Raahaava rauha ja kutkuttava kipitys

Viime päivinä en ole ehtinyt pysähtyä. Soljun paikasta toiseen. Ihmiset, tapaamiset ja aiheet vaihtuvat. Viimeisten kuukausien raahaava rauha ja hidas hiljaisuus ovat vaihtuneet kutkuttavaan kipitykseen. Se ei ole oravanpyörä, vaan sellainen ihana innostus ja virkistävä vauhti, joka pitää mukanaan, eikä salli turhaa paikalle pysähtymistä tai omiin ajatuksiin jumittumista. Se on toimintaa ja liikettä.

Perspektiivi. Äärilaita. Uusi vastinpari, jota elämä tuo tarjottimella eteeni. Raahaava rauha ja hidas hiljaisuus joiden perään heti kutkuttava kipitys ja virkistävä vauhti.

Uskon edelleen, että juuri näiden perspektiivien ja elämän äärilaitojen näkeminen on suurin lahja, jonka voimme saada. Muistatko, kun joulun alla kirjoitin sinulle blogissani ”Joskus on pelättävä kuolevansa voidakseen uskaltaa elää” näin:

koukutustupa

 Kaunista aamua sinulle, ystäväni!

/Ämmäsi

 

Kuva Tea-Mari Brax, teksti Äm.

Mainokset

Mielessä tänään

IMG_9676
Tämän kuvan tein syksyllä. Tänään nämä lauseet ovat taas pyörineet mielessä.

Näitä elämänohjeita on tullut seurattua. Enkä kadu hetkeäkään.

Ehkä tässä on jotain ajateltavaa sinullekin tähän keskiviikko-iltaan?

/Äm, joka jätti tänään Helsingin toistaiseksi taakseen nokka kohti Keski-Suomea

Norjan elämää Instagramissa

Kaaos on tämän(kin) päivän avainsana… Mutta tästä muutosta selvitään, sen olen itselleni luvannut, vaikken vieläkään tiedä mihin kaikki tavarani sijoitan.

Tässä on kuva asuntoni tämänhetkisestä tilasta

kaaos

Kuvista puheen ollen! Apropoo! Suosittelen, että alat seurata minua Instagramissa, sillä sieltä tulet löytämään jatkossa paljon kuvia elämästä Norjassa. Kaikkia kuvia en blogiini laita, ja Instagram on hyvä keino päästä fiiliksen mukaan myös vähän vähemmin sanoin kuin blogissani. Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos et ole vielä itse Instagramissa, niin hophop sinne. Se on minusta ihan paras sosiaalisen median kanava, siellä ainakin itse mieluiten pyörin. Kuvia on mielenkiintoista katsoa.

Olen tosi innossani lähdöstä senkin takia, että kuvamaailmani rikastuu (ja muuttuu miljoona kertaa mielenkiintoisemmaksi kuin tähän mennessä) varmasti Norjassa. En malta odottaa, että pääsen jakamaan kaikki löytöni kanssasi! Instagramiin kirjoittelen useimmin englanniksi, jotta myös kansainväliset ystäväni pääsevät tarinaan mukaan.

Eilisestä aarteestani, vaihto-oppilasvuoden jälkeen kirjoitetusta esseestä mieleeni tuli tänään rakentaa tällainen kuva. Tuohan on se minun tulevan työpaikkani ovi…

oventakana

Myös näitä tällaisia ”Maijismeja” kuvia ja ajatuksia tekemistäni havainnoista löydät Instgramista. Etsi siis minut sieltä käyttäjänimellä @maijailmoniemi!

Ps. Minkä oven sinä voisit tänään avata? Oletko ajatellut, millainen uusi maailma tänään odottaa tutkimista?

 

Pala kerrallaan

Huomenta maailma! Ja terveiset Tampereelta. Täällä sitä pala kerrallaan heräillään uuteen päivään. No, kello on jo yksi, mutta joskus on hauska ottaa hitaampia lähtöjä päivään. Ollaan veljeni kanssa katsottu koko aamu Ylvistä, norjalaista talk show -ohjelmaa. Tai oikeastaan koluttu Youtubessa ohjelman musiikkivideoita. Matkaan lähtöön valmistautumista tämäkin… Puhdasta neroutta (ainakin meidän kierojen sisarusten mielestä…)! Katso nyt vaikka tämä tää

Eilen kokosin bussimatka-ajatuksistani muuten tällaisen kuvan. Sen siivillä, pala kerrallaan uuteen päivään, eiks vaan!

pala kerralaan

 

MaiLifen elämänohjeet

Tässä menneellä viikolla lukiolaisten kanssa jutellessani elämästä koulun jälkeen mietin mitä haluaisin sanoa parikymppiselle itselleni. Siitähän blogiinikin kirjoitin. Siitä syntyi tällainen kuva. Ajattelin, että tässä oikeastaan on kiteytettynä se, mitä haluaisin sanoa sinullekin! Niiku vähän MaiLifen elämänohjeet.

elämänaakkoset

 

Forgive and be free!

En voinut olla muokkaamatta ihan vain vähän tätä Mirkku Merimaan minusta ottamaa järisyttävää promokuvaa lisäämällä siihen ajatuksen eiliseltä. Tiedän, että mestarikuvaajan työtä ei saa kopeloida (olen oikeasti pyörryksissä näistä kuvista), mutta tuo teksti vain istuu siihen niin hyvin. Miten sattuikin, että sain nämä kuvat (katso myö toinen eilisestä blogistani) juuri kun kirjoitin tällaisesta aika perustavaa laatua naisen elämän peruskysymyksiä koskettavasta aiheesta, joka on minulle merkittävä paalu. Nämä Mirkun ”Maija maailmanlopun tunnelmissa” nimellä nimeämät kuvat ovat juuri oikeat tähän aiheeseen.

”Forgive and be free” olkoon voimalauseeni nyt.

20140714-131859-47939308.jpg

Kiitos viesteistänne eiliseen kirjoitukseeni. Kiitos on vähin mitä voin sanoa. Ja pienin mitä voin pyytää, on se, että välitä milloin tahansa näitä tekstejäni sellaiselle ihmiselle, jonka uskot niitä tarvitsevan. Heikkouden keskellä ihmiset yhdistyvät. Ja juuri sitä minä haluan! Että me ihmiset pidämme yhtä, ja uskallamme puhua ääneen vaikeistakin asioista!

Moni sanoi minulle eilen, että vielä joskus minulle joskus selviää se, miksi elämässäni kaikki on tapahtunut niin kuin on. Mutta tiedättekö, minä tiedän sen jo, ainakin osin. Juuri siksi, että  nyt voin kirjoittaa näistä ajatuksista ja kokemuksista teille, kaikki on tapahtunut. Tiedän näiden olevan asioita, joita moni miettii, mutta ei rohkene sanoa ääneen – ja jää aivan turhaan yksin näiden ajatusten kanssa. Vaikka minä kuinka kamppailen sen kanssa mitä uskallan itsestäni paljastaa, niin tämä teidän palautteenne, tieto siitä, että moni lukija siellä saa itselleen omaan tilanteeseen tukea ja ajatuksia, ja nämä keskustelut, joita tekstini saavat aikaan – se on se!

Eilen antaessani anteeksi, en vain päästänyt itseäni vapaaksi menneisyyden kivusta, vaan myös turhasta pelosta koskien tulevaisuutta. Tänään on kevyt olla. Olen vapaa!

/Ämmä, joka kaivautuu vielä hetkeksti takaisin sänkyyn lukemaan kirjaa

 

Maijismi: Elämäni eka päivä!

aamu

Huomenta rakkaat blogiystäväni! Ja ihanaa elämäsi ensimmäistä päivää! En muista kuka joskus sanoi jotenkin tuohon tyyliin, mutta sanoitin ajatuksen nyt omaan suuhuni sopivaksi tuolla tavoin – sellaiseksi Maijismiksi, joita olen innostunut viime aikoina viljelemään.

Tätä ajatusta, siis että joka aamu heräisi uuteen päivään ajatellen, että se olisi elämän ensimmäinen, olen kokeillut toteuttaa välillä onnistuen vähän paremmin, välillä en ollenkaan. Mutta eikö ole aika testaamisen arvoinen? Että suhtautusi jokaiseen päivään sellaisella lapsenomaisella mielenkiinnolla ja mielikuvituksella. Jotenkin tämä ajatus nousi mieleeni eilen hyppiessäni trampolinilla ja potkiessani Harrikan renkaita Hyvinkäällä. En muuten enää yhtään ihmettele miten jotkut ihmiset jaksavat pyöriä moottoripyörien ympärillä monta tuntia vain tuijotellen sitä; mitä upeita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia niissä onkaan, olisin voinut tutkia Akin Harrikkaa eilen loputtomiin!

Näin. Perjantai!

/Ämmä, odottaen mielenkiinnolla mitä tämä päivä tuo tullessaan