Good morning, welcome to the thing called life
Good morning, dont you let it pass you by
We laugh, we cry and then we dry our eyes,
We fall, we rise, ready for another try.
– Will I Am

Tänään Støssä ei aurinko enää nouse. Siis tietysti myös kuvainnollisesti, se eilinen kirjoitukseni huomioiden, mutta ihan konkreettisestikin.

Kaamos!

Aurinko ei enää nouse horisontin yli näillä leveyksin. Nyt olemme onnekkaita, sillä viime päivinä sää on ollut kostea ja ilmassa leijuva sumu heijastaa valoa uskomattoman upealla tavalla. Minä olen ollut yllättynyt siitä, mitä kaamos oikeastaan on. Vaikka aurinko ei tavoita silmiämme, silti valoa on hetken aikaa päivästä. Se on tällaista.

Laiskasti horisonttia tavoitteleva aurinko heijastuu pilviin, ja tuottaa vähän valoa meille. Kyllähän se tästä vielä seuraavina viikkoina pimenee, mutta aivan pilkkopimeässä täällä ei eletä.

Eikä mielikään ole pilkkopimeä, aurinko nousee pään sisälläkin, vaikka kalastajat ovat viime yönä tehneet viimeisen retkensä merelle tänä vuonna. Minä heräsin aamuyöstä satamaan saapuvien laivojen surinaan. Se oli hienoa. Kuuntelin hetken kalastajien saapumista rantaan ja nukahdin uudelleen.

Uusi päivä alkakoon! Tervetuloa, The thing called life!

❤ æm