Torstai on toivoa täynnä kuulkaas rakkaat ihmiset! Huomenta siis ja kohti sumua! Sitä ainakin Helsingissä riittää. Minulla on vähän vaitelias olo, ja tänään sorruin siihen ajatukseen, että aamun kunniaksi postaisin tänne jonkun Buddhan kaltaisen suuren ajattelijan mietelauseen. Sanon, ”sorruin” siksi, että niin hienoja ja tärkeitä tuollaiset mietelauseet ovat, olen omaksi linjakseni valinnut olla käyttämättä niitä liiemmin, sillä niitä näkee muuallakin niin paljon.

Sen sijaan minähän bongailen näitä mietteitä joka puolelta kulkiessani vain pitkin katuja. Joskus ne syntyvät omassa päässäni tai sitten törmään johonkin raapustukseen, jonka joku kaltaiseni ihan tavallinen suuri ajattelija on seinään töhräissyt. Käännyinkin oman blogini puoleen, ja päätin tarttua ensimmäiseen ajatelmaan, joka vanhoista kuvistani löytyy. Se oli tämä viime syksynä ruotsalaisessa kahvilassa näkemäni ajatus:

”Milloin viimeksi teit jotain ensimmäistä kertaa?” vapaasti suomennettuna; joskin tuossa englannin kielessä ajatus pääse vielä enemmän oikeuksiinsa.

Niin. Kuinka usein tulee tehtyä jotain aivan ensimmäistä kertaa? Minä olen ajatellut niin, että joka päivä voisi tehdä jotain ensimmäistä kertaa. Eihän sen tarvitse olla mitään suurta. Uusien asioiden tekeminen ja kokeminen pitää mielen virkeänä, innostuksen yllä.

Minä teen tänään jotain ensimmäistä kertaa. Tavallaan se on saman asian tekemistä ties vaikka kuinka monennetta kertaa, mutta kuitenkin joka kerta se on aivan uusi kokemus. Tapaan aivan hetken päästä taas yhden uuden upean tuttavuuden – yhden teistä rakkaista blogiystävistäni! Tapaan uusia ihmisiä jatkuvasti, mutta kerta tuo tavallaan sama vanha asia tuo minulle yhden uuden ihmiskohtaamisen lisää. Yhden uuden ystävän elämääni.

/Ämmä, toivoen sinulle jotain upeaa ensimmäistä kertaa tänään