Tour de Ämmä – hei me polkastaan taas kakkonen ja muita valkokankaan jatkokertomuksia!

Se on kuulkaan näin, että kuten ihan kaikki itseään kunniottavat b-luokan elokuvat, myös minun mappi öö -tarinani saa nyt jatkokertomuksen. Näin on tilanne.

Maanantaita mollukat! Anteeksi, että kutsun teitä mollukoiksi, mutta tehän tiedätte, mulla on tää perversio näitten alkukirjaimiltaan mätsäävien ilmaisujen keksimisessä.

Uskomattomia uutisia! Pian polkastaan pyörällä pylly putkella! Ämmä ähertää älämölöä ääneen! Kiljukaa kovaa kaverit koska kohta kutsun kaikki kanssani koettelemaan kestävyyttään kuin kallonsa kuntoa!

Päivät Hullun Polkasun jälkeen ovat olleet suorastaan ahdistavia, kun olen miettinyt pääni puhki kuinka voisin taas päästä nauttimaan pyöräilyn huumasta pitkällä matkalla ja vieläpä mahtavassa porukassa. Olen ollut täynnä urheiluintoa, siis jotain ihan käsittämätöntä energiaa, jota olen nyt purkanut pitkillä juoksulenkeillä, parin tunnin spinningtunneilla ja niiden päälle latomillani kuntosalitreeneillä (ihan oikeasti, mikään treeni ei ole enää tuntunut miltään tuntien polkupyörällä polkemisen jälkeen…) toivoen salaa, että voisin saada taas pian jonkin kovan fyysisen haasteen.

No nyt! Eipä ehtinyt kulua kuin pari hassua viikkoa ja minulle on heitetty uusi haaste! Elokuun viimeisenä sunnuntaina, 30.8. Helsingissä järjestetään Tour de Helsinki -pyöräilytapahtuma, jossa poljetaan 140 kilometrin reitti Pääkaupunkiseudulla.

Tattadaa, saanko ylpeänä esittää: ni, Tour de Ämmä!

Sekuntiakaan ei tarvinnut ihmetellä lähtisinkö mukaan, sillä vastaus on tietenkin kyllä! Tää on nyt se  ”Ämmä ähertää älämölöä ääneen”-osio! Jee! Pyöräilyharrastukseni saa ansaitsemansa jatkon ja minä olen ihan valtavan innoissani!

Tour de Helsinki -tapahtuma 4.9.2011 Kuva: Leila Oksa

Tour de Helsinki -tapahtuman maali vuonna 2011 Kuva: Leila Oksa

 

Tour de Helsinki on nyt jo kymmenettä kertaa järjestettävä vuosittainen pyöräilykauden kruunajaistapahtuma. Se on tarkoitettu kaikille pyöräilijöille tasoon tai taustaan katsomatta. Erityisen juhlavan tästä tapahtumasta tekee se, että sen lähtö ja maali sijaitsevat legendaarisella Olympiavelodromilla. Jos maaliin tulo Altassa oli elämää mullistava hetki, en edes osaa kuvitella miten hienoa voi olla kurvata Olympialaisten pyöräilynäyttämön etusuoralle 140 kilometrin jälkeen!

On jännää, että vaikka olen asunut Helsingissä reilusti toistakymmentä vuotta ja koko sen ajan kuin Tour de Helsinkiä on järjestetty, en ikinä aiemmin ole kuullut tästä vuosien varrella Tour de Helsinki on kymmenen vuoden aikana tuhansien osallistujien pyöräilyksi kasvaneesta tapahtumasta. Kyseessä on varmasti se sama ilmiö, josta kirjoitin joitakin päiviä sitten: ennen kuin jokin asia on jollain tavoin itselle läheinen ja tuttu, ei sitä välttämättä havaitse ympäristössään sen kummemmin. Ja jos taas se on lähellä ja vaikka vain lyhyen hetken kovin merkittävä asia elämässä, näkee siihen liittyviä asioita jatkuvasti ympärillään. Kuten minä viime päivinä, kun en ole juuri muuta silmissäni nähnytkään kuin pyöräilijoitä ja ylämäkiä sekä tuntenut joka ikisen pienenkin vastatuulen ihollani…

Minä olen tietysti erityisen iloinen, että ei tarvitse aina lähteä Norjaan päästäkseen huipputapahtumaan pyöräilemään, vaan aivan kotikulmilta voi löytyä tällainen innostava tapahtuma!

Ja nyt tullaan tietysti sitten siihen ”Kiljukaa kovaa kaverit koska kohta kutsun kaikki kanssani koettelemaan kestävyyttään kuin kallonsa kuntoa” -kohtaan. Kaikista hienointa tässä jutussa ei ole ainoastaan se, että minä pääsen taas pyöräilemaan, vaan nyt on paikka haastaa myös sinut mukaan! Sinä, joka asut pääkaupunkiseudulla (saat toki asua kauempanakin) ja olet lukenut nyt hehkutuksiani ja oivalluksiani ensimmäisestä pyöräilyhaasteestani (kurkkaa vaikka kuva alla, jonka tein yhden monista matkalla tekemäni oivalluksen pohjalta), niin nyt olisi paikka! Lähde mukaan?! On vielä hyvin aikaa ilmoittautua. Kovin montaa tekosyytä en keksisi tässä kohtaa. Eikä minullakaan ole vielä polkupyörää, mutta sehän nyt järjestyy, niinhän kävi viimeksikin, muistatko tämän?

1513924_10153208292694457_697306534040074046_n

 

140 kilometriä on iisi biisi! Siis ihan oikeasti, jännä miten oma perspektiivi voi muuttua niin nopeasti, kun nyt tuo 140 kilometriä todella kuulostaa ja tuntuu ihan pikkujutulta. Ei olisi voinut uskoa vielä kuukausi sitten, että sanon näin 🙂

Mutta nyt ihan oikeasti; mikä mahdollisuus lähteä kanssani polkemaan! Ilmoita aikeestasi minulle, niin voimme heittää yläfemmat velodromilla tai matkan varrella, mutta ilmoittaudu nyt heti tänne, Tour de Helsingin sivulla!

Ah. Näin. Ilo on palannut pienen ihmisen sieluun. Ei sieltä mihinkään ollut kyllä kadonnutkaan, mutta nytpähän on taas vielä yksi syy enemmän olla sitä mieltä, että elämä on ihmisen parasta aikaa ja seikkailut ne ämmän ja äijän tiellä pitää!

/Ämmä, niin nautinnollisesti naama nyt niinku naurussa

 

Ai mikä Ämmän Hullu Polkasu tai Hullun Ämmän Polkasu – luetko blogiani ensimmäistä kertaa? Kelaa blogin oikean reunan palkkia kategoriapilveen ja klikkaa sieltä kategoria ”Ämmän Polkasu” niin pääset lukemaan tarinoitani 350 kilometrin fillarihaasteestani.

Pää, peppu, polvet – power!

Aina käy näin! Juuri kun pääsen sanomaan, että nyt on pienen tauon paikka, tuleekin mieleen jotain kirjoitettavaa. Ja aina kun sanon, että joku juttu on nyt loppuun käsitelty, tietysti siitä nouseekin jotain mielenkiintoista sanottavaa. Pyöräilyhaaste ei päästä otteestaan, ja kiinnostuksella seuraan nyt jatkuvasti eteeni tulevia juttuja pyöräilystä. Mutta niin kai se on; jos jokin asia on lähellä ja se on – vaikka vain lyhyen hetken – ollut kovin merkittävä asia elämässä, näkee siihen liittyviä asioita jatkuvasti ympärillään.

Minä esimerkiksi nyt ulkona kulkiessani en huomaa liikenteessä juuri muuta kuin pyöräilijöitä, etenkin niitä, jotka näyttävät lajin harrastajilta ammattimaisine pyörineen ja varusteineen. Tunnustan, ikävä on, ja Hi5ikesin kanssa taidamme kohta alkaa etsiä minulle ihan omaa pyörää, jotta voisin jatkaa pyöräilyharrastustani. Jotain kovin kiehtovaa siinä oli. Vauhti, vapaus, se että pääsee omalla energiallaan niinkin pitkiä päivämatkoja – vain muutamia mainitakseni. Ja tietysti nyt minua kiinnostaa myös päästä kokeilemaan vähän erilaisia pyöräilylajeja, maantiepyöräilyn lisäksi esimerkiksi maastopyöräily kiehtoo. Muistatko muuten kun kävin testaamassa polkujuoksua?

mäenprosentti

Tämä oli meidän kovin mäkemme, noin 30 kilometrin päässä Altasta. Kuva Mari Sirkiä.

 

Yksi on ainakin varmaa: pyöräily on koukuttanut minut. Tänään bongasin Helsingin Sanomista mielenkiintoisen blogin. En tiedä miten sitä en ollut aiemmin huomannut. Veloelo – blogi pyöräilystä. Sitä kirjoittaa kolme pyöräilyyn hurahtanutta toimittajaa.

”Pään ja jalkojen yhteistyö on maantiepyöräilijän salainen ase – siitä syntyy ajamisen kipinä” -otsikko sai minut innostumaan. Blogissa käsitellään Tour de Francea ja ajamista vuorilla.

”Jos vuorilla ei ole ajanut kertaakaan, on tuollaisen keskijyrkkyydeltään 7,3 prosentin pitkää nousua vaikea kuvailla. Saati sitä, miltä tuntuu, kun tien jyrkkyys nousee yhtäkkiä yli 10 prosentin. Aika harva pystyy myöskään kuvittelemaan, mitä tarkoittaa ammattipyöräilijän tasoisen vauhdin ylläpitäminen tuollaisissa nousuissa….”

”Nousuprosentti tarkoittaa tien korkeuseroa kilometrin matkalla. 5-prosenttisessa nousussa tie nousee kilometrin matkalla 50 metriä… Nousuissa pää pyrkii huijaamaan lihaksia. Kun lihasrasitus ylittää mukavuusalueen rajan, pää alkaa vaatia keskeyttämään, tai ainakin hiljentämään vauhtia. Sehän aivojen tehtävä itse asiassa on, suojella kehoa vahingoittumiselta. Joten pyöräkilpailuja ei voiteta pelkästään jaloilla, voittoon tarvitaan myös ja ennen kaikkea päätä… Pyöräillessä, varsinkin pitkillä matkoilla, joutuu jatkuvasti punnitsemaan itseluottamusta, uskoa jaksamiseensa. Aivot valehtelevat keholle ja estävät toteuttamasta kaikkia mahdollisuuksia.”, Anne Karppinen kirjoittaa.

Niin. Tämä kolahti, sillä tätä ilmiötä minäkin tutkin pyöräillessäni 350 kilometriä Suomen ja Norjan Lapissa . Nousut olivat Norja puolella meidänkin reitillämme kovia, vaikkeivät ihan tuota Tou de Francen luokaa varmastikaan. Meidän kovin mäkemme oli kahdeksan prosenttinen – luojan kiitos tällä erää se oli meille alamäkeä, joskin vastatuuleen. Silti vedimme siinä huippunopeudet: n. 60 kilometriä tunnissa.

Yksi minulle maantiepyöräilyn suurimmista anneista kaiken vauhdin hurman lisäksi oli päästä tutkimaan pään ja kehon yhteyttä sekä tutustua omiin äärirajoihini aivan uudella tavalla. Vaikka, kuten Karppinen blogissaan kirjoittaa, jotkut saattavat nähdä maantiepyöräilyn hieman tylsäksi lajiksi, voin taata juuri tällaisella pitkällä matkalla pääsevän tutustumaan niin monen erilaisen tunteen kirjoon ja oman päänsä kestävyyteen, että juuri se on paras matka tutustua omaan itseensä ja itseluottamukseensa.

Mekin poljimme viimeisenä päivänä 125 kilometriä suoraan vastatuuleen ja vedimme putkeen parinkymmenen kilometrin nousuja. Siinä tunteet todella heräävät. Tunnistan hyvin tuon kuvauksen siitä kuinka oma pää alkaa huijaamaan kehoa ja vaatii sitä hiljentämään ja hidastamaan – välillä jopa pysähtymään kokonaan. Mutta tahdin hidastaminen olisi ollut koko reissun turmio. Mitä tasaisempaan tahtiin pystyin polkemaan antamatta pään huudella varoituksiaan, sitä paremmin polkuni sujui.

Kuulin viime viikolla ajatuksen siitä, että pää ja mielen laatu ovat 70 % koko urheilusuorituksesta. Kyllä minä uskon siihen. Sanoisin, että pää + peppu + polvet = pyöräilyn power. Ja sanoisin, että koko tuo pee-kirjainten kolmikko pätee ihan mihin tahansa suoritukseen elämässä. Pään hallintaa, perslihaksia ja polvien kantoahan tämä elämä kokonaisuudessaan on.

/Ämmä, sännäten nyt työhommiin ja illalla treenaamaan peppua Tiian uuden treeniohjelman mukaisesti…

Liikenneturva vastaa: pyöräilyturvallisuus on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä

Vaikka olen valmis koettelemaan rajojani hyvin eri tavoin ja mitä hullummissa ja älyttömämmissä haasteissa, yhdessä asiassa en ole valmis leikkimään edes Hullun Pokasussa – liikenneturvallisuudessa. Koska olen liikenneopettajan tytär ja Onnellisten Ajokoululainen, koen suorastaan velvollisuudekseni myös nostaa liikenneturvallisuuden tämän haasteeni keskeiseksi teemaksi.

Pyöräilyharrastuksen suosio lisääntyy koko ajan ja maantiellä näkee kesäisin paljon fillarilla matkaa taitavia ihmisiä. Yhteispeliä liikenteessä tarvitaan pyöräilijöiden, jalankulkijoiden, autolijoiden ja raskaan liikenteen välillä. Liikenneturvallisuus on jokaisen osapuolen vastuulla. Minä kirjoitin pyöräilijän turvallisuudesta Ämmän Polkasun yhteydessä jo hankkiessani pyöräilkypärää, muistatko tämän: ”Fillaritreeni alkaa yläpäästä”?

turvallisuus

Ihana-Petterin kanssa Intersport Forumissa valitsemassa kypärää.

 

Nyt ennen lähtöäni keskustelin liikenneturvan tiedottajan Minna Saarisen kanssa pyöräilyturvallsuusasioista, ja tällaisia huomioita hän teki Ämmän Polkasu -rupeamaa ajatellen sekä yleisesti pyöräilijöiden parhaasta liikenneturvallisuudesta.

Minä kysyin, ja Minna vastasi:

Olen lähdössä polkemaan 345 kilometriä maantieajoa. Millaisia asioita minun olisi huomioitava pyöräilyturvallisuuden osalta matkaan lähtiessäni?

Jos erillistä pyörätietä ei ole, pyöräilijä polkee maantiellä joko ajokelpoisella pientareella tai niin lähellä oikeata reunaa kuin se on turvallista. Pyöräreissulle lähtiessä kannattaa huolehtia, että pyörä on kunnossa, jarrut, soittokello, valot, heijastimet, vaihteet yms. toimii ja että renkaissa on kunnolla ilmaa. Mukaan kannattaa pakata pikapaikkausvälineet ja mahdollisuuksien mukaan myös vararengas. Jos rengasrikko iskee tien päällä, niin renkaan vaihdolle kannattaa katsoa sopiva ja turvallinen paikka, pikapaikat toimivat hyvänä pikaratkaisuna.

Pyöräilijän varustukseen kuuluu hyvä ja omaan päähän sopiva kypärä. Havainnointia auttaa myös näkyvä ajoasu. Esimerkiksi huomioliivi tai kirkkaan värinen pusakka auttavat autoilijoita yms. havaitsemaan pyöräilijän.

Mukaan otettavat tavarat kannattaa kuormata huolellisesti ja tasaisesti pyörän kyytiin, esimerkiksi molemmin puolin tarakkaa asettuviin pyörälaukkuihin.

Pyöräilemään kannattaa lähteä virkeänä ja muutenkin pitää mieli ja keskittyminen liikenteessä. Myös korvat kannattaa pitää auki, eli kuulostellaan ympäröivää liikennettä, tuleeko autoja, eikä esimerkiksi kuulokkeilla musiikkia.

Tällaiseen polkasuun ei niin kuulu tämä vinkki, mutta noin yleensä retkipyöräilyssä kannattaa kuluttaa hetki reitin etukäteissuunnitteluun. Reitinvalinnassa voi suosia pyöräteitä tai pyöräreittejä ja koota inhimilliset päiväetapit myös maaston mäkisyyden tms. huomioiden. Myös keli kannattaa tarkistaa etukäteen.

Mitkä ovat pyöräilijän vastuut maantieliikeneessä ajaessa?

Yleisellä tasolla jokaista tienkäyttäjää koskee yleinen varovaisuusvelvoite (tll 3§), eli tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Pyöräilijä on lisäksi ajoneuvon kuljettaja, jota koskevat samat velvollisuudet kuin muitakin kuljettajia. Eli liikennesäännöt, ml. väistämissäännöt, on syytä hallita ja kulkea niiden mukaan.

Ennakoiva ajotapa on kunniaksi myös pyöräilijälle: valitaan ajolinjat ja näytetään suuntamerkit ajoissa. Esimerkiksi risteystilanteissa pyöräilijä voi myös auttaa havainnointia hidastamalla vauhtia ennen risteyksiä. Maltillinen vauhti auttaa kääntyvien ajoneuvojen kuljettajia huomaamaan lähestyvän pyöräilijän ajoissa. Soittokelloa sopii myös käyttää.

Ryhmässä kannattaa välttää isossa rykelmässä kulkemista. Poljetaan peräkkäin järkevinä kokonaisuuksina ja riittävin turvavälein. Jos edessä ajava joutuu jostain syystä jarruttamaan, on itsellä turvavälin ansiosta pelivaraa toimia ja välttää peräänajo.

Ryhmän kesken kannattaa myös sopia ennakkoon selkeät merkit, joilla kommunikoidaan, kuten mikä tarkoittaa pysähtymistä. Ohittaessaan toisiaan polkuporukan kannattaa myös tehdä se vain turvallisessa paikassa.

Entä autoilija, miten heidän on hyvä varautua esim kesälomaliikenteessä kasvavaan fillariliikenteeseen? Mitä huomioitava? Mistä vaaran paikat syntyvät?

Yleisesti ottaen, autoilijan on osattava katsoa ja huomioitava pyöräilijä liikenteessä. Etenkin kesällä pyöräilijöitä on enemmän, joten tieosuudella, jolla ei aikaisemmin ole kaksipyöräistä tullut vastaan, voikin nyt fillaristi polkea. Kannattaa siis asennoitua siihen, että hei, liikenteessä kulkee myös pyöräilijöitä, muistanpa heidätkin. Kannattaa myös huomioida, että eritoten kesällä pyörällä liikkuu paljon koululaisia ja iäkkäitä.

Tarkkana on oltava eritoten risteystilanteissa: autoilijan on muistettava tehdä havaintoja myös pyörätien suuntaan. Varsinaisesti väistämissäännöt ovat selkeät kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvoitteesta, eli kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävän tien pyöräilijöitä (ja kävelijöitä).

Linkit kuviin kahdesta hankaluuksia aiheuttavasta tilanteesta:

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375790705/in/album-72157634119958730/ (autoilijan huomio kiinnittyy vasemmalta tuleviin ajoneuvoihin ja kuljettaja voi unohtaa havainnoida myös oikealta tulevaa pyöräliikennettä)

https://www.flickr.com/photos/liikenneturva/13375786435/in/album-72157634119958730/ (kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä)

Kapeat, mutkaiset ja mäkiset tieosuudet, joilla ei ole ajokuntoista piennarta, voivat olla myös hankalia paikkoja. Autoilijan on kiinnitettävä erityistä huomiota ohitustilanteessa: pyöräilijäkin ohitetaan vain turvallisessa paikassa, eli ohittajalla on vastuu ohituksen turvallisesta suorittamisesta. Kevyemmän pyöräilijän kohdalla on olennaista huolehtia riittävästä turvavälistä myös sivusuunnassa. Henkilöautollakin saati raskaammalla ajoneuvolla pelkkä ilmavirta voi tempaista pyöräilijän heilumaan ja jopa kaatumaan.

Lisää pyöräilijöiden liikenneturvallisuudesta voit lukea Liikenneturvan sivuilta.

* * *

Muistathan, ystäväni että liikenneturvallisuus on meidän jokaisen oma vastuu. Se on valppautta, ennakointia ja yhteispeliä hyvässä hengessä!

bussista

/Ämmä, toivoen rentoja ja turvallisia kesälomareissuja kesäliikenteeseen sekä lähetellen terveisisiä bussista matkalla Ylläkselle ja kertoen lisää tarinaa reissun varrelta myöhemmin Ämmän Polkasu -tapahtumarymässä ja Instagramissa