Rakastanko itseäni?

Törmäsin eilen nettiartikkeliin, jossa parisuhdekouluttaja Marianne Stolbow puhuu ehjän parisuhteen tärkeimmästä edellytyksestä; siitä kuinka toista ei voi rakastaa, jos ei ensin rakasta itseään. ”Itseään rakastava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita. Hänessä on rakkautta, joka hehkuu ulospäin ja tekee muidenkin olon ympärillä tyytyväiseksi. – – Itseään rakastava ihminen ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi. Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.”, Stolbow sanoo ja harmittelee, että suomalaisessa kulttuurissa terve itsensä rakastaminen sotketaan liian usein omahyväisyyteen tai jopa narsismiin.

osho

Tämä juttu palautti mieleeni juuri lukemani kirjan Rakkaus, Vapaus ja yksinolo, jossa Osho käsittelee itsensä rakastamista ihmissuhteiden yhtenä ulottuvuutena. Lienee Stolbowkin tämän kirjan lukenut, niin tutuilta hänen ajatuksensa kuulostivat. Oshon kirjassa oli paljon asioita, joista en ehkä ollut aivan samaa mieltä, mutta hänen perusajatuksensa ihmissuhteiden kolmesta ulottuvuudesta (rakkaus, vapaus ja yksinolo) kolahtivat minuun kovasti. Tein valtavia ivalluksia ja löytöjä itsestäni lukiessani kirjaa.

Itsensä rakastamisesta Osho sanoo näin: ”Itseään rakastava ihminen huomaa, ettei hänellä ole egoa. Vain silloin, kun yrität rakastaa muita rakastamatta itseäsi, egosi nousee esiin. – – Käännä valosi ensi itseäsi kohti, tule ensin valoksi itsellesi. Anna valon karkoittaa sisäinen pimeytesi ja voimattomuutesi. Anna rakkauden muovata itseäsi niin, että olet täynnä sisäistä voimaa, henkistä vahvuutta.”

oshorakkaus

Minä työstän tällä hetkellä näitä kaikkia ihmissuhteiden perusulottuvuuksia, ja erityisesti itseni rakastaminen on oman elämänmuutokseni myötä noussut minulle todella isoksi kysymykseksi. Nyt kun olen joutunut luopumaan kaikesta, joka ennen määritti minut (työ, yrittäjyys, elämä Suomessa, tietty oma vapaus, sosiaaliset ympyrät), olen huomannut, että minulla on aivan valtava tarve pönkittää egoani ja tehdä itseni nähdyksi ja kuulluksi (varsinkin puolisolleni), koska en koe saavani riittävästi huomiota; olenhan vain pääsääntöisesti tekemisissä yhden ihmisen kanssa, kun ennen olin tottunut siihen, että ympärilläni on valtavasti ihmisiä, joilta saan huomiota. Olen kiinnittänyt oman arvoni huomioon, jonka muilta saan. Sätin toista, koska en koe saavani häneltä riittävästi huomiota ja olen marttyyri, koska ”minä olen joutunut luopumaan omasta elämästäni”. Välillä on uskomatonta ajatella, miten siitä vapaasta naisesta, joka ennen Ruotsiin muuttoa olin, on nyt tullutkin näin riippuvainen. Tai sitten riippuvuuteni on vain muuttanut muotoaan; tuntuu, että ennen täytin tyhjyyteni, rakkaudettomuuteni ja yksinolon pelkoni työllä ja sosiaalisilla ympyröillä ja nykyisessä elämän tilanteessani haen täytyymystä toisesta ihmisestä.

20130828-144630.jpg

Oshon mukaan itsensä rakastamiseen liittyy vahvasti yksinolo ja uskallus kohdata itsensä (kolmantena elementtinä vapaus, jota käsittelen myöhemmin erikseen, se on iso juttu!). ”Kuka haluaisi nähdä oman rumuutensa? Kuka tahtoisi kaivautua syvälle oman pimeytensä syövereihin? – – Tämän vuoksi ihmiset etsivät jatkuvasti seuraa. He eivät pysty olemaan itsensä kanssa.”Ihmisen tulisi olla juurtunut itseensä, sillä vain oman itsen kautta tavoittaa olemassaolon syvimmät ulottuvuudet. – – Kun olet onnellinen, voit jakaa onnestasi; kun et ole onnellinen, miten voisit jakaa? Jakaaksesi sinulla tätyy olla jotain, mistä antaa.

Minä joutunut entisestä irti pääsetettyäni ja Ruotsiin muutettuani kohtaamaan itseni aivan uudella tavalla. Tämä on ollut elämäni vaikein vuosi, ja on ollut kamala kohdata nämä omat rumat puolet. Mutta tiedän, että tämä on ollut minulle tarpeen, että elämä on juuri tämän koettelemuksen ja yksinolon minulle antanut, jotta oppisin rakastamaan itseäni. Vaikka en ehkä ihan tällaisessa laajuudessa sitä muille toivokaan tapahtuvaksi, toivon kuitenkin, että myös moni muu pysähtyisi tämän asian äärelle – minulla ainakin oli ennen aivan liian kiire, jotta olisin voinut näin pysähtyä.

rakkauspatsas

Kursivoidut lainaukset: http://www.iltasanomat.fi ja Osho: Rakkaus, vapaus ja yksinolo

Naisen mieli

mieli

Luin eilen koko junamatkan Tukholmasta Varbergiin juuri ostamaani Oshon kirjaa. Miten voikaan jokin kirja kolahataa niin hyvin! Siinä on minulle valtavasti tärkeää ajateltavaa, jota vielä prosessoin. Mutta juuri tätä hetkeä ajatellen siitä nousi minulle muistutukseksi erityisesti yksi ajatus. Ei mitään uutta, mutta ah, niin vaikea muistaa.

”Mieli sekaantuu jatkuvasti todellisuuteen lisäten siihen kaikenlaista mikä ei oikeasti kuulu siihen. Mielesi ei salli sinun näkevän sitä mikä on; se antaa sinun nähdä vain sen minkä se haluaa sinun näkevän.”

Minun mieleni on antanut tänään parastaan, tehnyt temppujaan oikein kunnolla. Se haluaa nähdä, että Ruotsiin paluu ei ollutkaan hyvä juttu, että minun pitää palata Suomeen, että minä en voi täällä tehdä haluamiani asioita, että minulla ei ole täällä mahdollisuus itsenäiseen, miehestäni riippumattomaan elämään, että en voi saada ystäviä enkä koskaan asetu tänne; että sama vanha toistuu ja minä jään homehtumaan näideen seinien sisälle.

”Meidän täytyy nyt järjestää tämä mun tilanteeni, elämä ei voi enää jatkua samaan malliin, mä kuolen tähän”, sanoin tiukkaan sävyyn miehelleni tänään. ”No, me järjestetään sun tilanne”, hän sanoi. ”Mutta miten se järjestetään?”, tivasin. ”No me järjestetään sun tilanne”, hän sanoi. ”Mutta ei se noin vaan järjesty. Miten me järjestetään se?”, huusin. ”No se vaan järjestetään.” Hiljaisuus.

Naisen mieli. Sekaantuu todellisuuteen lisäten siihen kaikenlaista mikä ei siihen oikeasti kuulu. Antaa minun nähdä vain sen minkä haluaa minun näkevän.

Mitä hittoa, vastahan kaikki tuntui niin kirkkaalta ja selkeältä! Minä tiedän tasan tarkkaan että Osho ja niin monet muut mielen vallasta puhuvat ovat oikeassa, etteivät ajatukseni ole todellisuus. Mutta miten ihmeessä tämän naisen kompleksisen mielen saa vaikenemaan? Miksi ei vain voisi olla analysoimatta ja ajattelematta liikaa? Miten tätä mieltä voi hallita?

En keksinyt vastausta, ja koska koirani vaati lenkille lähtöä, oli lähdettävä ulos. Kulkiessani rantaan näin tämän maiseman. Hiljaisuus. Ainakin hetkeksi.

naisen mieli

Rakkaus, vapaus, yksinolo

”Opetuksessani tärkeintä on rakkaus. Rakkaus, joka vie totuuden itsensä äärelle, voi syntyä ainoastaan tietoisuudesta käsin – ei kehosta, vaan kaikkein sisimmästä olemuksesta käsin. Halu kumpuaa kehosta; rakkaus syntyy tietoisuudesta. Mutta ihmiset eivät tunne tietoisuuttaan, ja tämä väärinkäsitys jatkuu jatkumistaan – he erehtyvät luulemaan halua rakkaudeksi. Rakkaus ja meditaatio ovat kuin kaksi siipeä, jotka tasapainottavat toisiaan. Rakkauden ja meditaation tilassa voit kasvaa ja tulla eheäksi, kokonaiseksi.” – Osho

Mitä puhuinkaan eilen oikean energian hehkumisen merkityksesta! Eilen innostusenergioissani, kulkiessani tapaamisesta toiseen törmäsin (kirjaimellisesti epähuomiossani kävelin päin näyteikkunaa) minulle aivan tuntemattomaan kirjakauppaan Helsingin Alppilassa. Sen nimi ei antanut minulle muuta vaihtoehtoa kuin kävellä sisään: Tiedostamo!

Minulla on ”ekankirjan” taktiikka: menen kirjakauppaan, ja ostan sieltä ensimmäisenä käteeni tarttuvan kirjan. Se toimii aina ja niin tälläkin kertaa.

Ensimmäisenä silmiini osui Oshon kirja ”Rakkaus, vapaus ja yksinolo”. Se kertoo rakkaudesta ja ihmissuhteiden kolmesta ulottuvuudesta. Tämä on minulle hyvin ajankohtainen aihe. Olen viimeisen vuoden tutustunut rakkauteen aivan uudella tavalla; niin rakkauteen itseäni kohtaan kuin toiseen ihmiseen. Ja näissä minulla on vielä paljon työnsarkaa. Siksi näköjään universimi vei minut Tiedostamoon ja ohjasi minut ostamaan tämän kirjan. Juu, olen vähän hörhö! Mutta ylpeä siitä.

Luettuni kirjan kerron sen herättämistä ajatuksista lisää.

tiedostamo

Tähän ikkunaan törmäsin

osho

Ja tämä kirja tarttui ensimmäisenä käteeni