Anna aina toiselle, kun siihen on mahdollisuus

Tarjouduin keväällä somessa mentoriksi, ja isosta hakijajoukosta tekemäni vaikean valinnan jälkeen sain alkaa jakaa tämän upean naisen matkaa.

Viime kerralla tavatessamme kysyin häneltä, mitä hän haluaisi juuri nyt kaikista eniten, mutta tämän jäävän aina arjen kiireessä tekemättä. Hän kertoi, että haluaisi kovasti mennä metsään patikoimaan ja rauhoittumaan, muttei koskaan saa järjestettyä sille aikaa ja tule lähteneeksi. Niinpä vein nyt hänet metsäretkelle, jotta tuosta haaveesta tulisi vihdoin totta. Tänään siis seikkailtiin tuntitolkulla Sipoonkorven kansallispuistossa käyden mielenkiintoisia keskusteluja.

Olen valtavan kiitollinen että juuri hän tupsahti elämääni ja että saamme molemmat valtavasti ajatuksia ja iloa tästä yhteisestä ajastamme. 

Ystävät rakkaat, antakaa aina toiselle, kun siihen on mahdollisuus – miten palkitsevaa ja innostavaa se onkaan molemmille! Ja menkää metsään, siellä on ihmisen hyvä olla!

Käsittämättömän upea ja lämmin sää oli tänään, enemmänkin tuntui kuin olisi ollu kesäkuu kuin elokuu.

Kaipaatko kannustusta tai haluatko auttaa toista? Tartu tähän kutsuun, ja tehdään mentoroinnista mahdollisuus monelle!

Muutama viikko sitten kerroin blogissani omasta muutostarinastani sekä urapolustani ja jaoin haastattelun, jossa uratarinani kuvattiin mielestäni hienolla ja inspiroivalla tavalla.

Tuon jutun löydät tämän linkin takaa:

”Itsensä likoon laittaminen avasi Maija Ilmoniemelle uuden uran media-alalla”,

Kirjoitin myös blogipostauksen ”Etsitkö mentoria muutostilanteeseen – voisinko olla avuksesi?” ja etsin yhtä ihmistä mentoroitavakseni. Sain tähän tarjoukseeni todella monta viestiä, joista jokaisesta kiitän. Valinnasta muodostuikin tästä syystä valtavan vaikea. Ei ollut mitään erityistä perustetta miksi juuri valitsin mentoroitavaan, johon nyt olen päätynyt, mutta valinta on vihdoin tehty ja odotan innostuneella jännityksellä, että pääsen pian tapaamaan tämän henkilön.

Oli mielenkiintoista huomata, että heitä, jotka mentorointia kaipasivat yhdisti moni asia, ja tarve tuelle oli aika samankaltainen. Muutostilanteet elämässä ja uralla yhdistivät jokaista. Haluttiin ajattelun tukea, mahdollisuutta saada uutta näkökulmaa, etsittiin inspiroitumista ja vahvistusta rohkeudelle toimia. Toivottiin kannustajaa ja kirittäjää! Moni kaipasi rinnalleen ihmistä, joka kuuntelisi ja kysyisi kysymyksiä, joita he eivät ehkä osanneet itse automaattisesti ajatella.


NÄIDEN viestien joukossa oli myös yksi eräältä seuraajaltani, joka ei itse mentoria nyt tarvinnut, mutta esitti minulle erään ajatuksen ja antoi samalla yhden arvokkaimmista lahjoista.

”Olisiko tuossa mentoroinnissa mahdollisuus lumipallolle?”, hän kysyi.

Ja saman tien tajusin: tietysti on!

En olisi tätä osannut ajatella ilman tuota viestiä ja ihmistä, ja häntä kiitän lumipallon vyöryttämisestä – tai ehkä ennemminkin se oli lumipallon heittämistä ystävällisesti suoraan minua päin, jotta oivaltaisin, että mehän voimme saman tien laajentaa tätä ajatusta, kun niin moni apua tuntuu kaipaavan.

 

Nyt heitän ilmaan tämän ehdotuksen:

Olen varannut maanantaina 3.6. klo 18–20.00 ryhmätyötilan Helsingistä Oodista ja kutsun nyt paikalle ihmisiä, jotka haluaisivat vastavuoroisesti niin kannustusta kuin kannustaa. Tämä tarkoittaa siis, että kutsu on tarkoitettu niin heille, jotka etsivät mentoria kuin heille, jotka toivoisivat voivansa toimia jonkun apuna.

Tämä on täysin epävirallinen ja epämuodollinen maksuton kohtaaminen, jonka yksityishenkilönä järjestän. Lupaan itse kertoa tilaisuudessa oman tarinani ja ajatuksiani urasta sekä muutoksesta, mutta loput on kiinni paikalle tulijoista. Lupaan herätellä keskustelua ja auttaa sen ohjautumisessa eteenpäin tuossa tilaisuudessa, ja sitten paikallaolijat itse voivat katsoa löytyisikö tilaisuudesta joku, jonka kanssa voisi jutella enemmän myöhemminkin – siis matchautua mentorointimielessä keskenään.

Minun motiivini on vain tarjota mahdollisuus tällaiselle kohtaamiselle ja ehkäpä jonkun ihmisen elämän muutokselle. Kaikkia en voi itse auttaa, mutta uskon, että voisimme saada näin muitakin matchautumaan ja ainakin voimme viettää hetken yhdessä keskustellen työuriin liittyvistä kysymyksistä. Ja huom, en ole itsekään mikään ”virallinen” ja koulutettu mentori, vaan kyse on tavallisten ihmisten kokemusten ja ajatusten jakamisesta ja sparraamisesta, joten keneltäkään ei odoteta erityistaitoja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jokainen mahdollinen tässä yhteydessä syntynyt keskustelupari toimivat aivan vapaaehtoisesti ja omalla mallillaan sekä vastuullaan. Virallisia mentoreita ja mentorointisuhteita toivovien kannattaa kääntyä tällaisia palveluja tarjoavien tahojen puoleen.

Nyt siis kutsun paikalle ketä tahansa, kaiken ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä; kuka tahansa on tervetullut, vain aitoa halua osallistua odotann. Mikäli saamme teknisesti asian järjestettyä, on tähän hetkeen mahdollisuus liittyä myös netin välityksellä, tätä selvittelemme sitten, jos joku toivoo mahdollisuutta etäosallistumiseen.

Olisiko tässä jotain sinulle?

 

Pyydän ilmoittautumaan minulle sähköpostitse osoitteeseen maija(at)ilmoniemi.com 28.5. mennessä ja ilmoittamaan tässä yhteydessä erikseen jos haluaa osallistua etänä. Kerro lyhyesti kuka olet, mikä tilanteesi on ja etsitkö itse mentoria vai haluatko tarjota apuasi. Pyydän myös kunnioittamaan tilaisuutta siten, että viime hetken peruutuksia ei tule. Tila on rajattu ja toivon, että he, jotka tätä mahdollisuutta todella tarvitsevat pääsevät ja tulevat paikalle sovitusti.

Muuten annamme lumipallon lentää (vaikka tuolloin jo kesä onkin!), ja katsomme mihin asti se yltää!


USKON ja toivon todella, että voimme saada jo yhdessä illassa liikettä aikaan. Nyt on vain sinusta kiinni, tartutko tähän tilaisuuteen. Ainakin minä ja upea uusi mentoroitavani olemme paikalla.

Täällä ollaan, vastaan mielelläni kysymyksiin!

Ilolla, Äm

PS. Tätä tekstiä saa ja kannattaa jakaa!

PPS. Tässä kuvassa muuten on jo vuosia sitten kirjoittamani elämänohjeet; ne haluan jakaa tänään uudelleen tämän kutsuni yhteydessä. Olkoon tämä yksi osa mentorointia, jonka haluan kaikkien kesken jakaa.

Vaivaudu vähän! Matkalla toivottuun on viitsittävä tarttua toimeen

Voi luoja varjele, miten vaikeaa se joka kerta on: Toimeen tarttuminen. Niin monet kerrat olen halunnut jotain, toivonut muutosta tai ahdistunut jostain epäkohdasta.

On se vaan kumma, miten mieli käpertyy helpommin sohvan kulmaan, vetää peiton korvilleen ja nappaa Netflixin auki kuin että tekisi päätöksen toimia. Itselläni konkreettisesti tämä on viime aikoina näkynyt esimerkiksi blogini kirjoittamisessa. Olen ihan hirveästi halunnut saada täällä jotain aikaan, mutta niin ne päivät vain kulkevat ohi silmien eikä yhtään tekstiä synny, kun en saa aikaiseksi. En vain yksinkertaisesti ota aikaa kirjoittamiselle ja tee sitä. Ja sitten minä ahdistun, kun mitään ei tapahdu, eikä tuloksia synny.

Jännä homma.


Joskus aikoinaan, kun koettelin kehoani ja mieltäni ensimmäisiä kertoja ja lähdin 350 kilometrin ja kolmen päivän pyöräretkelle, kirjoitin:

”Tarvitaan vain uskoa ja uskallusta. Tarvitaan sitä että viitsii. Kokeilee. Lähtee. Tarttuu haasteeseen. Ei pelkää epäonnistumista. Ei pelkää. Näkee mahdollisuudet. Näkee voimansa.

Tärkeintä on, että viitsii. On niin helppoa sanoa, ettei pysty tai kykene tai voi, kun tuntematon pelottaa. Kun ei ole aivan varma. Kun toiset kuiskivat vieressä, että onkohan tuossa nyt järkeä.

Kun ei vaan viitsi yrittää ja kokeilla.

On niin paljon helpompaa jättää tekemättä.

Vaikka saattaakin olla, että matkan varrella löytyy uusi supersankari. Saattaa olla, että matkan varrella itsestä paljastuu Supersankari.”

Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni viime päivinä.


Voi LUOJA VARJELE, kuinka yllättynyt olen taas kerran teistä, rakkaat ystäväni – kerrassaan kiitollinen olen juuri nyt.

Olen saanut uskomattoman määrän viestejä mentoria kaipaavilta; niin monta ihmistä, joka viitsi ja vaivautui lähestymään, vaikkeivät edes tiedä voisinko juuri heidän pyyntöönsä tarttua, on kirjoittanut minulle viime päivien aikana. Tarjosin apuani viime viikolla, mutten voinut uskoa kuinka moni todella itsestään minulle ilmoitti!

Ja koska niin moni kaipaa apua, ajattelin, että jaan matkan varrella muutamia vinkkejä ja mentoroinnin itsessäni herättämiä ajatuksia kaikille kiinnostuneille. Siis ajatuksia erityisesti siitä, mitä tapahtuu muutoksen matkalla, kun kulkee matkalla toivottuun. 


Olen itse pohtinut viime vuosina paljon juuri tuota viitsimisen ja vaivautumisen ajatusta. Kerta toisensa jälkeen olen itsekin joutunut kampeamaan valtavan korkean kynnyksen yli, joka estää minua lähtemästä ja kokeilemasta.

Kaikesta vaikeinta on viitsiä; vaivautua, ja kaivautua läpi oman laiskuuden, pelkojen. 

Siksi ensimmäinen ajatukseni matkalla toivottuun on:

Tartu, kun on tilaisuus. Viitsi nähdä vähän vaivaa ja nappaa mahdollisuudesta kiinni, kun sellainen on edessäsi – etenkin, jos sitä sinulle tarjottimella työnnetään. Älä mieti liikaa, vaan toimi; senkin uhalla että jokin menee mönkään. Toimeentarttujan roolia ei kukaan toinen puolestasi pelaa, mutta kun vain itse vaivautuu ottamaan otteen, ensimmäisen askeleen, alkaa tapahtua.

Ajattelen, että ensimmäinen askel matkalla toivottuun on viitsiä. Yksinkertaisesti vain vaivautua vähän, ja antaa itselleen mahdollisuus välittämättä seurauksista tai pelkäämättä tuloksia.

Yhtä aikaa ihan järkyttävän helppoa ja kamalan vaikeaa. Mutta kuinka monta mahdollisuutta sitä menettääkään, jos ei edes vaivaudu?

Kuvassa pääsiäistunnelmiani. Kävin korkkaamassa mökkikauden.

 

Ps. Pidän hakua mentorointiin auki vielä viikonlopun, joten viestejä tulemaan vielä vaan!

Etsitkö mentoria muutostilanteeseen – voisinko olla avuksesi?

Kun muuttuu, mielessä on monta kysymystä: pärjäänkö, osaanko, pystynkö. Kun etsii uutta, kaikki askarruttaa. Mihin suuntaan kulkea, mikä ovi avata? Kun hyppää tielle tuntemattomaan, moni asia pelottaa, innostaa ja kiinnostaa – kaikkea tätä yhtäaikaa. Kuka minä olen, mistä tulen ja kuinka paljon joudun tekemään töitä jotta saan sen, mitä haen? Entä jos epäonnistun tavoitteessani, entä, kun joku himottu ovi sulkeutuu edessäni? Mitä sitten, kun saan sen, mistä unelmoin? Pärjäänkö, osaanko, pystynkö… sama rulla alusta uudelleen.

Trust me, I know that shit, sanoisi amerikkalainen.


Monta ihmistä työllistäneestä nuoresta yrittäjästä, joka väsyi, jätti yrityksensä ja päätti lähteä uuden ammatillisen unelman jäljille, olen kulkenut aikamoinen matka, joka on ollut kaikille avoin tässä blogissani. Olen tehnyt töitä ihan järjettömästi ja yksin, mutta saanut samalla valtavasti ja päässyt vihdoin upealla tavalla eteenpäin.

Tiedän tarkalleen, millaisia asioita mielessä käy, kun etsii oikeaa suuntaa ja kuinka pienikin voisi helpottaa omaa hämmennystä.

Itse kaipasin matkani varrella kaikista eniten apua, tukea ja peiliä ajatuksilleni. Tarvitsin jotain ihmistä, joka voisi sparrata haaveissani, nähdä jonnekin, johon en omin voimin ylettynyt.

Sellaisia ei ihan itsestään nurkan takaa tarjoutunut. Olin itse aktiivinen ja hain tällaista tukea, ja kovin kiitollinen heille, jotka antoivat omasta ajastaan pienen hetken minulle.


 

Tällä viikolla julkaistiin haastattelu, jonka annoin omasta urapolustani ja muutoksestani. Jutun voit lukea tämän linkin takaa: ”Itsensä likoon laittaminen avasi Maija Ilmoniemelle uuden uran media-alalla”. Tuosta saat käsityksen siitä, millaisen polun olen kulkenut, ja missä tänään olen.

Luettuani jutun, jäin pohtimaan, että ehkä nyt on aika antaa taas takaisin saamastaan? Niin, nyt kysyn näin:

 

Etsitkö mentoria muutostilanteessa – voisinko olla avuksesi?

Haluaisin tarjota työelämään liittyvää mentorointijeesiä yhdelle ihmiselle, joka kenties samaistuu tarinaani. Tapaisimme muutaman kerran yhdessä sovitun mukaan ilman muodollisuuksia ja kaverina kaverille.

Jos haluat minut peiliksesi juttelemaan matkastasi, laita minulle viesti maija(a)ilmoniemi.com ja kerro kuka olet sekä miksi sinä tarvitsisit mentorin. Otan vastaan viestejä noin viikon verran, 24.4. asti, ja valitsen niiden joukosta sellaisen henkilön, jolle koen voivani parhaiten olla avuksi. Voit olla myös mistä tahansa maailman kolkasta, sillä meillähän on internet ja kaikenmaailman videolliset viestikanavat! Tai sitten parhaimmillaan pääsemme kohtaamaan kasvokkain.

Tämmöinen yksinkertainen ehdotus tänään. Tiedän muuten, että homma toimii, sillä aikoinaan tarjosin tällä samalla tavalla jeesiä pienyrittäjälle, ja siitä muodostui mahtava kahden ihmisen välinen matka ja kohtaamisten sarja, joka antoi molemmille osapuolille, myös minulle, valtavasti.

Rakkauvvella, Ämmä

 

Ja Ps ihan by the way, tämä on ihan hiton hyvä idea kenen tahansa kopiotavaksi, pölli menemään! On niin monia tilanteita elämässä, joissa voisimme toimia peilinä jollekin toiselle, auttaa häntä ja kasvaa samalla itse!

Kuva: Arctic Media / Arctic Challenge 2016 (joka olikin sitten ihan oma seikkailunsa tämän matkani varrella. Uraani tai tähän asiaan se ei liity mitenkään (mutta sopii niin hyvin tähän teemaan), mutta ihan järjettömän suosittu blogiteksti siitä tuli: ”Kun sinkku lähti sokkotrefeille tunturiin”.

 

Onnistumisia tapahtuu koko ajan

mentorointi

Tämä tässä on Anne. Hän on se ihminen, joka vaikean valintatyön jälkeen valikoitui uudeksi mentoroitavakseni. Muistatko, kun kysyin voisinko olla joku, joka auttaa, ja haastoin myös teitä etsimään tukea toisistanne.

Viikonloppuna me aloitimme yhteisen mentorointitaipaleemme. Vein Annen, joka on aivan vasta perustanut oman viestintäalan yrityksen, Yrittäjäristeilylle – halusin, että hän voisi inspiroitua sekä saada positiivisen, innostavan ja kannustavan startin taipaleelleen. Jokainen, joka näinä aikoina tarttuu uskaliaasti toimeen, on kaiken kannustuksen arvoinen!

* * *

Se on maanantai, kuulkaas! Jännittäviä asioita tulossa koko joukko ainakin minun viikkooni. Minulla on tälle viikolle pieni haaste; oivallus, jonka viikonloppuna tein pohtiessani Annenkin kanssa yrittäjyyden ja työnteon lähtökohtia.

Katsos, kun jos jonkinlaista takaiskuahan elämässä tulee vastaan päivittäin. Ajattelin tällä viikolla ihan keskittymällä keskittyä kaikkiin niihin asioihin, jotka onnistuvat. Koska siis, onnistumisia tapahtuu ihan koko ajan, mutta aina niihin takaiskuihin tuppaa jäämään kiinni – ihan turhaan. Mitenköhän tämä ajatus toimisi sulle?

success

Millaista onnistumista sinulle tapahtuu koko ajan?

Iloa viikkoo!

/Äm

Sillä aina jossain on joku, joka voi auttaa

Huh, ei muuten ole ollut helppoa viime päivinä, mutta nyt se on tehty; valintani mentoroitavaksi. Viime viikolla esitin tarjoukseni mentoroinnista. Yhteydenottojenne määrä yllätti minut totaalisesti!

Omassa elämäntilanteessani olen viime kuukaudet pohtinut pohtinut paljon avun tarvitsemista sekä sen pyytämistä ja saamista. Ajatusta mentorointitarjouksestani ei olisi syntynyt, jos en olisi kääntänyt ylösalaisin omaa tarvettani: iso, viime vuosien aikana tehty työ uuden uran eteen on siinä vaiheessa, että seuraava askel on mahdollinen, ja tässä tilaneessa olen kaivannut apua, kokeneemman näkemyksiä ja sparrausta enemmän kuin koskaan.

Kovin korkeaa matematiikkaa ei siis tarvittu siihen oivallukseen, etten kenties ole ainoa, joka tarvitsee tukea. Siksi päätin jakaa omaa osaamistani jonkun kanssa.

Apua saa, kun osaa sitä antaa.

Ja nyt olen poiminut puoleeni kääntyneistä ihmisistä yhden, jonka kanssa lähden metorointiprosessiin. Olen ilmoittanut valinnastani hänelle sekä teille muille tällä kertaa valitsematta jääneille (jos et vielä viestiäni saanut, laitako minulle huomautuksen, sillä on mahdollista, että joku on jäänyt vastausta vaille). Vaikka ei helppo, niin päätös tapahtui kuitenkin suhteellisen selkeästi.

Valinnassani oli kolme kriteeriä:

  1. Koska mentoroinnissa kyse on tietynlaisesta kisälli-oppityttö-suhteesta, keskeisin valintaperusteeni oli se, että minulla tulisi oikeasti olla jotain kisällimäistä annettavaa mentoroitavalleni – siis oppia ja kokemusta jaettavana perustuen siihen, mitä olen tehnyt urallani.
  2. Lopullisen valintani tein niiden hakijoiden joukosta, joiden tapauksessa tarve koski nimenomaan osaamisen ja tiedon siirtoa. Joukossa oli monta ihanaa ihmistä, joiden tarpeen tulkitsin olevan enemmän elämäntilanteen coachaamiseen liittyvää. En ole lifecoach, joten en koe voivani lähteä antamaan apua sillä tavoin.
  3. Koin, etten voi tarjota parasta apua itseni kanssa samankaltaisessa tilanteessa olevalle: sellaiselle, joka on murrospisteessä ammatillisesti ja muuttamassa suuntaa urallaan. Koen, että tällainen olisi enemmän minun osaltani vertaistukea. Uravalmennus voi olla tällaisessa tapauksessa hyvä vaihtoehto.
12516169_10153736189324457_1371482886_n

Tämän kuvan otin viikonloppuna iltakävelylläni. En tiedä huomaatko, mutta siellä, kuun alla on kaksi joutsenta uimassa. Joutsenet ovat vallanneet nyt Rakkauden Saaren, jolla asun. Niissä on jotain kovin kiehtovaa ja kaunista.

 

Sinulle, joka ilmoitit avuntarpeestasi minulle, haluan sanoa: kurkota jatkossakin rohkeasti ulos ja pyydä ääneen. Apua saa, kun sitä pyytää, sillä aina jossain on joku, joka voi auttaa. Jaa ajatuksiasi muiden kanssa, sillä samalla hahmotat omaa elämääsi ja tavoitteitasi. Käännä ajatuksia ja näkökulmia ylösalaisin – usein juuri ilmeisimmältä näyttävän ajatuksen tai vaihtoehdon äärilaidalta, kääntöpuolelta, löytyy tapa ratkaista tilanne. Vaikka en nyt voi sinua henkilökohtaisesti auttaa, niin voit aina lukea tätä blogia sekä keskustella minun ja muiden lukijoitteni kanssa täällä!  MaiLifessa jaan kaikki tärkeimmät oppini sekä koko joukon inspiraatiota, joista varmasti hyödyt sinäkin. Siksihän tämä on olemassa – että yhdistyisimme ja jakaisimme ajatuksia!

Ja sinulle, joka haluat auttaa puhtaasta hyvästä tahdostasi, haluan sanoa: ota minuun yhteyttä, sillä minulla valtava joukko kokemustasi ja näkemystäsi kaipaavia ihmisiä odottamassa apuasi!

Lämpöä torstai-iltaan!

/Äm

 

Kiitos yhteydenotoistanne!

Ystävät kalliit, kiitos yhteydenotoistanne, joita on satanut eilisen blogini jälkeen runsain mitoin! Kuten arvasinkin, kaltaisiani, urallaan uusia ajatuksia ja apua kaipaavia on paljon – olen suorastaan häkeltynyt kuinka suurta tarve näyttää olevan. Yhteisesti haluan kiittää teitä kaikkia jo tähän mennessä mentorointitarpeenne ilmaisseille rohkeudesta tarttua toimeen. Uskon, että jo pelkästään se, että olette avanneet tilannettanne ja tarvettanne auttaa teitä varmasti eteenpäin! Osalle teistä olen jo ehtinyt vastata lyhyesti, osalle en vielä, mutta tiedoksenne, että odotan nyt pari päivää, että kaikki halukkaat saavat mahdollisuuden ilmoittaa itsestääni minulle, ja sen jälkeen katson kenelle voisin parhaiten olla avuksi. Helppoa siitä ei tule, sen voin sanoa jo nyt.

 

Etsitkö sinä mentoria? Voinko minä olla joku, joka auttaa?

Istun vieraana idyllisen pohjois-helsinkiläisen puutalon keittiönpöydän ääressä. On marraskuu vuonna 2011. Olen lopen väsynyt, mutten tiedä mikä vaivaa.

”Voisiko sinun suurin taakkasi ollakin tuo yritys”, hän kysyy.

huippunaiset

Tämä nainen on minun idolini. Maaretta. Supernainen monella saralla. Merkittävä ihminen minulle erityisesti siksi, että nyt jo yli neljä vuotta sitten hän auttoi minut uuden elämän alkuun. Maaretta toimi apunani tilanteessa, jossa olin hukannut ammatillisen suuntani.

”Voisiko sinun suurin taakkasi ollakin tuo yritys”, hän kysyi minulta eräänä synkkänä marraskuun päivänä, ja siitä silmänräpäyksestä alkoi elämäni seikkailu. Jätin taakseni silloisen unelmani, viestintätoimistoyritykseni, joka oli yhtäkkiä tehnyt minut sairaaaksi, ja neljä vuotta olen hahmottanut itseäni, vahvuuksiani sekä ura-unelmaani uudelleen. Olet saattanut kulkea tätä tietä mukanani – jos et, näiltä sivuilta voit lukea lisää.

* * *

Naistenpäivä maaliskuussa 2016. Istun kirjanjulkistustilaisuudessa, jossa esitellään Maaretan ja hänenen kirjailijaparinsa Jaanan teos huippunaisten menestystarinoista.

Hetkeä aikaisemmin olen hahmotellut pienen etelä-helsinkiläisen kerrostaloasuntoni keittiönpöydän ääressä illalla julkaistavaa blogikirjoitustani. Sen aiheena olisi minun vihdoinkin kirkastunut uusi ura-unelmani ja tämän toteutumisen haasteellisuus maailmassa, jossa vain miesten sallitaan seikkailevan ja kertovan tarinoitaan suurelle yleisölle.

Mutta nyt istun kuuntelemassa naisten menestystarinoita ja Maaretta läväyttää seinälle Power Point -sliden

huippunaiset2

Kirjan toinen kirjoittaja Jaana Villanen sekä tilaisuuden paneeliin osallistuneet Ann Wahlroos ja Anne Lahnajärvi

 

”Menestys on sitä, että saa aikaan itseään suuremman vaikutuksen”, siinä lukee.

”Menestys? Mikä minulle on ollut kaikista tärkein asia polullani? Mitä itse kaipaan juuri nyt eniten, jotta pääsisin toteuttamaan oman unelmani?”, alan pohtia, ja oivallan:

Tuki, uudet näkökulmat, keskustelu, kontaktit, verkostot.

Joku, joka auttaa.

Siinä hetkessä minä ymmärrän. Ei tänään ole merkityksellistä kertoa siitä mitä minä haluan ja mikä minun unelmani on; hyvä kyllä tapahtuu. Merkityksellistä on nyt jakaa se, minkä on itse jo saanut.

Minä en ole menestynyt monellakaan mittarilla. Mutta luulen, että olen onnistunut parhaiten kolmessa asiassa: rohkeudessa, luovuudessa ja periksiantamattomassa uskossa omaan työhön. Tämä tie on kuljettu oman kovan kantapään kautta, mutta ilman tukea ja oivalluksia, joita esimerkiksi Maaretta esikuvana on minulle tarjonnut, en olisi tässä.

Me kaikki tarvitsemme toista ihmistä. Tukea, uusia näkökulmia, keskustelua, kontakteja, verkostoja.

Jonkun, joka auttaa.

huippulibit

Nämä ovat muuten varsinainen joukko Huippunaisia; LIB Ladies in Business -verkostomme jäseniä, jotka olivat kirjanjulkkareissa. Vas. Pirkko Rajala, Maaretta Tukiainen, minä, Kirsi Laine, Heidi Ekholm-Talas, Susanna Paloheimo ja Elina Koivumäki. Perustimme tämän naisverkoston Elinan ja Heidin kanssa vuonna 2009 ja nyt mukana on noin 40 naista.

 

Naistenpäivän ilta vuonna 2016. Säntään töistä suoraan etelä-helsinkiläisen keittiönpöytäni ääreen ja alan naputtaa otsikkoa:

Etsitkö sinä mentoria? Voinko minä olla joku, joka auttaa?

Päätin tänään tarjota itseni mentoriksi jollekin (kenties naiselle, miksei miehellekin), joka kaipaa juuri nyt uutta energiaa, ideoita tai rohkeutta kehittyä urallaan. Haluan antaa jotain, sillä olen itse saanut paljon.

Oletko se sinä?

Voisimme ottaa lähtöpisteeksi nämä huippunaisten menestystarinat (tämä kirja vaikuttaa aika hyvältä) ja alkaa tehdä yhdessä merkintöjä menestyksestä sekä kehittymisestä uralla. Ehkä voimme jakaa myös joitakin yhdessä oivaltaviamme isoja (muttei henkilökohtaisia) asioita esimerkiksi tässä blogissa ja olla näin yhdessä avuksi jollekin.

Ota yhteyttä, jos tuntuu, että tarvitset kaltaistani mentoria. Otan nyt hetken vastaan viestejänne ja sitten katson kenelle voin olla parhaiten avuksi. Sovitaan sitten tarkemmin yhteiset pelisäännöt. Valitettavasti voin tarjota resurssisyistä apuani vain yhdelle, mutta ehkä tämä kirjoitukseni saa muutkin innostumaan laittamaan hyvän kiertoon. Olkaa hyvät, ja kopioikaa ideani!

Tärkeintä on, että on olemassa joku, joka auttaa.

maisema3

Tämä kuva on vuoden takaa huhtikuulta.

/Ämmä

Ps. Tämä ei ole kirjan ja kirjailijoiden kanssa tehty blogiyhteistyö. Tämä on vain oivallus siitä, miten minä voin tänään Naistenpäivänä vuonna 2016 parhaiten jakaa jotain kokemastani kenties juuri sinun kanssasi.