Mäkikotkaperspektiivi

Tällä viikolla ei ole paljoa tapahtunut. Ainakaan blogissani. Maaliskuun alku, ja fiilis viittaa taas johonkin jännittävään ja uuteen. Olo on sellainen odottavan outo. Vaihteeksi. Mutta se se on:

Odottavan outo.

Kun pää ei tuota tekstiä ja viisaita ajatuksia, käännyn aina blogissani taaksepäin. Se on hauskaa, sillä samalla voi peilata aikaa ja nähdä millaisia muutoksia elämä on mukanaan tuonut. Pysähtyä, ja kiittää edistyksestä. Kiittää myös mukana pysyneistä asioista, vahvistuneista arvoista ja lisääntyneestä ymmärryksestä aiheisiin, jotka tuolloin etäisyyden takana mietityttivät.

Perspektiivi. Uudet näkökulmat. Vaihtoehtoiset tavat ratkaista ongelmia. Nämä asiat ovat pyörineet taas viime päivinä mielessäni. Ja kuinka sattuikaan, löysin tämän. Vuosi sitten kirjoitin sinulle näin:

* * *

Mäkikotkaperspektiivi

Istun ohuella teräksisellä puomilla. Kädet ja jalat tärisevät. Sydän hakkaa. Pää on innostuksesta sekaisin. Mikä mahdollisuus istua täällä! Mieletön kokemus, vaikka samalla puristan puomia rystyset valkoisina peläten, että hetkellä millä hyvänsä saatan huojataa alas.

Edessäni aukeaa sumuinen maisema. Harmaata ja valkoista. Suksiurat, joiden päässä hyppyri; paikka ponnistukselle. Pudotus, jossa pitäisi liitää. Levittää kätensä ja heittäytyä vaaka-asentoon vetäen sukset suoraan mahan alle. Tuntea kehonsa jokainen solu ja niiden sulautuminen ilmalentoon. Heittäytyä sadan kilometrin tuntivauhtiin ja katsoa kun maa lähestyy kovaa vauhtia nenää. Toivoa, että liito kantaa mahdollisimman pitkälle ja pelätä pienintäkin harhaliikettä. Kiepauttaa itsensä pystyasentoon ilman vastustaessa jokaista liikettä ja laskeutua niiaten maan pinnalle. Tuulettaa ja kuulla hurraava kansa. Olla koko maailman mestari tai kohdata karvas häviö. Onnistua tai epäonnistua. Olla juhlittu sankari tai se, jonka kaikki haluavat unohtaa. Kiivetä kerta toisensa jälkeen tuolle samalle puomille ja hypätä. Tuntea vapaus, vauhti ja virtaava adrenaliini. Onnistua tai epäonnistua. Ei koskaan luovuttaa. Olla nimensä arvoinen: mäkikotka, ilmojen kuningas.

salpuri7

Olen aina ajatellut, että hyppääminen on hullujen hommaa. Niinhän se onkin, mutta yhtäkkiä hullu minussa herää. Voisinko minä? Osaisinko minä? Ihan vaan pikkuruisesta mäestä? Yhtäkkiä hyppääminen tuntuu mahdolliselta ja kiehtovalta. Yhtäkkiä haluan lentää ja tuntea sen minkä mäkikotka tuntee.

salpuri20

Myöhemmin illalla sueratessani mäkimontussa joukkuemäkikisaa silmät tarkkana se iski. Ajatus. Minä tiedän miltä tuolla tuntuu. Minä olen nähnyt miltä maisema näyttää mäkikotkan silmin. Kuinka paljon paremmin voinkaan maailmaa hahmottaa ja ymmärtää, kun olen päässyt katsomaan sitä tämän mäen toisesta kulmasta, mäkikotkaperspektiivistä. Ylhäältä. Kuinka paljon se innosti minua kokeilemaan jotain aivan uutta. Jotain sellaista, minkä en koskaan aiemmin kokenut olevan mahdollista.

Sinulle minä toivoisin tänään yhtä asiaa; sitä, että tilaisuuden tarjoutuessa tarttuisit mahdollisuuteen tutkia maailmaa eri näkökulmista, erilaisten etäisyyksien takaa, erilaisista perspektiiveistä. Tekisit jotain outoa, hurjaa, sinulle poikkeuksellista  tai yksinkertaisesti asettuisit hetkeksi toisen ihmisen maailmaan katsomaan miltä siellä voi näyttää. Mitä kaikkea voisitkaan oppia? Millaisia kokemuksia ja ajatuksia saada? Olen valtavan inspiroitunut kokemuksestani Lahdessa. Jos jotain, toivon, että tässä blogissani voisin jatkossa tarjota yhä enemmän tarinoita elämästä erilaisista näkökulmista.

Mäkikotkaperspektiivin lisäksi sain tänään aivan uuden näkökulman erääseen toiseen asiaan, joka muutti ajatteluani ja tulevaa toimintaani suuresti. Kerron siitä sinulle pian, ehkä jo huomenna…

* * *

Vuosi sitten istuin Lahden Salpausselän Suurmäen huipulla, ja näin tämän mäkikotkaperspektiivin. Kirjoitin tuon yllä olevan, ja seuraavana päivänä minä sitten esitin työharjoitteluhakemukseni, josta juontuen tällä viikolla taas oivalsin uuden tavan lähestyä yrittäjän hiljaista työkesää. Täysin totta on se, että tuossa hetkessä, kirjoittaessani tätä mäkikotka-tarinaa minä oivalsin tuon kaiken. Jännää miten nopeasti ja yllättäen uusi perspektiivi tuottaa toimintaa! Ja vuoden päästähän sitten hyppäsinkin jo mäkihypyn.

Mutta elämä, sehän se tänään mietiyttää. Elämä, joka on erilaisia perspektiivejä täynnä. Mahdollisuuksia!

Kaunista lauantaita sinulle, ystäväni!

/Ämmä

Mainokset

Voidakseen ottaa kohtalon käsiinsä on ensin opittava kellumaan

Mikä oli ensimmäinen keskusetelu, jonka sinä kävit tänä vuonna? Muistatko mikä oli ensimmäinen lause, jonka kuulit?

”Nyt sun on aika ottaa kohtalo omiin käsiin.”

Se oli ensimmäinen lause, jonka minä kuulin. Keskustelu kohtalosta ja siihen tarttumisesta oli ensimmäinen, jonka minä kävin vuonna 2016. Kyllä, se kenties viittasi myös uskaliaaseen aseleeseeni mennä täällä Amerikassa Tinder-deittisovellukseen, mutta myös muihin asioihin elämässäni.

”Nyt sun on aika ottaa kohtalo omiin käsiin.”

* * *

Olen miettinyt tuota lausetta monta päivää:

Voiko kohtalon ottaa omiin käsiinsä? Mitä se tarkoittaa? Miten minä, ihminen, joka on kellunut viimeiset vuodet virran mukana ja kulkenut sinne minne vesi on kuljettanut, voisin yhtäkkiä voida tai osata tarttua elämäni kulkuun? Olenko antanut kohtaloni jonkun muun ohjaukseen? Olenko siis kelluessani heittänyt hukkaan mahdollisuuteni tarttua kohtalooni?

IMG_8352

Täällä Amerikassa on muuten jatkettu seikkailuja perheen kanssa tavalliseen malliin. Tässä tyttöjen ja heidän isänsä sekä nannyn kiipeilytaidonnäyte.

IMG_8367

Ja tässä me pikkutyttöt pizzansyontitaidonnäytteen äärellä… 22 tuuman pizza käsittelyssä.

 

Kellua. Tuo sana ei jätä minua rauhaan. Joskus niin käy. Kun vain pysähtyy jonkun omituisen, mutta merkitykselliseltä tuntuvan sanan ääreen, eikä saa rauhaa. Tuntuu, että jokin ajatus puskee ulos, muttei saa sitä synnytettyä.

Kellua.

Minä kellun.

Minä olen kellunut.

IMG_8449

Tässä kuvassa minä en kellu, vaan olen El Loco -vuoristoradassa Las Vegasin Circus Circus -hotellissa, tässä juuri 90 asteen pudotuksessa, kuvasta katsottuna takarivissä oikealla. http://www.adventuredome.com/elloco/

 

Joskus on käytettävä kaikki keinot selvittääkseen itseään vaivaavan asian. Minä keksin vain yhden keinon edetä: Wikipedia. Tavallaan kovin hölmö ajatus, mutta minun on pakko pakko selvittää, kuinka verbi ”kellua” siellä määritellään.

Nakutan sanan Wikipedian hakuun ja luen ääneen tavaten:

Kellua, siis ”pysyä veden pinnalla nosteen ansiosta” ja ”määräytyä markkinoilla”.
Substantiivit ”kellunta”, vebit ”kelluttaa”.

Siis noste, se on avainsana, ymmärrän, ja etenen lukemaan tuon sanan määritelmän:

Noste, siis ”nesteessä esiintyvä voima, joka nostaa kappaletta ylöspäin
ja voi saada sen kellumaan.
Kuvaannollisesti noste tarkoittaa kasvua ja nousujohteisuutta.”

Voima? Klikkaus avainsanaan ja eteenpäin Wikipediassa:

Voima, siis ”vuorovaikutus, joka aiheuttaa kiihtyvyyden tai
tai paikallaan pysymisen ” ja
”ihmisen vahvuus, tarmo sekä energia.

Kasvu?

Siis ”eliön kehittyminen ja suuremmaksi tuleminen ajan myötä” ja
”jonkin mitattavan arvon lisääntyminen”.

Suuremmaksi?

Suuri, ”adjektiivi, siis komparatiivi suurempi, superlatiivi suurin;
vaikutukseltaan tai merkittävyydeltään suuri, huomattava.
Siis komparatiivi huomattavampi, superlatiivi huomattavin;
tärkeä, erityisesti merkille pantava.
Kookas, mittava, laaja sekä tilavuudeltaan tai ulkomitoiltaan suuri.”

* * *

Kellua.

Noste.

Voima.

Kasvu.

Nousujohteisuus.

Suuri.

Suuremmaksi!

* * *

Kellua!

Voisiko ollakin niin, että juuri kyky kellua onkin se askel, joka minun on täytynyt ottaa ennen kuin voin toimia ja tarttua taas kiinni elämääni?

Ja sitten oivallan:

Kasvu on suuremmaksi tuloa ajan myötä, mutta sitä ei ole ilman kelluntaa. Suuremmaksi ei voi tulla jollei heittäydy nosteen vietäväksi, antaudu voimalle, sille vuorovaikutukselle, joka nostaa ylöspäin ja aiheuttaa kiihtyvyyden. Voimalle, joka tarkoittaa vahvuutta, tarmoa ja energiaa. On kelluttava, jotta voi määräytyä markkinoilla. On kelluttava, jotta voi ymmärtää kuinka noste kantaa.

Voidakseen ottaa kohtalon omiin käsiinsä on ensin opittava kellumaan.

IMG_8372

Bellagio-hotellin suihkulähdeshow. Jos et jo ehtinyt, katso video aiemmasta postauksestani!

IMG_8294 IMG_8375

Tiedätkö, mikä on tärkein asia, jonka oppii kelluessaan?

Perspektiivi.

Kun kelluu, pääsee irti lukoista, kahleista ja kapeasta ajattelusta. On pakko, sillä kelluessa ei voi muuta kuin tuntea virran. On antauduttava nosteelle ja voimalle – löydettävä ne sitten itsestään. Kelluessa joutuu laskemaan kädestään kaikki suunnitelmat ja budjettivihot. Oppii sujahtamaan sulavasti ohi tyvenen ja tyrskyjen. Ymmärtää mitä on, kun täytyy keskittyä hetkeen ja minkä palkinnon saa, kun näkee kulkemansa reitin jälkikäteen. Kelluminen opettaa kuinka mennään eteenpäin.

Ja kun on riittävästi kellunut, on tarpeeksi suuri. Silloin on antanut nosteen voiman kantaa, ja on valmis toimimaan.

Kun kelluu, on vapaa. Ja kun on vapaa, on valmis. Ja kun on valmis, voi tehdä ihan mitä vaan. Kunhan tekee. Kunhan tarttuu toimeen. On astuttava kehiin ja otettava omistajuus siitä mitä on, mitä haluaa. Se on kohtalon omiin käsiin ottamista.

IMG_8353

Tiedätkö, miten käy, kun ihminen uskaltautuu viimeinkin kokeilemaan Tinderiä? No. Jotenkin näin. Näin ovat päivät täällä kulkeneet….

IMG_8362

Vuosi 2016 on kohtalon vuosi. Se jää mieleen ja historiaan aikana, jolloin tapahtui ihmeitä – suurimpia mitä tähän mennessä on nähty. Niin olen päättänyt. Ja koska nyt otan kohtaloni omiin käsiini, tiedän, että näin tulee käymään.

Rakas ystäväni; vaikka vielä ei olla Amerikan seikkailuni päätöksessä, uskon, että tämä on koko reissun keskeisimmistä löydöksistäni ja tarkoituksista. Tänään haluan sanoa sinullle näin:

Päästä irti, hyvä ihminen, ota rennommin. Älä rajoita itse itseäsi tarkoituksella, vaan anna itsellesi vapaus. Älä nyherrä pienellä pläntillä, vaan uskalla antaa itsellesi laajempaa liekaa nähdä. Näkeminen ja kokeminen ovat polku kohtalon saamiseen omiin käsiinsä. Vasta silloin voi ylipäänsä ymmärtää, mitä kohtalo tarkoittaa. Vasta sitten voi tietää, mikä on tärkeää ja olennaista – sillä se voi olla jotain yllättävää, jotain, mitä omassa ympyrässään ei olisi ymmärtänytkään. 

Anna palaa. Heittäydy virtaan ja usko, että vastaus on soljuvassa vedessä. Kellu, ystäväni, kellu! Voidakseen ottaa kohtalon omiin käsiinsä on ensin opittava kellumaan.

IMG_8506

/Ämmä, valmiina koukkaamaan kohtalon kouriinsa