Tag Archives: maisema

Kolme helmikuuta

Posted on by

0

Katsoin hetki sitten ikkunasta ulos. On alkanut sataa lunta. Maisema on talvinen, ja ilta hämärtää.

Ajaduin tutkimaan blogiani vuoden taakse ja sitten toisen. Tämä on kolmas helmikuu, joka tallentuu näille digitaalisille sivuille. Tämä on ensimmäinen helmikuu, joka näyttää talvelta, tajusin, kun katsoin kuviani.

Tällaiselta näytti Helsinki tasan kaksi vuotta sitten.

20140225-194743.jpg

Ja tältä vuosi taaksepäin.

kevät

Ilta alkaa hämärtää, enkä saa enää kuvaa lumesta, joka leijailee taivaalta. Mutta jaan kanssasi ajatuksen, jonka eräs lukijani minulle antoi. Tuon Rakkauden Saaren rannan ja auringonpaisteen ajatuksen taustalla nappasin kamerarullalleni toissapäivänä.

maisema

Kolme helmikuuta. Kolme kokemusta orastavasta keväästä. Aika on kummallinen asia. Maisema muuttuu ja monta monituista kertaa ehtii kaatumaan ja nousemaan uudelleen. Monta monituista kertaa voi nauraa itselleen ja elämälle. Miltä maisema mahtaakaan näyttää kolme helmikuuta tästä eteenpäin?

Autuutta ja sauhuavia takapuolia viikonloppuunne, ystävät.

/Äm

 

Luissa ja ytimissä

Posted on by

0

  
Äh. Olen nyt kirjoittanut monta erilaista aloitusta blogilleni. En pysty. En osaa sanoa mitään. Paitsi sen, että jos ei olisi tätä, tuota maisemaa, olisin vajaa. Tuolla minä pyörin päivittäin. Rannalla.

Mikä syksy tämä on ollut! Kaunis. Raikas. Virkistävä. 

Jännittävä ristiriita; toisaalta olen ollut viime päivät täynnä energiaa ja toisaalta kovin väsynyt. Päivät ovat nyt ympäripyöreitä. Keho on vähän koetuksella. Viimeisen viikon ajan kehoni jokaista osaa on särkenyt niin paljon, etten ole pystynyt kuin suorittamaan työni. Sitä se on. Uuden aloittaminen. Vaatii kovaa työtä. Tuntuu luissa ja ytimissä.

Tämä syksy tuntuu luissa ja ytimissä. Jännittävällä tavalla ristiriitaisesti. Sitä se on. 

Elämä. Luissa ja ytimissä.

/Äm, kiittäen viesteistänne ja vastaten niihin jokaiseen kun suinkin vaan ehdin 😘

Salainen paikka

Posted on by

0

Minulla on salaisuuksien viikko. Eilen salaisuuksien nyhertäminen uuteen päiväkirjaani meni niin pitkälle, etten kirjoittanut blogiini mitään. Älä ihmettele jos seuraavina päivinä en aina kirjoita; se tarkoittaa vain, että olen rustaamassa muistiin salaisuuksiani. Niitä tuntuu olevan paljon. Nyt on ilmassa monta palloa ja menoa paljon, että blogiajatukset ovat vähän vähäisemmät.

 
Rakkauden Saarelle saatiin vihdoin upea ilma ja auringonpaiste! Nyt jos koskaan kannattaa mennä luontoon ja nauttia tästä hienoimmasta voimavarasta ja oikeudesta, joka meille kaikille on annettu. Kesä on kauneimmillaan. Ja tuo hurja tuuli tuolla ulkona, se auttaa muistamaan, että ihminen on vain pikkuruinen osa tätä kaikkeutta – ihan kaikkea me emme voi kontrolloida. 

Siispä varo, että tuuli ei vie sinua mukanaan. Tai oikeastaan, otetaanpa takaisin: jos vie, saatat päästä mielenkiintoisiin seikkailuihin. Heittäydy siis tuulen vietäväksi jos se sinut mukaansa haluaa napata! 

Tuo on minun salainen paikkani. Siellä minä käyn tuijottamassa merta, tyhjentämässä ajatuksiani ja imemässä uutta virtaa. 

Onko sinulla salaista paikkaa luonnossa? Millainen se on?

Kauneutta keskiviikkoon, kultaseni!

/Äm

Maisema muuttuu

Posted on by

0

IMG_9655-0

IMG_9655
Jos vertaat tuota yllä olevaa viime aikoina ottamiini kuviin, niin onhan tämä tämän päivän maisemani vähän erilainen. Moottoritie bussista kuvattuna.

Maisemat vaihtuvat. Nyt olen Helsingissä. Vilkas päivä takana. Pää ei pysy perässä. Tänään maiseman ja harmaan sään lisäksi ihmetyttävät pääkaupungin korkeat talot.

Olenko minä kutistunut?

Voiko tällaisessa ajassa perspektiivi muuttua näin täysin? Talot kohoavat korkeuksiin ja minä pieni ihminen vaellan niiden varjossa loskassa.

Nouseva myrsky ja pakeneva aurinko

Posted on by

0

IMG_6871 IMG_8334

Yö toi mukanaan lumen. Pahin myrskytuuli on laantunut, mutta nyt aurinko näyttää pakenevan uuden myräkän alta. Mutta siinä ne vielä ovat – sulassa sovussa ja tasapainossa saman taivaan alla.

Nämä postikortit haluan sinulle tänään lähettää. Kävimme Hermannin kanssa kunnon kävelyllä ja nämä näkymät piirtyivät kameran linssin lisäksi vahvasti minun silmieni verkkokalvoille.

Tasapainoista päivää sinulle!

 

 

Tyhjänä kauneudesta

Posted on by

0

Hoh. Onpa tyhjä ja haikea olo. Tämä paikka on… voi hitto, kun sitä on niin vaikea selittää. Niin järisyttävän pysäyttävä. Kaikilla mahdollisislla tavoilla.

Tämänhän näit jo tänään. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

IMG_8201

Tänään oli käsittämättömän kaunis päivä. Ajoimme 50 kilometrin päähän Sortlandin kylään vähän asioille, ja matkalla meinasi henki salpaantua kaiken kauneuden keskellä. Vain vähän mereltä poispäin ajettuamme kohtasimme talven!

IMG_8198

Viime yönä on satanut lunta, ja nyt vuoret hohkaavat valkeina. Oli upea auringonpaiste, täydellinen kuvausilma.

IMG_8225 IMG_8228

Ja minä sain täydellisen kahvin!

IMG_8220 IMG_8211

Olisikohan tuo nyt riittävän mustaa? Ja syntistä?

Helvetin kahvista huolimatta uni painaa. Nukuin Hermanni mahani päällä parin tunnin unet. Kauneus on tyhjentänyt minut täysin. Nyt vain istun, ja tuijotan ilmaa kynttilän valossa pää aivan tyhjänä. Viime päivinä olen monta kertaa saanut itseni kiinni pohtimassa elämän merkitystä. Sitä miksi meidän tiemme vievät niihin paikkoihin ja tilanteisiin, joihin kulloinkin päädymme. Tuo kysymys ei jostain syystä anna nyt minulle rauhaa. Enkä oikeastaan usko, että vastaus selviää minulle vielä pitkään aikaan. On vain uskallettava olla tyhjänä kaiken kauneuden keskellä, luotettava, että vastaus niihin asioihin, jotka oikeasti ovat tärkeitä, selviää.

Kaunista viikonloppua sinulle, ystäväni! Uskalletaanhan olla tyhjiä kaiken kauneuden keskellä edes tämän viikonlopun ajan.

 

Jylhät vuoret ja turkoosi meri käyvät nukkumaan

Posted on by

0

Oi mikä päivä. Ollaan ajettu 400 kilometriä Vesterålenin maakunnasta Lofooteille ja takaisin. Upea reissu, upeita maisemia; kerron sinulle niistä lisää huomenna.

Kävin äsken Hermannin kanssa kävelemässä pimeällä ja hiljaisella aallonmurtajalla. Myrsky kovenee ja tuuli yltyy. Katsotaan millaiseksi seuraavat päivät muodostuvat. Kalastajat eivät ole lähdössä merelle vielä päiviin. Nyt on onneksi aikaa vähän hengähtää, sillä tajusin tänään kuinka väsynyt olen. Ihan puhki ja poikki viimeisten viikkojen tolkuttomasta härdellistä ja muutoksesta. Tekisi mieli vain nukua, eikä oikein ajatus kulje – olo on hyvin raukea.

lofootit

Tämä kotimatkalla auton ikkunasta bongattu maisema kiteyttää fiilikseni nyt. Katso nyt miten upeaa! Sininen hetki; se sellainen lyhyt, ohikiitävä rauhan ja levollisuuden hetki, jolloin luonto alkaa käydä nukkumaan. Vaikka tuo käsittämättömän turkoosi meri myrskyää, nuo jylhät ja jykevät vuoret seisovat tukevasti paikoillaan. Se on yksinkertaisesti upeaa.

Hyvää yötä!

Ensimmäinen aamu

Posted on by

1

Huomenta rakkaat! Tämä oli näkymä, johon heräsin tänä aamuna

norjamaisema

Perille on saavuttu ja hyvät yöunet nukuttu vielä toistaiseksi varamajoituksessa. Tänään saan avaimet omaan mökkiini. Unet tulivat todella tarpeeseen, sillä fiilis eilen illalla oli intensiivisen matkustamisen jälkeen väsymyksen värittämä. Väsymys on kyllä ihmisen yksi pahimmista vihollisista, saa hienotkin asiat näyttämään usein vähän alakuloisilta.

Tästä tämä nyt sitten lähtee. Kohta menen hoitelemaan paperiasioita Norjaan muuttoon littyen ja asettumaan uuteen kotiini. Kirjoitan myöhemmin tänään lisää ensifiiliksistä.

Just nyt kirjoittaessani näyttää tältä

norjanäkymä2

Pusipusi, kultaset! Hyvää päivää!