä lenkillä. Suomalaisen rehellisessä, lumisessa metsässä. Myrsky on riehunut joskus täälläkin, näyttää. Linnunpesä on pudonnut maahan tuulen voimasta kaatuneesta koivusta.

IMG_9687
Se hätkäytti. Linnut kun ovat minulle tärkeitä vestintuojia, symbolisia eläimiä. Niistähän olen monesti sinulle kertonut. Linnun näyttäytyminen ja läsnäolo on aina merkinnyt minulle jotain: muutoksia, ihmeitä, suuria tapahtumia.

Ja nyt. Maahan pudonnut linnunpesä. Myrskyn nujertama linnun koti. Mitä se enteilee?

Linturintaman suru-uutiset

Linturintamalta ei oikein kuulu hyvää. Olen surullinen. Sen lisäksi että ei ole enää kuulunut elämää minun lintupesässäni, löysin talomme ulkorappusilta tämän surullisen näyn

20140704-183330-66810464.jpg
Mietin, että voiko tällaista kuvaa edes julkaista blogissa, mutta sitten ajattelin, että koska olen kertonut ihmiselämänkin surullisista puolista raaoin kuvin, voisin kai myös lintuelämän surullisista puolista raaoin kuvin.

Symboliikkaa en tästä aio edes etsiä. Sitä paitsi se symboliikka oikeasti suvussamme on koskenut vain linnun ikkunan ulkopuolella olemista ja sisään lentämistä, NIISTÄ on seurannut onnea ja surua, ei tällaisista pesästä tippuneista linnunmunista, joiden sisällä on jo kehittynyt yksilö.

Sanoinko jo että olen surullinen? Mietin, että kävisin hautaamassa sen tuonne takapihalle. Mutta se ehkä menisi vähän liian pitkälle? Sitten ainakin tulisin leimatuksi hulluksi lintumummoksi jo 32-vuotiaana…

Ja sitten tuo minun rakas linnunpesäni ikkunani takana on tyhjentynyt ja minun rakkaat lintuni ovat lentäneet pois! Onneksi pääsin näkemään niiden lentoharjoitukset ja pesästäpoistumisen. Harmittaa vaan kun en tajunnut silloin että kyse oli tuosta eikä äitilinnun ja isälinnun parisuhdeajasta

Se yksi lintu käy edelleen ikkunani takana monta kertaa päivässä. Onneksi minulla on vielä se.

/Maija, hautajaistunnelmissa

KVG!

Huomenta lintuseni! Nehän ne taas mielessä, linnut. Tänäänkään aamuna en enää herännyt siihen rääkyvään tsirputukseen. Joku tässä mättää. Kävin aamulla koiran kanssa ulkona ja näkymä on ollut taas varmaan mielenkiintoinen. Oli pakko vähän kytätä noita pihamaan lintuja. Ja tiukalla tarkastelulla alkoi tuntua, että ihan oikeasti tuolla suhaa nyt sellaisia vähän pienemmän kokoisia ja haaleamman värisiä pikkulintuja. Että olisiko nyt kuitenkin niin, että linnut olisivat jo lentäneet pois pesästä?

En ole mikään googlaamisen ystävä (tykkään aina kysyä suoraan joltain ihmiseltä, joka tietää asiat), mutta äsken oli pakko. Niinku nuorisokielellä KVG. Tämä lintuperheeni keissi vaivaa niin paljon.

google1

Ja sieltä se löytyi! Kolmas ylhäältä (taisin muuten löytää toisen kaltaiseni hullun lintumummon…). Siis nyt faktat pöytään: ”Poikaset kasvavat pesässä 7-9 päivää ja suostutetaan sitten lentämään.”, palasokeri.comissa kerrotaan.

Ja minä kun luulin tämän parin päivän takaisen aamushown, josta kirjoitin, olevan lintuisän ja lintuäidin kuhertelua. SE MITÄÄ KUHERTELUA OLLU! Äitilintu ja isälintu siinä soustuttelivat poikaset lentämään pois pesästä. Siksi niitä lintuja kuhisi ikkunallani niin paljon.

Minun lintuperheeni on muuttanut pois. Enkä oikein tiedä, miten tämän asian ottaisin. Sulattelen.

 

Lintukuiskaaja keittiössä

Tiedätkö mitä tajusin eilen!

ikkuna1

Tuo on minun keittiön ikkunani ikkunalauta. Siis sisäpuolelelta (ja sori, se on vähän likainen!). Sen välistä, ikkunaluukun alta tunkee esiin linnun sulka ja ruohoa.

Tuossa noin, tuolla tavalla. Näet asetelman vähän paremmin! ikkuna3

ikkuna4

Siinä on tuollainen pieni seinään syvennetty yläikkuna. Tajusin, että ne linnut, jotka ovat kevättäni tässä piristäneet (ja välillä ahdistaneet) muuttamalla näistä tämän talon kymmenistä asunnoista juuri minun ikkunani alle, asuvat oikeastaan tuossa minun keittiöni puolella ja niiden ääni kantautuukin keittiön seinän läpi. Siksi se on niin kova. Siellä jossain ikkunalaudan alla ja keittiön seinän takana niiden pesä on!

Tein eilen testin. Koputtelin seinää. Linnut hiljenivät. Lopetin koputuksen. Ne aloittivat piipytyksensä. Jatkoin tätä pitkään. Älyttömän mielenkiintoista – minä voin jutella noille pikkuruisille linnunpoikasille keittiönseinäni takana!

/Ämmä, lintukuiskaaja (mennen taas vähän koputtelemaan seinää…)

 

Linnunpoikaset ovat kuoriutuneet!

Tiedätkö mitä! Niiden ikkunalautani alle pesän rakentaneet lintujen poikaset ovat kuoriutuneet! Sen on pakko ollut tapahtua toissapäivänä, koska olen nyt kaksi päivää saanut kuunnella sydämen särkevää piipitystä avoinaisen keittiön ikkunani takaa. Huuto vaikenee vain siksi ajaksi, kun huomaan jonkun varjon lehahtavan ikkunalaudalle. Isä- tai äitilintu tuo poikasilleen ruokaa. Siis se on oikeasti tosi jännää. Istuessani keittiön pöydän ääressä kirjoittamassa kuulen jatkuvaa piipitystä. Ja usein havahdun siihen, kun joku varjo lehahtaa ikkunalle. Sitten piipitys vaimenee hetkeksi kunnes varjo taas lehahtaa pois tullakseen kohta takaisin.

Elämän ihme! Ikkunalaudallani. En tiedä osaatko arvostaa tällaisia asioita, mutta sydämestäni toivon, että myös sinulle tällaiset pienet luonnon ihmeet ovat tärkeitä. Minulle tämä on todella iso ja kaunis asia; että juuri minun ikkunalautani alla majailee kokonainen lintuperhe.

Tänään sinulle yksi pieni laulu MaiLife Voimabiisi -listaltani. Otin sen jo kerran pois sieltä, koska se ei tuntunut enää ajankohtaiselta, mutta nyt nostin sen sinne takaisin. Sopii näihin viimeisten päivien oloon.