Näin myyn itseäni – vinkit henkilöbrändiä, asiantuntijuutta ja osaamista myyvälle yrittäjälle

Se on kuulkaa sil’viissiin, että toukokuun alussa minä vietän 10-vuotis yrittäjäjuhlaani. Ensimmäisen yritykseni Paraply meni kaupparekisteriin 1.5.2007. Olin aika nuori yrittäjä, vain 25-vuotias perustaessani tuon asiantuntijafirman, joka parhaimmillaan työllisti viisi ihmistä. Kerrotaanpa siitä vaikka vähän enemmän sitten juhlapäivänä…

Mutta tänään haluan kertoa muutaman sanan myymisestä – se kun mielessäni on pävittäin, etkä sinäkään ole aiheeta voinut välttyä.

Ehkä eniten vuoteni yrittäjänä ovat opettaneet minulle myynnistä. Olen myynyt asiantuntijapalveluita, osaamista ja henkilöbrändiä. Nyt hetken aikaa poissa markkinoilta oltuani olen muokkautunut myös ammatillisesti hieman uudella tavalla ja olen monelta osin uuden alussa. Se asettaa haasteensa myymiselle.

Viime viikkoina olen pohtinut paljon ja syvällisesti omaa brändiäni. Yksi suurimmista haasteistani on kehittää sen ns. haluttavuutta ja löytää olemassa oleva tarve palveluilleni. Tarkastellessani myyntiprosessiani ja sen haasteita syntyi tämä video jaettavaksi kaikkien kiinnostuneiden kanssa.

Minun kaltaisiani itsensä työllistäviä yrittäjiä tulee markkinoille koko ajan. Yrittäjä myy koko ajan, ja tämä saattaa tulla esimerkiksi asiantuntijatyöstä yrittäjäksi lähtevälle joskus yllätyksenäkin. Toivon todella, että suurelle osalle yrittäjistä töitä on helposti tarjolla ja tarvetta palveluille ei tarvitsisi koko ajan olla etsimässä. Mutta jokaiselle yrittäjälle tulee jossain vaiheessa hetki, jolloin töitä on vähemmän. Silloin on olennaista, että myyntiasenne on sisäistetty ja myyntityö on ollut jatkuvaa ja systemaattista.

Toivon, että videosta on hyötyä esimerkkinä ja ajatusten tarjoajana kaltaisilleni itsensä työllistäville ja henkilöbrändiä myyville yrittäjille. Jos olet yrittäjä, katso ja ime ideoita; kerron tässä tekemieni toimivien oivallusten lisäksi avoimesti esim. omasta hinnoittelustani ja henkilökohtaisista haasteistani myynnissä. Jos et ole yrittäjä, katso, ja voit ymmärtää palan enemmän siitä millaista kovaa duunia täällä yrittäjäkulissien takana tehdään.

 

Tälläst tänään, suunnataanpa sitten kohti huomista. Hyvää yötä, ystävät!

/Äm

Kultainen sateenvarjo

Vein aamulla roskat. Tämä näkymä odotti minua roskiskatoksessa. Kultainen sateenvarjo. Kartonkijäteroskiksen päällä.

kultainensateenvarjo

Kauniit, rypytetyt reunat, siro kahva, kestävä ja erikoiselta tuntuva materiaali sekä ja todella vahva ja erikoinen mekaniikka. Ei mikään halvin mahdollinen sateensuoja.

Hassua. Minun entinen yritykseni oli nimeltään Paraply – sateenvarjo ruotsiksi. Ja sen tunnus, logo, oli kultainen sateenvarjo. Etsin aikanaan kissojen ja koirien kanssa kultaista sateenvarjoa, jonka olisin voinut laittaa toimistomme näyteikkunalle. Sitä ei koskaan löytynyt. Kerran Italiassa seitsemän vuotta sitten (itse asiassa aivan tarkalleen seitsemän vuotta, olin silloin reilua kuukautta aiemmin perustanut Paraplyn!) näin erään kaunottaren, mutta kuten arvata saattaa, se oli way out of my budget…

Ja nyt sitten kaunis, kultainen sateenvarjo tuijottaa minua silmästä silmään kotitaloni kartonkiroskiksen päällä. Täysin käyttäkelpoisena. Joku on sen siihen jättänyt auki levitettynä, jotta sen kauneuden voisi huomata. No, tiedät minut. Tästäkin tietysti revin jotain symboliikkaa… Siitä on kai tullut tapani selvitä elämässä. Nauttia pienistä merkeistä, joita erityisen herästi näen juuri niinä hetkinä, kun asiat tuntuvat mahdottomilta.

Mutta onhan se nyt jännä. Seitsemän vuotta etsin ja nyt sen löysin – Kultaisen sateenvarjon.

Synninpäästöni

punavuori
Tämä oli joka-aamuinen näkymäni monta vuotta: Helsingin Punavuori. Tätä katua pitkin kävelin töihin. Minun yritykseeni. Nyt Helsingissä ollessani kävin nostalgiamatkalla tällä kadulla, kurkkimassa vanhaan toimistoni ikkunan takana. Muistelemassa aikoja, jotka eivät enää koskaan palaa.
paraplyoviTästä ovestä kävelin sisään päivittäin. Vanha firmani logo on jäänyt siihen muistuttamaan niistä vuosista, jotka tässä osoitteessa majailimme. Jännä tunne; kun tavallaan kaikki mennyt palautui mieleeni kävellessäni kohti toimistoa ja seisoessani sen ikkunan takana, mutta samalla huomasin, että en oikeastaan tuntenut enää mitään. Tuijottaessani ikkunaa tunsin oikeastaan vain valtavaa huojennusta. Se oli pieni hiljainen hetki. Se oli pieni tunne, joka antoi minulle vahvistuksen, että aikanaan tekemäni päätös lopettaa yritykseni oli oikein. Että aika on kulkenut eteenpäin ja tämä toimisto ja sen seinien sisäpuolella ollut elämä on nyt pala historiaa. Ja niin on hyvä. Niin on oikein. Että joskus pitää uskaltaa luopua jostain, että voi saada uutta tilalle. Jotta voi uudistua – syntyä uudelleen. Rohkeaa ei ole se, että uskaltaa luopua, vaan se, että uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan, uskaltaa antaa uuden tulla.
paraplyikkunaTällaiselta ikkuna näytti ennen. Hermanni, toimistokoiramme, majaili aina ikkunassa toivottamassa työntekijöitä ja asiakkaita tervetulleiksi. Siinä me olimme; Hermanni ikkunassa ja minä työpöytäni ääressä kunnes lopulta marraskuussa kaksi vuotta sitten suljin oven viimeistä kertaa.

goodbyeparaplyTämä on viimeinen tuosta elämästä ottamani kuva; tuolloin, ennen tavaroiden ulos kantamista kohotin maljan ja kiitin elämää kaikista noista vuosista. Ja nyt katsoessani tuota elämää ikkunan toiselta puolelta, kaksi vuotta viisaampana, tein synninpäästön: minä olen ihan hyvä ihminen, vaikka tuolloin epäonnistuin. Että on ihan sallittua mennä väärään suuntaan, koska joskus se on ainoa keino löytää oikea tie.

/Maija, vapaa sielu