Pystyn mihin vaan, vaikkei siltä aina tuntuisikaan

Et arvaakaan, kuinka vaikeaa minulle tuon parin päivän takaisen blogitekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen oli. Kerroin siinä, miten mieltä madaltavaa elämä vammautuneena neljän kuukauden jälkeen on.

Yritin pitkään löytää tekstiini sellaista sävyä, etten vaikuttaisi liian heikolta. Kuinka reipasta naamaa pitäisi näyttää, vaikka voimat ovat vielä vähäiset? Mitä toiset ajattelevat? Nämähän ovat niitä tuttuja kysymyksiä, joihin aina aika ajoin palaan blogissani. Olen asettanut itseni riipaisevan alttiiksi edessäsi, eikä se aina suinkaan ole helppoa.

Paljastumisen pelon lisäksi kulunut vuosikolmannes on purkautunut minulle alusta alkaen itsesyytöksin (voin kertoa, että neljän kuukauden jälkeen alkaa polla olla syytöksistä sekaisin…). Olen selainen nainen, jonka pitäisi pystyä kaikkeen. Ja kun en pysty, syytän itseäni päivittäin siitä kuinka heikko voin olla. Epäilen itseäni; eihän yksi vamma polvessa ja sitä seurannut leikkaus voi näin heikoksi viedä kehoa ja mieltä. Yrittäjänä olisi oltava jo hankkimassa töitä, yksin elävänä kukaan toinen ei kannattele. Siksi pelkäsin erityisesti, että minusta tulisi julkisesti sellainen kuva, että olen käyttökelvoton ja masentunut – minulla kun tällaisena ”vapaana taiteilijana” esimerkiksi kaikki työt ovat kiinni siitä, miten ihmiset uskovat kykyihini.

Mutta hetkellä, jolla saan tällaisen palautteen, tiedän, että olen juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä oikeita asioita, vaikka ne pelottaisivatkin.

 

palaute

 

Tämä palaute, yksi monien viestienne joukossa tähän ja aiempiin vaikeisiin teemoihini liittyen sai minut taas kerran ymmärtämään, että pelkoni ovat aivan typeriä. Minä olen tällainen, olen kokenut tuollaista ja jokainen olisi tällaisessa tilanteessa tällainen.

Ihminen.

Jos heikkona raakileena, heittäen peliin aidoimman itseni, pystyn tekemään toiselle tällaista, pystyn ihan mihin vain.

Ja olen aika varma, että tämä pätee meistä ihan jokaiseen. Entäpä jos olisimmekin toisillemme vain ihmisiä kaikkine heikkouksinemme ilman naamioita? Minkähänlainen maailma sitten olisi?

/Äm, suunnaten kanssasi kohti uutta ja parempaa viikkoa

Mainokset

Yhtä kysymysmerkkiä

Tänään mä oon näin

20140411-093648.jpg
Niinku sillee että MITÄ TAPHTUU JUST NYT! Ihan joka ainoa taivaankappale näyttää olevan aika lailla täydellisessä järjestyksessä, ja aivan mahtavia asioita tapahtuu just nyt. Olen yhtä kauhistuksen ja innostuksen sekaista kysymysmerkkiä.

20140411-093918.jpg
Kaiken muun lisäksi MaiLifesta on tullut nyt ihan oikea blogi! Lukijoita on aivan valtava määrä, ja taas on pakko pysähtyä kiittämään teitä kaikkia uusia ja vanhoja lukijoita! Te tette tästä niin siistiä!

Pakko myös tunnustaa, että tällä viikolla olen ollut ihan valtavan kiitollinen, että minut jätettiin ja pääsin takaisin Suomeen. Yksinkertaisesti näin. Mitään näin hienoa ei olisi siellä voinut koskaan tapahtua! Ja sitä paitsi tänään, juuri TÄNÄÄN, olen vapaampi ja rakastan eniten kuin koskaan aiemmin elämässäni!

20140411-094409.jpg
Hyvää huomenta, rakkaat blogiystäväni!

/Maija, jättenöjd med ALLT

Huomenta Suomi, paremmin ei vois pyyhkii!

Viime päivinä blogini äärelle on päätynyt hyvin moni uusi lukija. Tervetuloa teistä jokaiselle! Olen kovin kiitollinen, että olet löytänyt tänne ja ryhtynyt blogiystäväkseni. Ehkä pysyt täällä vain hetken tai sitten palaat takaisin kerta toisensa jälkeen. Ota kiinni niistä ajatuksistani, jotka sinuun resonoivat eniten! Olen täällä sinua varten ja siksi kuulen mielelläni myös sinusta. Voit olla minuun yhteydessä milloin tahansa, keskustella blogini kommenteissa, liittyä Facebookin MaiLife-ryhmään – ja kokiessasi tosikolahduksen, jakaa ajatuksiani myös tuttavillesi.

Päälimmäisin tunne, jota tällä hetkellä tunnen on sanoinkuvaamaton kiitollisuus, ilo ja onni! Vaikeitten elämänvaiheitten jälkeen tuntuu pitkästä aikaa siltä, että elämä voittaa ja tämä upea kevätaurinko tunkee jokaiseen tyhjään soluun minussa. Te olette syy siihen, että tänään voin sanoa: Huomenta Suomi, paremmin ei vois pyyhkii!

pusu

/Maija, lentosuukkoja lähetellen, kiitollisena sinusta

MaiLifella 60 000 lukijaa – OMG ja KIITOS!

Nyt on aika kiitoksen! MaiLife on saavuttanut eilen 60 000 rajan, ja olen ihmetyksestä sekaisin! Aloitin blogin elokuussa testatakseni, miten omantyyliseni tapa blogata toimisi, enkä voinut ikimaailmassa uskoa, että omien kavereiden ja vanhempien lisäksi näin moni blogiini tutustuisi. Seitsemisen kuukautta siis takana ja nyt MaiLifea on luettu noin monta kertaa ilman mainostuksia tai muuta, huh!

Kiitos teistä jokaiselle! Hurja matka on kujettu jo tähän mennessä yhdessä – mitä tuleman pitää, sitä en edes uskalla arvailla. Mutta kirjoitan edelleen arjestani ja elämästäni omaan rouheaan tyyliini, sen lupaan. Muistathan, että bloggaan useamman kerran päivässä, joten vaikka aina ei nostoja Facebookiin tulekaan, täällä sitä ollaan!

Jatkossa toivon kovasti, että blogini pariin löytäisivät myös nuoremmat naiset ja miehet, sillä tämä Isosisko netissä haluaa tarjota myös heille palasia elämästä. Toivon, että sinä, rakas blogiystäväni, vinkkaat blogistani sellaisille ihmisille, niin nuorille kuin vanhoille, joiden uskot saavan tästä ajateltava. Lisäksi toivon, että blogin kommentointi vilkastuu, että yhä useampi uskaltaa kommentoida ja jakaa ajatuksiaan myös blogissani! Kokeile! Se on helppoa ja vaivatonta – ja sen voi tehdä anonyyminä.

kiitos2

/Maija, tuntien valtavaa rakkautta ja kiitollisuutta sekä uskoa huomiseen

Kiitos!

Blogini teki eilen kävijäennätyksen: lähes 1 000 vierailua ja iso määrä uusia tykkäjiä MaiLifen Facebook-sivulle. Jotain ihmeellistä tapahtui. Olen sanaton. En ikinä olisi uskonut, että vain parin kuukauden jälkeen tällä pikkuruisella ja vaatimattomalla elämästäni kertovalla tarinalla olisi näin paljon seuraajia – näin paljon vierailijoita yhden ainoa päivän aikana ilman minkäälaista mainostamista.

Tänään haluan lausua kiitoksen sinulle! Osoittaa kiitollisuuteni teille kaikille, jotka kuljette tätä matkaa kanssani. Se, että minulla on mahdollisuus kirjoittaa, että uskallan kirjoittaa – ilman että ajatuksiani lukisi lisäkseni kukaan muu – on jo yksin minulle uskomattoman suuri kiitollisuuden aihe. Tästä blogista on tullut minulle valtavan tärkeä, se on pitänyt minut liikkeessä ja antanut uskoa vaikeinakin aikoina. Ja se, että sinä luet tarinaani… on uskomatonta ajatella, että MaiLife on tullut tärkeäksi niin monelle muullekin. Olen sydämeni pohjasta kiitollinen kaikista saamistani kommenteista ja viesteistä – ajatuksista, joita olette kanssani jakaneet.

kiitollisuus

Kiitos! ❤ Maija