Tänään on suhistu ees ja taas. Helsinki tuo mukanaan aina yhden ihmiselämän ihmeellisen aspektin: kiireen. Aina ollaan menossa jonnekin. Paikallaan on vaikea pysyä. Kalenterini on ollut täysin vapaa merkinnöistä monta kuukautta, ja sillä sekunnilla, kun astuin tähän kaupunkiin, kalenteri alkoi täyttyä tapaamisista ja tekemisistä.

Jännä yhtälö. Kaupunki ja kiire. Vauhti ja suhina. Kunpa voisin tuoda palan Støn arjen rauhaa tänne mukanani. Kunpa tämä maailma saisi edes hetken kokea hiljaisuuden. Pimeyden ja pysähtyneisyyden. Ärsykkeettömyyden ja mielikuvituksellisuuden.