Minun pieni meditaatiohetkeni

Olen tänään vähän omissa maailmoissani. Niin ulapalla, että blogikin meinasi unohtua. Ulapalla olon syy selviää sinullekin pian.

Mutta luepa nyt tämä Me Naisten -juoksujuttu, jossa minäkin olin mukana. Tässä se sinulle kokonaisuudessaan.

Hauskaa muuten miten tuon toukokuussa tehdyn jutun jälkeen minun suhtautumiseni juoksemiseen on vähän muuttunut. Juuri kävin lenkillä ja pohdin tätä. Juoksemisesta on tullut helppoa ja hauskaa; keho herää juoksuun paljon nopeammin ja tämäkin meditaatiojuoksija on alkanut vähän enemmän revitellä ja testata kestävyyden rajojaan juoksussa. Hassua. Kunto se taitaa kasvaa kohisten ja itselle alkaa asettaa kovempia haasteita. Silti edelleen juoksemisen ydin on minulle päästä irti turhista ajatuksista – se on minun pieni meditaatiohetkeni revitellen tai ilman revittelyä.

Hyvää yötä!

   
   
/Äm, intoillen huomisesta, jolloin tapahtuu hurjia juttuja, jääpä vaan odottamaan uutisia

”Sinä olet pieni lintuni”

Ollessani lapsi minulla ja äidilläni oli hyvin läheinen suhde. Ehkä se johtuu siitä, että asuimme ensimmäiset viisi elinvuottani kahdestaan ennen uuden isäni tuloa elämäämme ja muuttoamme hänen luokseen. Äitini ja minä olimme tiivis tiimi. Tämä läheinen yhteys palasi eilen mieleeni BDDÄ*-kurssilla, kun pohdimme lapsuutta ja sen vaikutusta elämään nyt.

Teimme harjoituksen, jossa palasimme lapsuuden hetkiin ja tunteisin; meidän tuli ensin miettiä hetkeä, jossa tunsimme onnea ja hyvää oloa sekä sen jälkeen piirtää siitä kuva paperille. Tällaisten meditaatio- ja piirtämisharjoitusten tekeminen tuntuu minulle vielä aika hankalalta, vaikka teemmekin niitä kurssilla melko paljon. Oli taas vaikea nähdä kuvaa jostain tietystä hetkestä; tunsin vain äitini läsnäolon ja siitä syntyi tämä kuva:

äiti1

Huolimatta siitä, että suuresta kuvataiteilijan lahjastani johtuen äitini näyttää kuvassa murhaajanunnalta ja minä ilkeältä klovnilta, ja kuva näyttää siltä, että olisin piirtänyt sen viisivuotiaana, niin tuollaisia me olimme; onnellisia yhdessä.

Seuraavaksi harjoituksessamme meidän tuli palata hetkeen, jossa tunsimme kenties pahaa oloa, pelko tai huolta. Minä näin vain mustaa. Mutta muistin, kuinka paljon pelkäsin lapsena kun äiti ei ollut vierelläni. Pelkäsin, että hänelle taphtuu jotain ja halusin olla aina varmistamassa, että hän ei katoa. Muistin, kuinka odotin häntä lapsena palaavaksi töistä kotiin postilaatikkomme vieressä tien varrella seuraten autoja. Leikin mielessäni leikkiä, jossa arvuuttelin milloin äidin auto ajaisi tietä pitkin ja kaartaisi pihaan ”Ei seuraava, eikä sitä seuraava, vaan sitä seuraava on äitin auto”, leikki meni. Ja jos äiti ei heti tullutkaan, minua alkoi pelottaa. Ja sitten aloin piirtää. Syntyi kuva silmästä (ehkä joku terapeutti osaa tulkita, mitä se tarkoittaa..):

äiti2

Ja sitten viimeisimpänä meidän tuli asettaa mielessämme nämä kaksi kuvaa rinnakkain, ja miettiä miten ne yhdistyvät – piirtää kuva, joka mieleemme piirtyy niistä yhdessä. Sen jälkeen meitä kehotettiin ottamaan vastaan ensimmäinen ajatus tai lause, joka mielessämme syntyy ja nimetä tämä kuva sen mukaisesti vähän kuin statementtina tälle kuvalle ja ajatukselle. Salaman nopeasti näin tämän kuvan edessäni:

äiti22

Ja kuulin mielessäni: ”Sinä olet pieni lintuni”.

/Maija, pieni lintu

*Bli den du är

Lenkkeilyä ja meditaatiota

Oli vähän tiukka aamu. Ärsytti ja ahdisti. Itsetunto pohjamudissa. Niinpä päätin ottaa aikalisän ja aikaa itselleni; tökkäsin lenkkikengät jalkaan ja juoksin ulos, sillä tiesin, että tämä upea luonto saa minut rauhoittumaan ja juoksuun saan purettua negatiivisen energiani. Nappasin mukaan myös iPhonen kuulokkeineen, ja ajattelin päättää lenkkini meditaatioon. En ole ikinä ollut mikään juoksu- tai meditaatioihminen (toisin sanoen hermoni eivät riitä kumpaankaan), siksi jokseenkin kumallinen valinta. Mutta jotenkin viime aikoina nämä molemmat asiat ovat alkaneet kiehtoa.

lenkki1

Varbergin Apelvikenin uimaranta on upea, siellä on hyvä juosta ja rauhoittaa mieltään.

lenkki2

Olen päättänyt opetella meditoimaan. Minulle meditaatio tarkoittaa pysähtymistä (johon en ennen kyennyt ollenkaan), omaan kehoon menemistä ja hiljentymistä. Pysähdyin lenkin päätteksi rauhalliselle rannalle istumaan, tuijottamaan avomerimaisemaa ja kuuntelemaan paria ohjattua meditaatiota. meditaatio1

Spotifysta olen hakenut erilaisia ohjattuja meditaatioharjoituksia, sellainen on minulle paras tapa opetella meditoimaan. Tänään kuuntelin tuijotellen tätä maisemaa muun muassa Santam Kaurin Guided Meditation for Self-Loven, suosittelen!

meditaatio2

Äsken täyttävä kanasalaatti, nyt pikkukuppi kahvia blogin kirjoittamisen lomassa, ja taas näyttää maailma kirkkaamalta ja positiivisemmalta paikalta.

/Maija, zen ja jing ja jang ja kaikki tyyneyden ilmentymät yhdessä paketissa