Hola!

Terveiset Arinagasta Gran Canarialta! Lähdin tänne yksin lomareissulle, ja päivät ovat vain viuhuneet suloisesti ohi. Eivät sillä tavalla, että illalla olisi tajunnut, ettei ole ollenkaan edes huomannut päivän lipuneen iltaan, vaan yksinkertaisesti mieli on vetäytynyt lomatunnelmaan ja vain antanut minun olla.

Kai sitä aina näin lomalla vasta huomaa, miten arjen pyörityksessä sitä kotona onkaan, ja usein aika väsynyt. Siksi olenkin nyt yrittänyt vain keskittyä siihen, että nauttisin omasta ajasta, auringosta (mikä valtava voima sillä onkaan, sen täällä taas vaan on huomannut) ja tästä pienestä kanarialaisesta kylästä lomakeskusten ulkopuolella. Majoitu suomalaispariskunnan pitämässä majatalossa ja täällä on ihanan rauhallista. Ympärillä on vain paikallisia ihmisiä, ei turisthässäkkää ja se tekee todella hyvää.

Reissu on pistänyt mielessä liikkeelle monta kelaa erilaisista asioista, joihin ei arjen keskellä ole osannut keskittyä – ehkä juuri se on loman tarkoitus. Ei ole ollut vaikeaa päästää irti arjesta, selvästi tämä on tullut tarpeeseen. Vaikka en kyllä kiellä, etteikö irtipäästäminen olisi aika hankalaa. Huomaan jatkuvasti miettiväni sitä, miten pitäisi sitä, pitäisi tätä ja vielä tuotakin! Suorituspaineet nousevat välillä pintaan, se on hyvin kummallista. Mutta ehkä siinäkin asiassa avain on vain se, että tunnistaa tuon tunteen ja kenties tekee sille jotain.

Sanoisinpa, että rohkein on se ihminen, joka uskaltaa vain mennä ja katsoa mitä tapahtuu. Ettei rakenna liikoja odotuksia tai sunnitelmia, vaan hengittää rauhassa ja kulkee rauhassa ympärilleen katsellen, tilaisuuksiin tarttuen tai olemaan tarttumatta. Sitä mentalitettiä olen täällä yrittänyt nyt toteuttaa.

Tekee hyvää olla reissussa yksin. Tulee nähtyä asioita eri tavoin, ja keskityttyä erilaisiin juttuihin. Saa tehdä mitä itse haluaa, tai olla tekemättä mitään. Tällainen kokemus tekisi hyvää kelle tahansa, niin yksin.

Aivot ovat selvästi lomamoodissa, ja tekstikin vain tajunnanvirtaa. Mutta ehkä juuri tämän kautta sinunkin luoksesi välittyy palanen lomatunnelmaa. Kerään sitä itseeni vielä kaksi päivää täällä ja toivon, että se antaa sitten virtaa vielä monelle tarinalle täältä. Tiedän, että erityisesti noista suorituspaineista minulla vielä jotain sanottavaa on, sillä sitä teemaa olen huomannut analysoivani aika paljon.

Jos haluat nähdä enemmän, millaista täällä on, tule katsomaan Instagramiani, ja jos et seuraa minua vielä, tee se ihmeessä! Kaiken kaikkiaan, kuten olet saattanut huomata, sellaiset päivään liittyvät asiat ja kuvat postaan nykyisin mieluummin Instagramiin ja blogiin kirjoitan taas ehkä vähän harkitumpia tekstejä. Se tuntuu tällä hetkellä oikealta tavalta suhtautua blogiini.

Mutta tämän näkymän minä juuri nyt haluaisin jakaa kanssasi

Kaunis Arinagan majakka. Tässä hyvin karussa, mutta juuri siksi kauniissa maisemassa erityisesti tuo majakka saa minut pysähtymään ihailemaan ympäröivän luonnon kauneutta.

Mainokset

Lomahiljaisuus

Olen ollut lomalla, ja siksi ihan hiljaa blogissakin – tarkoituksella. Tänään palasin töihin Madeiran matkalta. Reissu tuli todella tarpeeseen ja oli mahtava. Nyt koetan päästä taas kiinni arkeen; on monta tarinaa jaettavana kanssasi ja kirjoittelen niitä pian.

Tätä maisemaa muistellessa,

Äm

Tajusin Tallinnassa…

Kun näkee tuon kuvan, ei välttämättä heti arvaisi, että olen siinä hermolomalla Tallinnassa (tai ehkä se sittenkin näyttää juuri siltä…). Mutta sellaisella minä juuri olin reilun vuorokauden ystäväni Katan kanssa. Hermolomalla virkistäytymässä.

Tuossa kuvassa minä intoilen silmät kiiliuen isosta olut-saviruukusta – sillä sellainen se on, saviruukku täynnä kaljaa, ja tuosta saviruukusta se kalja piti juoda. Kummallisia nuo virolaiset.

Kummallinen on ollut minun viikkonikin, sillä yhtäkkiä rauhallisten aikojen jälkeen töitä onkin tullut minulle paljon (mikä on todella hienoa!). Nyt koko toukokuu on työvilinää täynnä, enkä minä oikein meinaa ajatusteni kanssa pysyä perässä. Ihana sekasorto pään sisällä.

Kävimme hotellin kattoterassilla ihailemassa maisemia. En ollut koskaan ennen nähnyt Tallinnaa tästä vinkkelistä.

 

Pieni irtiotto Tallinnaan teki hyvää. Olimme kylpylässä ja kävimme hoidoissa. Maatessani kasvohoidossa tulin ajatelleeksi ensimmäistä kertaa tätä kulunutta kahdeksaa kuukautta hieman etäisyyden takaa, ja vasta nyt tajusin kuinka hurjia nämä kuukaudet todella ovat olleet. Vaikka tavallaan kaikki huomio on ollut vain itsessäni, polvessani, niin silti todellisuus on se, että en ole huomioinut omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani lainkaan. Valtava stressi, pelot, kivut, sängyssä maatut kuukaudet ovat vieneet huomioni pois omasta hyvinvoinnistani – jotenkin havahduin hahmottamaan kaiken vasta hoitopöydällä, kun jotain muuta kehonosaani hoidettiin kuin polveani.

Viime päivinä kaiken väsymyksen, töiden etsimisen paineiden ja nyt yhtäkkiä alkaneen kiireen keskellä olen vain soimannut itseäni siitä, kuinka sekaisin ja aikaansaamaton olen ollut; etten ole kyennyt toipumaan vauhdikkaaammin ja saamaan aikaan enemmän asioita nopeammassa ajassa. Tajusin, että olen ruoskinut itseäni valtavasti niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja nyt yhtäkkiä tajusin kuinka paljosta minun pitäisi olla itsestäni ylpeä. Ajatella mistä kaikesta olenkaan selvinnyt jo tähän pisteeseen ja kuinka paljon on tapahtunut!

On oltava kiitollinen keholleen ja mielelleen jo saavutetuista etapeista siitä kuinka ne ovat kestäneet ja mitä ovat jo nyt saaneet aikaan. Ja kehoani minun on kiitettävä useammin, tajusin Tallinnassa. Se on hierontansa ja hoitonsa ansainnut. Minä voin tulla terveäksi vain, jos annan keholleni ja mielelleni välillä myös huoltoa.

Aurinkoa viikonloppuun, ystävät!

/Äm

Pikaloma

Kertokoon tämä kuva kaiken tällä hetkellä olennaisen


Leave me alone, mä oon nyt lomalla. Olkoonkin kyseessä vain muutaman päivän pikaloma mökillä Kalliorannassa, nyt tämä mimmi vetäytyy pois somesta muutamiksi päiviksi ennen ensi viikon uusia seikkailuja.

Että adjöö amigot vaan, ja nauttikaa tekin ihanasta viikonlopusta!

/Äm

Loma, luovuus ja lokerot

Sorvin ääressä taas! Tänään jotenkin tajuan sen, miksi lomat ovat ihmiselle aika rankka juttu. Jos on ollut puolitoista päivää lomalla, niin miten vaikeaa voikaan olla palata kuukauden saati sitten kuuden viikon lomalta takaisin töihin! Vammalan reissumme pisti minut jotenkin ihan lomamoodin ja tyhjensi pääni kokonaan – hyvä niin. Aika vähästä tällainen lomasekoaminen on näköjään kiinni.

Olen muuten viime aikoina ottanut elämään sellaisen asenteen, että kaikkia näitä tunteita ja olosuhteita, joita kullakin hetkellä on päällä, en yritä työntää pois itsestäni, vaan ennemminkin alan tutkia niitä; kuinka niitä voisi hyödyntää omassa toiminnassaan, ja mitä uutta niistä voisi saada irti tekemiseen. Tämä on teatteriopintojeni perua. Siellä aina meitä käsketään tutkimaan erilaisia olosuhteita ja tilanteita sekä niiden vaikutusta ilmaisuun. Katsotaan siis mitä tämä hitaasti lomamoodista käynnistyvä keho ja mieli saavat tänään aikaan.

Sellaisen pienen harhapolun kautta itse asiaan. Nimittäin HelsinkiRealiin. Tavallaan tuo toimi myös hyvänä aasinsiltana uusimpaan jaksoomme, jossa puhumme luovuudesta. Pohdimme mitä luovuus syvimmiltään on ja keskustelemme vahvasta intohimosta, jota toteuttaa vaikka oman hengen uhalla. Vieraanamme on määrittelemätön mysteerimies, taiteilija Vesa, jonka kanssa pohdimme myös sitä miksi ihminen tarvitsee määritelmiä ja lokeroita ollakseen jotain. Tsekidaut!

Maaaaanaaaantaaaaiii

Huomenta! Maanantaita! Räntäsadetta! Uutta viikkoa! Minä nukuin tänään pitkään ja nautiskelen vasta päivän ekaa kahvikuppiani. Juttuja ja asioita on kolahtanut paikoilleen niin, että nyt tuntuu vähän kuin olisin lomalla. Parin viikon päästä aloitan pari työprojektia, ja nyt voi levähtää hetkeksi ennen niiden alkua. Tuntuu aika hyvältä. Niin hyvältä, että taidan jättää tänään hiukset kampaamatta ja jatkaa tähän maanantailomamalliin.

aamukampa