Huhhuh, voin kertoa, että nyt väsyttää. Viime yö makuuvaunussa ei ollut mikään makoisin, ja olen nukkunut yhtäjaksoisesti maksimissaan tunnin. Siihen päälle tämä ainutlaatuisen poikkeuksellinen työpäivä, maittavat poropihvit illalliseksi ja juuri nautittu sauna joen rannassa… enkä suoraan sanottuna keksi kovin montaa syytä valittaa!

Tältä näyttää työpöytäni tällä viikolla. Terveiset Martimoaavan soidensuojelualeueelta Simosta! Ensimmäinen työpaivä uutta seikkailuani on nyt takana.

Työkaverini näyttävät mallia pitkospuitten purkuun

Ja siinä tuholais-Maijan kätten jälki

Tämä viikko vierähtää mielenkiintoisten ja opettavaisten tehtävien parissa. Olen Martimoaavalla Metsähallituksen mukana kuunostamassa suoalueen retkeilyreittiä. Minun ja viiden miestyökaverini (ainoana naisena oleminen on aina erityisen etuoikeutettua ja innostavaa, vaikka olisinkin mielelläni nähnyt paikalla myös muita naisia!) tehtävänä on uusia reitin pitkospuita 800 metrin alueella. Tätä voisi kutsua varsinaiseksi luonnon crossfit-treenileiriksi suolla, sillä koko päivän pitkoston naputuksen lisäksi taitamme 6 kilometrin työmatkat vaeltaen suuntaansa. Kuulostaa jotenkin kumman helpolta näin tekstiksi purettuna, mutta jo tämän ensimmäisen päivän, joka on vasta alkusoittoa tulevalle, jälkeen en ole varma pääseekö aamulla ylös sängystä. 800 metriä pitkospuita on pitkä matka ja päivittäinen 12 kilometrin kävely tuntuu jo nyt jaloissa.

Aamulla matkalla työpaikalle

Tuon alueen Poropellonahon ja Koivuselän välillä me pistämme kuntoon

Tänään on ollut vähän iisimpi päivä, roudasimme tavarat kävellen kunnostuspaikalle ja aloitimme vanhan pitkoston purkutyöt. Vaikka alkupäivä meni ihmetellen onko minusta mihinkään vai olenko vain tiellä koko ajan, alkoi homma sujua aika nopeasti. Minusta kuoriutui varsinainen purkumestari, näytän suoriutuvan näistä tuhoamishommista aina kovin mallikkaasti. Kuinka sitten uuden rakentamisen suhteen on asian laita, nähdään huomenna, kun aloitamme uuden pitkoksen asennustyöt. Suo asettaa juttuun ihan omat haasteensa…

Tästä nostokoukusta taitaa tulla paras kaverini tällä viikolla… Ehdin jo kaivertamaan sillä nimeni pitkospuihin ja sen mitä muuta sillä tehdään, kerron myöhemmin.

Kerron sinulle myöhemmin tarkemmin työstä ja otan jonain päivänä paremman kamerankin mukaani. Tänään tuntuu väsymyksellisistä syistä poikkeuksellisen vaikealta saada mitään tekstiä syntymään. Painun kohta nukkumaan näissä maisemissa Simojoen rannalla. Ei, enpä todellakaan keksi mitään aihetta valittaa – asiat eivät voisi olla juuri nyt paremmin…

Majoitumme Simojoen lohiranta -majoitus- ja kalastuskeskuksessa. Täällä pääsisi kalaankin!

Tervetuloa mukaani nauttimaan pohjoisen kauniista keväästä ja seuraamaan viikon ajan, millaista työtä tehdään soidensuojelun ja retkeilyn edistämiseksi!

Äm, joka painuu pehkuihin NYT!