Muuttomotivaation puute

Lähtölaskenta on alkanut. Muuttopäivä on parin päivän päässä, mutta minulla on muuttomotivaation puute. En ole saanut vielä mitään aikaan muuton eteen. En tiedä onko ajatukseni itsetuhoinen, mutta tuntuu, ettei kotonani ole niin paljon tavaraa, ettenkö saisi niitä kasattua päivässä. Nyt en siis saa itseäni pakkaamaan, koska olen varma saavani kaiken kasaan vikkelästi. Pakkaamisen sijaan nyt tuijotan vain väsyneenä Netflixiä. Ehkä pieni lepo tekee ihan hyvää, kun vauhtia on viime viikkoina riittänyt.

Tänään fiilis on aika haikea. Olimme parin päivän reissulla Tallinnassa ystävieni kanssa (Elina, jonka juhlilla olin juontajana tammikuussa, järjesti meille järjestelyissä mukana olleille pienen karonkkareissun) ja nyt kun viime viikon työtohinat ja reissu on takana, kaikki alkaa vähitellen iskeä minuun. Lauantaina olen todella muuttanut Kuoioon ja maanantaina aloitan uudessa työssäni. Juuri nyt tuntuu hieman surulliselta jättää kaikki Helsingissä taakse.

Vaikka enhän minä oikeastaan mitään taakseni jätä. Juuri nyt en halua tehdä asiasta yhtään sen isompaa kuin se on: seuraavat kuukaudet asun Kuopiossa ja saan tehdä huipputyötä. Sitten jää nähtäväksi mihin elämä vie. Oikeastaan tilanne on aika jännä; nyt tiedän elämääni eteenpäin puoli vuotta, mutta sen jälkeen kaikki on mysteeriä. Ehkä viihdyn Kuopiossa niin hyvin, että haluan jäädä sinne, kenties palaan sieltä heti työkeikkani loputtua ensi vuonna takaisin Helsinkiin tai mahdollisesti matkaan sieltä seuraavaan paikkaan. Kukaan ei tiedä, ja tästä syystä minulla kai on vähän outo olo.

Mutta kovin kauas ei kannata ajatella. Ehkä parempi on vain keskittyä huomiseen, jollon todella aion alkaa pakkaamaan. Sillä huomenna muuttomotivaation on paras löytyä. Muuten joudutaan ongelmiin… Wish me luck!

Tallinnan reissu oli naurua täynnä! Saimme nauttia kesän lämpimimmästä päivästä ihanassa seurassa. Ja ihanista ravintoloista. Tässä lounaalla Kivi, paber, käärid (suomeksi Kivi, paperi, sakset) -ravintolassa. Suosittelen!

Illalla suunnattiin seuraamaan auringon laskua Noaan, joka on yksi Tallinnan hienoimmista ravintoloista. Ruoka oli taivaallista ja maisemat mahtavat. Tässä ystäväni Eki koettaa suoristaa housujeni lahkeita kuvaa varten. Ihan vaan, jos ihmettelit 😀

Noa sijaitsee Tallinnan vieressä n. 10 kilometrin päässä olevassa Viimsin kaupungissa. Ikkunasta näkyi suoraan Tallinnnaan.

Tämä kuva ei tee oikeutta annokselle, mutta Noassa söin parhaimman alkuruoan ehkä ikinä.

Sitten siirryttiinkin jo aamiaiselle, joka nautittiin luomu- ja lähiruokaa tarjoilevassa Nop-ravintolassa. Jos olet Tallinnaan matkalla, suosittelen lämpimästi tutustumään näihin kaikkiin paikkoihin, joissa kävimme. Visiittimme emäntä asuu Tallinnassa, ja ilman häntä emme olisi näitä ikinä löytäneet.

 

 

Kaapistaulostulonjälkeinenkaaos

Nyt kun minä sitten olen tullut kaapista ulos, ni ole hyvä:

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR
GGGGGGGGGGGGGGGGHGGGGHGGGGGGHGGGGGGGGGGGH
HHHHHHHHHHHH
H.

arg11

mikä määrä asioita pitäisi tehdä!

Patoutumat purkautuvat. Viime päivinä olen joutunut pitämään nämä asiat vielä sisälläni, mutta nyt nyt sitten kun olen sinulle eilen kertonut, ni täs ois niinku täyslaidallinen. Miten kukaan voi elää kaapissa?! Niinku asioissa?!

Kato kun olen vaan koko ajan halunnut kertoa siitä mikä homma on muuttaa. Tässä on ihan hirveesti asioita järjesteltävänä. Tilanne on siis se, että minä en vaan yksinkertaisesti löydä yhteyttä tällä hetkellä siihen järjestelmälliseen minääni. Huitelen vaan ympäriinsä ja hoen itselleni, että skarppaa nainen!

En tiedä mistä lähtisin liikkelle. Kämppä on irtisanottu. Kuntosalijäsenyys on irtisanottu. Ihan kamalo olo. Siis vaan siitä, että kuukausi ja sitten en enää pääse kuntosalille. Hiphei ja tervemenoa vaan kaupunkilaistyttö kylään jossa siis ei ole edes ruokakauppaa!

argh22

Olenko muistanut mainita, että kaikista eniten koko maailmassa vihaan muuttamista. Tämä muutto taitaa olla elämäni 20. Että jos mimmi on 33 v, ni on siinä muuteltu. Sitten vaan kohoaa sellainen kysymys, että miksiolentekemässätämäntaas?

Toiseksi eniten maailmassa vihaan ruokakaupassa käyntiä. Minua ei vaan ole rakennettu tekemään ruokaostoslistaa niinku viikon tarpeista. Yleensä ostan yhden asian kerrallaan ja käyn noin kolme kertaa päivässä sitten kaupassa. Että kohta kun se lähin ruokakauppa on 20  kilometrin päässä…

Ei ajatella sitä.

Ajatellaan näitä tavaroitani. Olen tässä nyt viikon tuijottanut vaatekaappiani, pitäisi alkaa käydä läpi vaatteita, jotka säästää, heittää pois, pistää säilöön, vie kirpputorille, ottaa mukaan, heittää ikkunasta ulos… Kenkiä on miljoona.

Mihin sijoitan kaikki 222 kirjaani? Tai niiitähän on vielä vintillä laatikollinen lisää. Perhana. Minä olen asunut tässä asunnossa yhdeksän kuukautta mitentäällävoiollanäinpaljontavaraa?!

Aion pakata mukaani vain rinkallisen tavaraa, talvivaatetta ja sen sellaista. Sitten pakkaan matkalaukkuun kesäkamaa ja pyydän jonkun vieraan sitten tuomaan sen minulle myöhemmin. Muuten tämä tavara pitäisi saada sijoitettua jonnekin.

Jos vaan laittais silmät kiinni ja toivois, että ne jotenkin lentäisi tuosta jonnekin.

argh33

En tiedä.

Tämä on nyt vaan jotenkin hoidettava.

Mites sulla tänään? Maanantai ja kaikkee! Ihanaa viikkoa sinulle, ja muista, että vaikka tällainen kaapistaulostulonjälkeinenkaaos iskeekin usein tällaisessa tilanteessa, niin kyllä tää tallainen kannattaa. Että ihan rohkeasti vaan tee niinku kaikkee jännää. Ja sillee.

/Ämmä, intopiukeena