Minun pieni meditaatiohetkeni

Olen tänään vähän omissa maailmoissani. Niin ulapalla, että blogikin meinasi unohtua. Ulapalla olon syy selviää sinullekin pian.

Mutta luepa nyt tämä Me Naisten -juoksujuttu, jossa minäkin olin mukana. Tässä se sinulle kokonaisuudessaan.

Hauskaa muuten miten tuon toukokuussa tehdyn jutun jälkeen minun suhtautumiseni juoksemiseen on vähän muuttunut. Juuri kävin lenkillä ja pohdin tätä. Juoksemisesta on tullut helppoa ja hauskaa; keho herää juoksuun paljon nopeammin ja tämäkin meditaatiojuoksija on alkanut vähän enemmän revitellä ja testata kestävyyden rajojaan juoksussa. Hassua. Kunto se taitaa kasvaa kohisten ja itselle alkaa asettaa kovempia haasteita. Silti edelleen juoksemisen ydin on minulle päästä irti turhista ajatuksista – se on minun pieni meditaatiohetkeni revitellen tai ilman revittelyä.

Hyvää yötä!

   
   
/Äm, intoillen huomisesta, jolloin tapahtuu hurjia juttuja, jääpä vaan odottamaan uutisia

Meditaatiojuoksija Me Naiset -lehdessä

Ah. Perjantai. Mikä ihana tekosyy lähteä vaikka lenkille!

Uusimmasta MeNaiset-lehdestä löytyy tuttu tyyppi. Annoin lehdelle taannoin haastattelun siitä mikä minua inspiroi lenkkipolulle. Nyt minua tituleerataan sitten ”meditaatiojuoksijaksi”. Sen tittelin kannan mielelläni, sillä sitähän lenkkeily minulle tarkoittaa parhaimmillaan: Oman mielen ja kehon purkamista luonnossa juosten sekä… no, loput voit lukea itse lehdestä. Käypä siis hakemassa lehti omaksesi kaupasta!

menaiset

 

Haastan sinut tänä viikonloppuna lähtemään lenkille sijainnistasi riippuen jonnekin luontoon; meren tai järven rannoille, vuorille tai tuntureille tai metsän siimekseen. Sitä minä toivoisin yhä useamman ihmisen tekevän – löytävän liikunnan ilon luonnon keskeltä!

Reipasta viikonloppua, rakkaat!

/Ämmä, joka ei kyllä nyt lähde lenkille, vaan unelmoi juuri suklaasta. Tänään on Meditaatiojuoksijan lepopäivä

Me Naiset metsässä

Mä näen tämän henkilökohtaisen kehityskaareni suhteellisen nousujohteisena ja räjähdyksenomaisena. Eipä ole ensimmäisestä virallisesta juoksukisastani ehtinyt kulua kuin viisi päivää, kun minua jo haastateltiin polkujuoksu-urastani Me Naiset -lehteen.

LOL, sanoisi nuorempi väki.

No, totta puhuakseni, polkujuoksukokemukseni nyt vain sattui sopivasti kuin pisteenä iin päälle tähän jo aiemmin sovittuun haastatteluun Me Naisiin, ja tätä uutta rakkauttanihan minä tietysti hehkutin. OIen edelleen ihan fiiliksissä torstaisesta kokemuksestani! Vaikka eihän polkujuoksu sinällään ole minulle mikään uusi juttu, polkujahan minä olen tallannut aina niin juosten kuin kävellen. Ehkä vaan se uusi ja innostava havainto tähän lajiin liittyen on, että tätäkin hommaa voi tehdä isossa tapahtumassa muiden ihmisten seurassa. Jotenkin minulle niin arkinen asia sai aivan uuden sävyn viime viikkoisessa Bodom Trail -tapahtumassa.

mn

Aamulla me naiset menimme metsään ja kuvasimme kolean mutaisessa säässä juttua varten valokuvaaja Satu Kemppaisen ja toimittaja Linnea Lassilan kanssa. Jotakin tällaista on luvassa 4.6. Silloin kannattaa polkaista lähimpään kauppaan hakemaan oma lehti ja lukea lisää!

Muikeaa maanantaita, mukkulat! Menkää tällä viikolla metsään! Se on kivaa. Se virkistää.

/Ämmä, joka koettaa sulattaa itseään kuvaussession koleasta kankeudesta.