Hiljainen aamu

Huomenta! Olen herännyt aiiiiikaisin ihan vaan harjoitellakseni huomenna alkavia aikaisempia aamuherätyksiä. Itse asiassa olen jotenkin vähän järkyttynyt: en tajunnut, että Helsinki voi olla näin hiljainen sunnuntaiaamuna, tuli ihan mieleen entinen kotikaupunkini Varberg, jossa näin äänetöntä ja rauhallista oli lähes koko ajan.

Kävin koiran kanssa ulkona, ja ihmettelin rauhaa, joka ihan konkreettiseseti tuntui leijuvan ilmassa – ihan kuin kaupungin päällä olisi ollut joku harso. Kuuntelin hiljaisuutta kun yhtäkkiä sen keskeltä alkoi kuulua ihana lintujen sirputus. Tänä aamuna pystyin tunnistamaan jo kolme eri laulua: talitintin ja jonkun toisen (en ole mikään lintutieteilijä) sekä lokin! Olen nähnyt jo parisen viikkoa sitten ensimmäiset lokit, mutta vasta tänä aamuna kuulin sen tutun, kesästä enteilevän kirkumisen ensimmäistä kertaa. Tuli ihan valtavan toiveikasi mieli! Että kohta kesä on täällä!

Hiljainen aamu on ihana laskeutuminen uuteen päivään. On aikaa rauhassa nauttia kahvista, aamupalasta ja tehdä pieniä havaintoja, joita kiireen keskellä ei ehdi näkemään. Kuten tämä maahan sylkäisty purkka:

purkka

Olenko se vain minä, vai muistuttaako tuo jotenkin erästä tuttua hahmoa…

purkkahermanni

Ihanaa sunnuntaita rakkaat blogiystäväni! Kiinnittäkää tänään huomiota pieniin asioihin ja tehkää havaintoja, joita arjessa ette ehkä ehdi tehdä!

/Maija, joka suuntaa kohta kirjastoon Teatteri Elon lukutreeneihin