Katso nyt minkä löysin! Toivotaan, että tämä kirjailijankyvykkyys on vähän kehittynyt vuosien varrella. Suhteellisen yllätyksetöntä näytelmäkirjallisuutta on 2C-luokan Maija 8 v tuottanut.
Mutta sillä tavalla fiksusti kuitenkin rahan kiilto silmissä olen ollut, että loppuun rakentanut jatko-osan mahdollisuuden, jos tuo täti tuleekin uudelleen käymään. Sehän voisi olla nimeltään vaikka ”Hyvää juhannusta, Anna”. Pitäisiköhän kirjoittaa…
😂
Tällaiset on näkymät juuri nyt.
Lounaseväät on syöty ja olen painautumassa Ibsenin Nukkekodin maailmaan. Työstämme koulussa monologeja, ja minä teen Noran roolin tästä klassikkonäytelmästä. Nyt meillä on omaa aikaa perehtyä työhömme ja minä tutkin Noraa puistossa. Jännää!
Teemanani on tutkia riippuvuutta ja Nukkekoti on tähän kuin nenä päähän. Eikä liene yhtään hassua, että Noran rooliin on minun helppo samaistua. Hän on nainen, joka näytelmässä päättää vapautua miesten ja avioliiton tiukkojen normien varjosta ja alkaa elää omaa, vapaata elämää…
Nymmää opisekelen.
Huomenta rakkauspakkaukset! Mä menen nyt tänne
Ja sitten ihaniin Huuma-juhliin illalla. Tällaista laiffii tänään. Ihanaa lauantaita!
/Ämmä
Perjantai-ilta ja veto on totaalisesti poissa. On ollut aika haipakkaa nyt viime ajat, ja nyt vauhti alkaa hyytyä. Pääsiäisenä oli tarkoitus levätä, mutta sairastaminen e ollut ihan sitä lepoa, jota kaipasin. Viikonloppu hujahtaa teatteriopinnoissa, huh. Ja tämän perjantai-illan vietän näytelmäkirjallisuuden parissa. Pitäisi jaksaa vähän lukea. Huh.
Kävin vähän hakemassa energiaa ulkona kävelyllä, koska muuten olisin nukahtanut nojatuoliin. Ihana ilma, ja mikä ihaninta, hiirenkorvat ovat vallanneet puut!
Vaikka tänään todella tuntuu perjantailta, ei voi valittaa. Päivä on ollut mahtava! Oli todella mielenkiintoisia tapaamisia… Toivottavasti pääsen kertomaan niiden sisällöstä pian.
Tämä tällä erää, pää lyö tyhjää! Hiirenkorvaista viikonloppua sinulle. Lepää, nauti ja ulkoile!
/Ämmä, niin kuin M-kirjain. Se on mun uusi lempinimi.
Huomenta unenpöpperöiset kesäihmiseni! Kesäaika on täällä ja elämä hymyilee! Vai kuinka, miten siellä voidaan? Minä tankkaan sunnuntaiaamun kunniaksi Tsehovin Lokki-näytelmää. Tänään työstetään monologipätkiä näytelmästä. Meillä oli eilen hetki aikaa koulussa myös harjoitella tätä pätkää ulkoa, ja keksin tosi hyvän tavan harjoitella. Minähän kirjoitin joskus aikaisemmin näistä Teatterikoulun vinkeistä esityksen ulkoaopetteluun; siitä miten tärkein asia mitä tahansa tekstiä opetellessa on saada se omaan kehoon. Niinpä minä eilen kaivoin nurkasta jumppapallon ja pyörin sillä ympäri harjoitussalia, tein vatsa- ja selkäliikeitä papattaen tekstiä koko ajan ääneen. Toimii. En minä tiedä osaanko tätä vielä kokonaan ulkoa, mutta ainakin hyvällä mallilla ollaan.
Näillä lähdetään liikkeelle tänään! Toivottavasti sinulla on upea ja aurinkoinen päivä. Minä palaan taas blogin ääreen illemmalla.
/Maija, miettien miltä mahtaa kuulostaa ”turilaiden ääni, joka kantautuu lehmustiheiköstä”
Päivä vierähti Teatteri Elon lukutreeneissä Rikhardinkadun kirjastossa. Etsimme näytelmä- ja runomatskua tulevaan projektiimme ja testailimme joitakin näytelmiä lukien. Ihana päätös suhteellisen tylsälle ja hitaalle viikolle.
MaiLife 