Kenenkään onni ei ole täydellinen

–Oletko onnellinen? Tuolla kysymyksellä alkoi minun, nyt kai jo kahdeksatta vuotta käyvä muutostarinani.

Seisoin kahvijonossa eräässä seminaarissa, kun edessäni ollut mies kääntyi yllättäen minua kohti ja kysyi tuon kysymyksen. Sitten aivan yhtä arvaamatta kuin oli minuun päin kysymyksellään kääntynyt, hän pyörähti takaisin, otti kupin kahvia ja meni matkoihinsa.

Olenko minä onnellinen? Yllättävä kysymys jäi vaivaamaan päätäni pitkäksi aikaa.

–Ei, vastasin itselleni tuolloin ja pian sen jälkeen hyppäsin tuntemattomaan. Ymmärsin tuolloin jotain, mikä sai luopumaan minut loppuun väsyttäneestä bisneksestäni. Halusin tarttua siihen, mikä sisällä todella soi.


VUODET VIERIVÄT JA tässä blogissani olet sinäkin päässyt todistamaan niitä uskomattomia seikkailuja, joihin sysäydyin. Pohdinnat onnellisuuden ytimestä liittyvät vahvasti tähän tarinaan. Kysymys ei ole päästänyt irti otteestaan, vaan vuosien varrella olet sinäkin kanssani pysähtynyt kenties pohtimaan, mitä onnellisuus todella tarkoittaa.

Sitten tuli tämä vuosi, jonka viimeisiä säveliä nyt soitetaan. Tuli unelmieni työ ja yllättävä muutto työn perässä Kuopioon. Uusi seikkailu täynnä mahdollisuuksia, päämäärä, jota olen pitkään etsinyt.


VIIME VIIKOT OLEN ollut hyvin vihainen itselleni. Ajattele, minulla on nyt lähes kaikki, mistä olen elämässäni viimeiset vuodet unelmoinut. On innostava työ, mukava koti, rahaa. On vähitellen onnettomuudesta kuntoutuva keho ja kohentuva terveys.

Mutta minä olen onneton. On kamala koti-ikävä Helsinkiin, on vuoden pimeimpinä päivinä aikaisen aamutyön aiheuttama valtava väsymys. On yksinäisyys, on vain työ. On malttamattomuus, että pitäisi jaksaa luoda suhteita, osallistua, harrastaa – luoja paratkoon olla voimia blogin päivittämiseen. Tarve juurtua tänne tai sitten mahdollisimman pian päästä palaamaan kotiin omien ystävien luo.

Tämän piti olla vain väliaikaista, mutta olen päättänyt jäädä Kuopioon aiemmin suunniteltua pidempään – onhan minulle nyt suotu suurin kunnia ja pyydetty jatkamaan hyvin onnistuneessa työssäni pidempään. Niin ei käy kaikille. Eihän minulla pitäisi olla syytä olla surullinen!

Saanko tuntea näin, vaikka kaikki on ulkoisesti ihan oikein päin? Pitäisikö minun pyrkiä täydelliseen onneen?


ONNI JA ONNETTOMUUS. Ehkä onnea ei olekaan ilman onnettomuutta? Ehkä onnellinen voi olla vasta, kun hyväksyy, että onni elää äärilaidallaan; että todellinen onnellisuus on jatkuvaa liikkumista onnen ja onnettomuuden tunteiden välillä.

Äärilaita, niistähän olen sinulle niin monesti kirjoittanut. Mitä olisi elämä ilman näitä toistensa vastakkaisia tunteita? Haaleaa, vaaleaa ja tappavaa. Sillä ei ihminen hetkittäisen onnettomuuden tunteeseen kuole, se kuolee siihen jos sielu ei tunne mitään.

Tässä olen oikeasti onnellinen. Itsenäisyyspäivän viikko tarkoitti minulle paria vapaapäivää töistä ja reissua Helsinkiin. Siellä oli ystäväni upeat itsenäisyyspäivän juhlat, joissa sain kunnian toimia seremoniamestarina. Oli ihana olla kotona. Kuva: Sebastian Danberg

 

TYYTYVÄISYYS JA TYYTYMÄTTÖMYYS. Ehkä onni sekoittuukin tyytyväisyyden kanssa? Voisiko silti olla onnellinen, vaikka kaikkiin elämänsä osa-aueisiin ei olisi täysin tyytyväinen?

Ehkä onni on sitä, että hyväksyy sen, että elämä on aina jostain kohdasta virheellinen. Että osaa olla tyytymättömyydessäänkin tyytyväinen – ja tietää mihin asioihin voi itse vaikuttaa, jotta arjesta tulee sellainen, että sitä voi joka päivä rakastaa.

Ehkä minulla saakin olla koti-ikävä. Ehkä saankin surkutella, kun olo on yksinäinen. Mutta ei niiden tarvitse antaa ottaa valtaa koko elämästä. Niiden ei tarvitse antaa hämmentää koko kuvaa. Vaikka onneaan voi itse monelta osin rakentaa, liittyy siihen kuitenkin aina arvaamaton elementti, se taitekohta, piste, johon ei oi vaikuttaa, vaan jossa täytyy valita keskittyykö siihen mitä puuttuu, vai ottaako kaiken irti siitä, mitä on.


–OLETKO ONNELLINEN?

Jos juuri tänään joku kääntyisi puoleeni kahvijonossa ja kysyisi yllättäen näin, sanoisin:

Välillä olen, välillä en. Mutta jokainen hetki koetan olla tyytyväinen, ja jakaa muille mitä tunnen sekä ajattelen. Elämä on opettanut sen; että kenenkään onni ei ole täydellinen.

Kuva: Sebastian Danberg

 

Jotenkin näin minä tänään ajattelin.

/Äm

Ps. Jos nyt ensimmäistä kertaa törmäät blogiini, alla olevista linkeistä saat muutaman poiminnan kautta jonkinlaisen pikakatsauksen tarinaani, jonka jokaisesta käänteestä, onnesta ja onnettomuudesta olen muuten tänään ihan valtavan kiitollinen:

Synninpäästöni
Tervetuloa Varbergiin, täällä minä asun
Joskus on pelättävä kuolevansa voidakseen uskaltaa elää
Kun valtiotieteiden maisterista tuli kalastajan apulainen
Kun vammautuminen onnettomuudessa muuttaa koko elämän
Minusta tulee radiojuontaja ja muutan Kuopioon

Mainokset

Vihdoinkin perjantaifiilis!

Kuudes työviikko Kuopiossa on takana ja päällimmäisin tunne on onni.

Tämä on ollut ehdottomasti paras viikko töissä tähän mennessä. Nyt vihdoin tuntuu, että olen jo ihan oma itseni, se itselleni ja sinullekin vanha tuttu tyyppi. Johtunee suurelta osin siitä, että hyppäsin tällä viikolla radiomaailman sekopäisimpään (ja siksi minulle sopivimpaan ja innostavimpaan) tehtävään aamutiimiin ja radion aamulähetyksiin. Herätykset ovat olleet aikaisia, mutta silti tuntuu, että aamut ovat minulle luontainen ja hyvä paikka. Aamun studiossa on aivan oma tunnelmansa, ja se tuntuu hyvältä. On mukava saada olla mukana herättelemässä maailmaa uuteen päivään.

Sanoinko jo, että sekopäinen 😀 Kuvakaappaus lähetysikkunastamme torstaiaamulta.

 

Onnen tunne juuri nyt syntyy minulle myös yhden aika omituisen asian takia. Siitä, että nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, kun olen niin sanotusti toisella ja säännöllisin työajoin töissä, minulla on yhtäkkiä alkanutkin olla perjantaifiilis. Siis se, että tulee kotiin työviikon jälkeen ja istahtaa sohvalle onnellisen uupuneena viikon jälkeen. Muistan kirjoittaneeni tästä perjantaifiiliksen puuttumisesta joskus aiemmin blogiini, ja yritin tuota tekstiä kaivella äsken pitkään blogistani – nyt tuloksetta. Olisi ollut hauska muistella, mitä silloin perjantaifiiliksettömästä tunnelmasta kirjoitin

Mutta nyt minulla on rehti ja rehellinen perjantaifiilis! Se on aika hienoa! Nämä pienet, tavalliset asiat vaan tekevät minut nyt kovin onnelliseksi.

 

Viikonloppuja!

/Äm, joka taitaa nyt napata lasin viiniä ennen nukkumaan menoa. Aikaiset aamut pistävät suuntaamaan sänkyyn jo iltayhdeksän aikaan…

 

Koko maailma lähellä

Yksi hienoimmista asioista Kuopiossa on se, että kaikki täällä on niin lähellä. Olen vielä kovin vähän päässyt nauttimaan olostani täällä (työssä kaikki uudet asiat tuntuvat vielä niin sekavilta ja aiheuttavat sen verran päälle töitä, että se vähän karistaa olemisen nautinnollisuutta), mutta tätä välimatkojen lyhyyttä minä juhlistan joka päivä.

Asuntoni sijainti keskustan tuntumassa on mahtavaa, kun on tottunut siihen, että paikasta toiseen pääsemiseen saattaa tuhraantua aivan turhaan aikaa.

Kaikenlaisia pieniä mutta hyvin merkityksellisiä muutoksia tämä muuttoni on arkielämääni aiheuttanut. Niitä pysähdyn ihmettelemään usein. Ajatella, että edes aamuisin minun ei tarvitse herätä niin aikaisin kuin mihin olen Helsingissä tottunut – töihin on vain kymmenen minuutin kävelymatka, eikä aikaa tarvitse nyt hukata busseissa.

Täällä minä tulen jatkossa vierailemaan useasti.

Yksi hyvin merkityksellinen läheisyys tuli testattua tänään: uimahalli! Polveni kuntoutuksessa vesijuoksu on hyvin tärkeä laji, mutta minä en ole sitä päässyt vielä tekemään. Helsingissä lähimmätkin uimahallit olivat sen verran hankalan matkan päässä kotoani, että polven kanssa niihin könkkääminen oli haasteellista .

Mutta nyt! Uimahalli on täällä niin lähellä, että pääsen sinne helposti. Ja mikä ihana pään nollaus olikaan kipitellä altaassa ja rentoutua saunassa tiukan työpäivän jälkeen. Altaassa ei juuri muita tänään näkynyt (onhan kesän lämpimin päivä!), ja baana oli ihanan vapaa. Vesi rauhoitti ihanasti vähän myllertävää mieltä.

Tänään olin hetken aika onnellinen. Pienet asiat, kuten lyhyet välimatkat, tekevät sellaiseksi – onnelliseksi! Tuntuu, että koko maailma on niin lähellä.

Onnellinen omista ovalluksista

Törmäsin tänään tähän pari vuotta sitten tekemääni kuvaan.

 

elämänaakkoset

Viisaita sanoja olen joskus kirjoittanut, ja nyt kun jälkikäteen niitä luen, huomaan, että olen noudattanut niistä jokaista. Jokainen näistä on oman kantapään kautta todennettu ja eletty ja juuri siksi tässä tänään olen onnellisin kuin koskaan aiemmin elämässäni. Olen onnellinen omista oivalluksistani.

Nämä sanat tuntuvat juuri tänään jotenkin kovin tärkeiltä jakaa kanssasi uudelleen. Millaisia ajatuksia ne sinussa herättävät?

Muista tämä!

Tänään minulla on sinulle vain yksi asia.

Tänään tahdon sanoa, että muista tämä. Muista tämä hetki, jossa olet nyt. Muista tämä päivä, tämä viikko. Vertaa sitä viikkoihin sitä ennen. Päiviin, jotka on kuljettu tähän.

Missä sinä olet nyt?

Minä olen tässä.

Miltä sinusta tuntuu juuri nyt?

Uskoisitko jos kertoisin totuuden: minä olen onnellisempi kuin koskaan.

Arvaisitko miksi?

Siksi, että tällä viikolla olen käsinkosketeltavasti tuntenut sen, miten elämä kantaa. Kuinka kaikki asiat, joista uskaltaa unelmoida ja joita kohti jaksaa määrätietoisesti kulkea, ovat mahdollisia. Kuinka elämä antaa oikeat asiat, vaikka välillä siihen ei uskoisi.

Tässä, juuri nyt tässä, tuo kaikki on käsillä. Muun muassa tällaisia asioita, on ollut käsillä minun viikossani.

Miltä sinun viikkosi on näyttänyt? Milllainen sinun viikonlopustasi tulee?

IMG_1653 IMG_1723 IMG_1710 IMG_1661

/Äm, joka lähtee huomenna Lappeenrantaan Jukolan viestiin yllä olevan näköisenä. Ai mitä ja miksi; just wait…

Maailman onnellisin seikkailija

Tiäkkö, vaikka elämä on kohdellut tätä mimmiä aika rajulla kädellä, eikä minulla juuri maallista mammoonaa ole, niin sen vaan sanon, että olen maailman onnellisin tyttö, kun saan kokea tämän kaiken.

Just nyt, näissä maisemissa,
kiitollinen jokaisesta menneestä ja tulevasta seikkailusta!

Kaunista viikonloppua, kultaset!

Huomenna lisää näistä maisemista. Tänään vietettiin upeaa patikointipäivää.

Yle Kioski ja sinkkuus-teema ensi viikolla!

Voiko lapseton sinkku olla onnellinen vai vaaditaanko todelliseen täyttymykseen puoliso ja perhe? Kuvasimme tänään aamupäivällä Yle TV2:n Kioski-ohjelmaa, jossa pohdimme Rakel Liekin kanssa sinkkuuden syvintä olemusta.

Paljon pysäyttäviä ajatuksia ja kiinnostavia kokemuksia on luvassa ensi viikolla tiistaina 16.2. klo 19.30. Tulethan silloin mukaan TV2:lle!

 

rakel

Valtakunnan virallinen Sinkku-Ämmä… 😀

Täydellinen kuin suihkulähteiden tanssi

Olen koko päivän yrittänyt miettiä mitä kirjoittaisin.

Joka toisella kertaa, kun asiaa ajattelen, olen meinannut rustata orastavasta ahdistuksesta; siitä, miten päivä päivältä ikävämmältä alkaa tuntua lähdön lähestyessä. Kuinka rintaa puristaa ajatus siitä, että täytyy palata.

Mutta ei. Huolimatta siitä, että en suin surminkaan halua täältä pois, haluan mieluummin osoittaa sen, mitä sydämessäni aidoti ja oikeasti tunnen.

Se on jotakuinkin tällaista

 
Kauneus, kosketus, kiitollisuus, kepeys, tanssi, aurinko, riemu, räjähdykset, harmonia, onni. Lista jatkuu loputtomiin. 

Täydellisyys.

Sellainen on oloni.

Täydellinen kuin suihkulähteiden tanssi.

/Ämmä, joka katsoi tätä esitystä eilen Las Vegasissa Bellagio-hotellin pihassa

Kaunista joulua, ystäväni!

  
Rakas ystävä! Hyvää joulua! Sinä siellä heräät jo jouluaaton aamuun ja minä käyn kohta nukkumaan odottaen aattoaamua. 

Siitä tulee aika erilainen kuin edellisestä, mutta, hei, elämä on täynnä yllätyksiä. Ja minä rakastan niistä jokaista ja elämää, jota saan elää! Kiitollinen täällä ja nyt. Toivottavasti sinäkin olet; kiitollinen siellä ja juuri nyt.

Tässä tämän päivän kauneimmat näkymäni. Ensimmäinen päivän joulushoppailureissultani Las Vegasin Summerlinin keskuksen ja toinen illalla auringon laskiessa kotikadullamme.  

  
/Ämmä

 

Sanaton

Voisin ottaa loputtomiin kuvia auringonlaskuista ja vuorista, mieluiten niin, että molemmat ovat samassa kuvassa.

No.

Tässä mennään taas: aurinko laskee Nevadan aavikon ylle vuorten taa ja minä olen sanaton kaiken tämän kauneuden keskellä. 

Sanaton. On ollut upea päivä. Juuri mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta minä olen ollut onnellisempi kuin aikoihin. Vaikka juuri mitään erityistä ei ole tapahtunut, tuntuu, että jotain isoa on meneillään.

Siksi olen nyt sanaton. Kaiken tämän kauneuden keskellä olen kykenemätön puhumaan.

  

Hyvää yötä Amerikka, täällä on hyvä olla. Oikeastaan ihan järjettömän hyvä olla.

Kaunista huomenta, Suomi, teettehän rakkaat ystävät, tästä upean päivän! 

/Ämmänne