Se on kuulkaan näin, että kuten ihan kaikki itseään kunniottavat b-luokan elokuvat, myös minun mappi öö -tarinani saa nyt jatkokertomuksen. Näin on tilanne.
Maanantaita mollukat! Anteeksi, että kutsun teitä mollukoiksi, mutta tehän tiedätte, mulla on tää perversio näitten alkukirjaimiltaan mätsäävien ilmaisujen keksimisessä.
Uskomattomia uutisia! Pian polkastaan pyörällä pylly putkella! Ämmä ähertää älämölöä ääneen! Kiljukaa kovaa kaverit koska kohta kutsun kaikki kanssani koettelemaan kestävyyttään kuin kallonsa kuntoa!
Päivät Hullun Polkasun jälkeen ovat olleet suorastaan ahdistavia, kun olen miettinyt pääni puhki kuinka voisin taas päästä nauttimaan pyöräilyn huumasta pitkällä matkalla ja vieläpä mahtavassa porukassa. Olen ollut täynnä urheiluintoa, siis jotain ihan käsittämätöntä energiaa, jota olen nyt purkanut pitkillä juoksulenkeillä, parin tunnin spinningtunneilla ja niiden päälle latomillani kuntosalitreeneillä (ihan oikeasti, mikään treeni ei ole enää tuntunut miltään tuntien polkupyörällä polkemisen jälkeen…) toivoen salaa, että voisin saada taas pian jonkin kovan fyysisen haasteen.
No nyt! Eipä ehtinyt kulua kuin pari hassua viikkoa ja minulle on heitetty uusi haaste! Elokuun viimeisenä sunnuntaina, 30.8. Helsingissä järjestetään Tour de Helsinki -pyöräilytapahtuma, jossa poljetaan 140 kilometrin reitti Pääkaupunkiseudulla.
Tattadaa, saanko ylpeänä esittää: ni, Tour de Ämmä!
Sekuntiakaan ei tarvinnut ihmetellä lähtisinkö mukaan, sillä vastaus on tietenkin kyllä! Tää on nyt se ”Ämmä ähertää älämölöä ääneen”-osio! Jee! Pyöräilyharrastukseni saa ansaitsemansa jatkon ja minä olen ihan valtavan innoissani!
Tour de Helsinki on nyt jo kymmenettä kertaa järjestettävä vuosittainen pyöräilykauden kruunajaistapahtuma. Se on tarkoitettu kaikille pyöräilijöille tasoon tai taustaan katsomatta. Erityisen juhlavan tästä tapahtumasta tekee se, että sen lähtö ja maali sijaitsevat legendaarisella Olympiavelodromilla. Jos maaliin tulo Altassa oli elämää mullistava hetki, en edes osaa kuvitella miten hienoa voi olla kurvata Olympialaisten pyöräilynäyttämön etusuoralle 140 kilometrin jälkeen!
On jännää, että vaikka olen asunut Helsingissä reilusti toistakymmentä vuotta ja koko sen ajan kuin Tour de Helsinkiä on järjestetty, en ikinä aiemmin ole kuullut tästä vuosien varrella Tour de Helsinki on kymmenen vuoden aikana tuhansien osallistujien pyöräilyksi kasvaneesta tapahtumasta. Kyseessä on varmasti se sama ilmiö, josta kirjoitin joitakin päiviä sitten: ennen kuin jokin asia on jollain tavoin itselle läheinen ja tuttu, ei sitä välttämättä havaitse ympäristössään sen kummemmin. Ja jos taas se on lähellä ja vaikka vain lyhyen hetken kovin merkittävä asia elämässä, näkee siihen liittyviä asioita jatkuvasti ympärillään. Kuten minä viime päivinä, kun en ole juuri muuta silmissäni nähnytkään kuin pyöräilijoitä ja ylämäkiä sekä tuntenut joka ikisen pienenkin vastatuulen ihollani…
Minä olen tietysti erityisen iloinen, että ei tarvitse aina lähteä Norjaan päästäkseen huipputapahtumaan pyöräilemään, vaan aivan kotikulmilta voi löytyä tällainen innostava tapahtuma!
Ja nyt tullaan tietysti sitten siihen ”Kiljukaa kovaa kaverit koska kohta kutsun kaikki kanssani koettelemaan kestävyyttään kuin kallonsa kuntoa” -kohtaan. Kaikista hienointa tässä jutussa ei ole ainoastaan se, että minä pääsen taas pyöräilemaan, vaan nyt on paikka haastaa myös sinut mukaan! Sinä, joka asut pääkaupunkiseudulla (saat toki asua kauempanakin) ja olet lukenut nyt hehkutuksiani ja oivalluksiani ensimmäisestä pyöräilyhaasteestani (kurkkaa vaikka kuva alla, jonka tein yhden monista matkalla tekemäni oivalluksen pohjalta), niin nyt olisi paikka! Lähde mukaan?! On vielä hyvin aikaa ilmoittautua. Kovin montaa tekosyytä en keksisi tässä kohtaa. Eikä minullakaan ole vielä polkupyörää, mutta sehän nyt järjestyy, niinhän kävi viimeksikin, muistatko tämän?
140 kilometriä on iisi biisi! Siis ihan oikeasti, jännä miten oma perspektiivi voi muuttua niin nopeasti, kun nyt tuo 140 kilometriä todella kuulostaa ja tuntuu ihan pikkujutulta. Ei olisi voinut uskoa vielä kuukausi sitten, että sanon näin 🙂
Mutta nyt ihan oikeasti; mikä mahdollisuus lähteä kanssani polkemaan! Ilmoita aikeestasi minulle, niin voimme heittää yläfemmat velodromilla tai matkan varrella, mutta ilmoittaudu nyt heti tänne, Tour de Helsingin sivulla!
Ah. Näin. Ilo on palannut pienen ihmisen sieluun. Ei sieltä mihinkään ollut kyllä kadonnutkaan, mutta nytpähän on taas vielä yksi syy enemmän olla sitä mieltä, että elämä on ihmisen parasta aikaa ja seikkailut ne ämmän ja äijän tiellä pitää!
/Ämmä, niin nautinnollisesti naama nyt niinku naurussa
Ai mikä Ämmän Hullu Polkasu tai Hullun Ämmän Polkasu – luetko blogiani ensimmäistä kertaa? Kelaa blogin oikean reunan palkkia kategoriapilveen ja klikkaa sieltä kategoria ”Ämmän Polkasu” niin pääset lukemaan tarinoitani 350 kilometrin fillarihaasteestani.