Kutsumme sinulle, yksinäinen: tule kanssamme rakentamaan hyväntekeväisyystilaisuutta yksinäisille vanhuksille!

Mietin pitkään kuinka aloittaisin tämän kirjoitukseni. Löytäisinkö jotain suurta tarinaa, joka säväyttäisi sinut? Olisiko oikeita sanoja, vaikuttavia vastauksia?

Ei. Suurta tarinaa ei vielä ole. Mutta alku sille on. Nämä sanat…

Kaikilla meistä tulee olla oikeus ja mahdollisuus tuntea itsensä tärkeäksi, osalliseksi ja merkitykselliseksi. Mutta kukaan ei voi keksiä itsekseen olevansa arvokas. Tarvitaan merkityksellisiä kohtaamisia. Tarvitaan toimintaa.

TÄMÄ VUOSI ON VÄRITTYNYT blogissani monin erilaisin seikkailuin. Vaikka monenlaista tempausta, kaikille tekemisilleni on yksi yhdistävä teema.

Se on kohtaaminen. Se on toinen ihminen. Ihmeet, joita hän tuo mukanaan…

EMILIA ÅBERG. UPEA NAINEN. Hän on isänsä omaishoitaja ja kirjoittaa kokemuksistaan myös blogia. Isäni merimies. Isänsä kautta Emilia on törmänyt omakohtaisesti vanhusten yksinäisyyteen. Halusta auttaa hän järjesti kesäkuussa 2016 Hyvän Mielen Lounaan. Tapahtumaan saapui yli 150 vanhusta nauttimaan lahjoittajien mahdollistamasta yhteisestä hetkestä. Lounas oli menestys ja se sai Emilian oivaltamaan kuinka merkityksellinen kohtaamisen voima on. Hän alkoi haaveilla uuden tapahtuman järjestämisestä.

Vain hetki aiemmin minä olin kertonut blogissani omasta yksinäisyydestäni. Kutsuin itsensä yksinäiseksi tuntevia ihmisiä ikään tai elämäntilanteeseen katsomatta kanssani trampoliinikeskukseen hauskaan hetkeen. Tapahtuma onnistui yli odotusten. Se myös aiheutti minulle paljon yhteydenottoja erilaisilta yksinäisiltä. Niinpä tutkin aihetta syvemmin ja tuotin yksinäisyydestä myös videoreportaasin.

Suomalainen yksinäisyys on hirveä hätä. Se on kaikenlaisia ihmisryhmiä koskettava ongelma, johon on rohkeasti etsittävä ratkaisuja. Yksinäisyyttä ei korjata yhdellä kertaa, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.

hml1

Ensimmäinen Hyvän Mielen Lounas yksinäisille vanhuksille järjestettiin kesäkuussa.

rush_7

Trampoliinikeskuksessa pidettiin hauskaa yhdessä huhtikuussa.

 

EI. ON TOINENKIN TEEMA. Se on voima.

Voima, joka jyllää kun kohtaa toisen. Kun ei ole yksin.

Yhteisen ystävän yhdistämänä me tutustuimme Emilian kanssa kesällä. Huomasimme jakavamme samat arvot, tavoitteet sekä tekemisen energian. Olimme kumpikin tahoillamme tehneet yksittäisen teon yksinäisyyshädälle. Mutta saadakseen aikaan vaikutusta ja muutoksia, työtä täytyy tehdä syvemmin. Yksittäiset tempaukset synnyttävät hyvää mieltä ja energiaa – tämä voima on saatava jylläämään yhä suurempana yhteiskuntaan.

Yksinäisyys on ennen kaikkea kokemus kuulumattomuudesta. Tavallaan kovin helppo olisi ratkaisu siihen: Tarvitaan puitteet, joissa yksinäiset voivat yhdistyä sekä kokea olevansa osa ryhmää, merkityksellinen ja arvostettu.

ARAVAAT JO! KYLLÄ. ON VIELÄ KOLMAS TEEMA. Se on toiminta.

Kun kyseessä on iso ihmisyyttä koskettava aihe, sitä voi olla vaikea kohdata. Siksi tarvitaan itsensä alttiiksi pistäviä ja toiminnan vauhtiin sysääviä ihmisiä. Me päätimme Emilian kanssa uskaltaa olla sellaisia rohkeasti, sillä meillä ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Yksin viimeisten päivien aikana mediassa on kirjoitettu valtava määrä yksinäisyydestä.*

Päätimme yhdistää voimamme ja tuoda yhteen hyväntekeväisyystempaustemme kohderyhmät: järjestämme 2.11. Hyvän Mielen lounaan yhdessä HelsinkiMission kanssa Helsingissä. Koska pienestä on aloitettava, lähdemme liikkeelle läheltä meitä, mutta tuomme tapahtuman mielellämme myös muille paikkakunnille. Ota meihin yhteyttä ja kerro, missä apua tarvitaan!

 

Nyt on aika ensimmäisen kutsun. Se on sinulle:

HML_kutsu_final

 

KYLLÄ! ON! VIELÄ YKSI TEEMA. Se on seikkailu.

Kukaan ei tiedä mihin tie tästä vie, mitä matkan varrella tapahtuu ja mihin kaikki kehittyy. Mutta varmaa on se, että kohtaamiset synyttävät voimaa ja voima synnyttää toimintaa. Ja elämä on toimintaa – seikkailu!

Ystävä, ilmoittaudu ja tule mukaan 20.9, sillä suurin tarina rakennetaan aina yhdessä.

Sydämellä,
Maija ja Emilia

Emilia_Maija

 

*Esimerkiksi tällä tavoin yksinäisyys ja välittäminen ovat viime päivinä puhuttaneet

Vahuksille etsitään ystäviä Tampereella – Näin kauniisti 25-vuotias Hanna kertoo ystävämummostaan
Tutkimus: Facebook ei luo samanlaista yhteenkuuluvuudentunnetta kuin elävä vuorovaikutus kasvoista kasvoihin
Kirjailija Laura Honkasalo kirjoitti yksinäisyydestä kirjan
Todellinen välittäminen punnitaan teoissa

Mainokset

Turskakokki herkistyy lounaan äärellä

Mä haluan nyt jakaa sun kanssa tämän. Siis tämän

IMG_6925.JPG
Minun lounaani. Otin ja repäisin – menin ihan oikeaan ravintolaan syömään. Kasvisravintola Silvopleehen. Eihän tuo nyt kovin houkuttelevalta näytä tuossa kun kännykkäkameralla siitä kuvan nopeasti nappasin. Mutta se on ihan järjettömän hyvää, miten ruoka voi maistua tällaiselta! Kanavoin ja manifestoin (ja mitä näitä muita keinoja nyt onkaan saada asioita tipahtelemaan taivaalta) itselleni muuten kunnon kameraa Norjaa varten, niin voisin vähän parempaa kuvaa tuottaa sinulle. Niinku vinkiks, sponsori…

Kun kassaneiti ilmoitti annoksen hinnan, ”12,40 euroa kiitos!” ja läväytti minulle ison hymyn, meinasin kyllä pyörtyä. Pienen hetken mietin pitäisikö vain kääntyä ja viedä ruoka takaisin. Mutta päätin, että elämä on nyt tämän aterian arvoinen! Enpä olisi muutama vuosi sitten voinut uskoa, että tällaisia tuntemuksia ravintolalounas voi herättää.

Perspektiiviä monella tapaa tarkoitti tämä annos minulle. Ensimmäinen lounaani ulkona pitkään aikaan. Ensimmäinen joku muu ruoka kuin jauhelihariisimössö, jota päivittän syön, vedän nopeasti napaan haluttomasti. Kun on pakko syödä. Ja ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun tuntuu, että nautin ruoastani. Istuin rauhassa, pureskelin kunnolla, maistelin makuja. Herkistyin ruoan äärelle ja olen yllättynyt. Miten jännää syöminen voi olla, kun arvostaa ruokaa!

Viime kuukausina ruoka on ollut vain pakollista ravintoa. Minusta tuntuu, että Norjassa tulen tutkimaan suhdettani ruokaan uudelleen. Ehkä minusta kuoriutuukin Norjan turskakokki!

Tää nyt vaan tuli mieleen. Olen jotenkin hirveän onnellinen just nyt.

Ruokaa!!!!!!

Joo! Oon mä täällä!

täällä

Täällä!

täällä2

Okei, mä vähän nousen…

täällä3

Olen ollut tapaamisissa koko aamun ja tulin nyt hengähtämään kotiin. Makaan sängyllä, kun en halua liikkua yhtään ylimääräistä. Virta on ihan loppu ja KAMALA NÄLKÄ!!! Treenaamisen kääntöpuolet näkyvät valtavassa ruokahalussa. Ja nyt pitäisi vielä jaksaa vähän aikaa ennen kuin pääsen lounaalle. ISIN kanssa! Sitten lähdetään ajamaan kohti Jyväskylää. Jotenkin kierolla tavalla tykkään matkustamisesta. Varsinkin autolla. Voi olla, että nukahdan saman tien kun päästään moottoritielle. Syytän siitä vanhempiani, sillä aina lapsena vanhemmillani oli tapana lähteä autoajelulle nukuttamaan minut. Ja vielä tänäkin päivänä autoon istuessani alkaa nukuttaa…

Mutta nyt sitä ruokaa kiitos ja äkkiä!!

ruokaa

/Maija, syöden nyrkkiä paremman purtavan puutteessa