Tämä on ovi uuteen työpaikkaani. Ovi uuteen maailmaan. Ei ehkä aivan ilmeisin ovi minulle, saatat ajatella, mutta nyt kun tämän kuvan tähän laitan, sehän on aivan selvää. Tuosta minä kohta kuljen.

Tänään minulla on aika kivoja uutisia sinulle.

Kuva Lauri Pietikäinen

Minä ja minun sekopääterrierini Herra Hermanni muutamme lokakuussa Norjaan, pieneen Støn kalastajakylään. Ei, älä huoli, en lähde sinne Jalkapallovaimona tai Kalastajan sellaisena, mutta kukaties minusta itsestäni tulee vielä kalastaja. Homma kun menee nyt näin: minulle on tarjoutunut mahdollisuus tarttua ainutlaatuiseen työtilaisuuteen Støssä. Se alkaa nyt sykysyllä kalastuksen avustavissa tehtävissä siimankoukuttajana. Itse en siis hyppää troolariin (ainakaan ihan näin aluksi), vaan syötitän kalastajan siimoja, jotta hän sitten voi mennä merelle ja tehdä työnsä. Minusta tulee yksi lenkki ketjussa, johon tämän upean pohjois-norjalaisen kylän historia ja tulevaisuus nojaavat.

Siimoja syötittäessäni tutustun ja perehdyn samalla Norjan luontoon, kulttuuriin, kieleen ja ihmisiin sekä opiskelen oppityttönä Støn kyläyhteisön elämänmenon määrittävää kalastusta, meren elämää – valaita! Kun olen oppinut riittävästi, pääsen mukaan Arctic Whale Tours -valassafareille. Ja tietysti, kerron sinulle tarkemmin työstäni, uudesta kodistani sekä kaikesta matkan varrella kohtaamastani ja oppimastani jo tuttuun omalaatuiseen tyyliini niin omassa blogissani kuin muissa suomalaisissa ja ehkä kansainvälisissäkin medioissa.

* * *

Ihan jos villin veikkauksen heitän, niin nyt juuri tässä kohtaa sinä olet ihan niiku että mitähäh!

Voi kuule, niin minäkin olen ollut nyt kuluneet kaksi viikkoa kun tämä mahdollisuus varmistui. Hyvin nopeasti asiat tuntuvat tapahtuvan välillä… Mutta nyt ajatus on laskeutunut, ja kaikki on selvää. On aika ottaa seuraava askel elämässäni. Ja se on nyt tällainen! Alkamassa ei ole uusi elämä, vaan vaihe, joka on seurausta aiemmin elämässäni tekemistäni valinnoista – luonnollinen jatkumo. Seikkailu ja suuri itsensä alttiiksi pistämisen paikka se on ilman muuta. Aivan valtava mahdolisuus, ultimaattinen MaiLife Haaste, josta olen samalla hyvin innoissani, mutta elämäni edellisistä vaiheista oppineena suhtaudun siihen myös jalat hyvin vakaasti maassa.

Lähtökohtani on viettää ”Vuosi Norjassa”, mutta kuka tietää, ehkä siitä tulee ikuisuus. Sen saa aika näyttää. En lähde pakoon, en etsimään mitään – edes itseäni, sillä sitä on jo tehty riittämiin. Ainoa päämääräni on kokea upean luonnon vaihtuvat vuodenajat, tehdä töitä tämän kylän ja yhteisön kalastusperinteen säilyttämisen eteen, oppia uutta ja kirjoittaa. Tehtäväni nyt on vain avautua tälle mahdollisuudelle ja katsoa mitä tapahtuu.

Kuva Lauri Pietikäinen

Tuosta tulee minun jokapäiväinen näkymäni. Ja sinäkin pääset nyt kanssani matkalle Norjaan. Tutkitaan yhdessä mitä tapahtuu ja tulee vastaan, kun pakkaan rinkan, otan kainalooni pikkupiskin ja tartun toimeen! Tälle matkalle ei laiteta päähän ruusunpunaisia laseja. Tällä matkalla otetaan vastaan jokainen tunne, ajatus, kohtaaminen, kokemus – mitä niitä nyt asioita voi ihmisen elämän varrella vastaan tulla. Ehkä joku ihmekin.

Ehkä tämä on hullua. Mutta vielä hullumpaa olisi se, jos jättäisin tämän tilaisuuden käyttämättä. En ole rohkea, kaikkea muuta, mutta kuljen sitä polkua, joka eteeni on nyt asetettu.

* * *

Yksi tapahtuma johtaa toiseen, alitajuinen pitkä ajatusprosessi kirkastuu tullen tietoiseksi salaman lailla yhdessä lauseessa – ja sitten silmien eteen piirtyy visio, joka toteutuu yhdessä kohtaamisessa, pienessä hetkessä. Näin on nyt käynyt. Tulevina päivinä lähtöjärjestelyjeni lomassa kerron sinulle enemmän ja tarkemmin siitä mitkä asiat johtivat tähän askeleeseen ja miten kaikki tapahtui. Pysy siis mukanani! 

Tämä oli nyt tällainen ilmoitusluontoinen asia tällä kertaa. Tuntuupa kevyeltä, kun sain vihdoin jakaa tämän kanssasi.

/Maija, kuitenkin ihan vähän just nyt sillee niinku että huh…

Ps. Median edustaja tai muu innostunut yhteistyökumppani, joka nyt kiinnostut vuodestani Norjassa, ole minuun yhteydessä!