Todellinen eläminen alkakoon!

En oikein osaa sanoa tänään mitään. Paitsi tietysti kiitos. Eilinen kirjoitukseni herätti keskustelua, ja olen saanut lukuisia yhteydenottoja. Kiitos! Palaan jokaiseen.

Näin tämän tänään

IMG_6766.JPG
Siinä on jotain, mikä kiteyttää jotain. Jostain. Ajatuksistani. Yleisesti. Ei vain eiliseen köyhyys-kirjoitukseeni liittyen.

Tuntuu että alan olla kohdannut aika lailla kaikki suurimmat pelkoni. Suurin niistä on ollut pelko olla rehellinen itselleen. Nyt tuntuu, että olen melko paljas itseni edessä. No, sinunkin. Niinku henkisesti.

On tyhjä olo. Ei rohkea. Vain rehellinen. Ja vapaa.

Millaista on kirjoittaa kirja?

Syksy on käynnistänyt taas HelsinkiRealin. Ensimmäisessä jaksossamme juttelemme esikoiskirjailija Jenniemilian kanssa siitä millaista on kirjoittaa kirja. Katso keskustelumme tästä!

Taas mennään

Elämää on kesän jälkeenkin. Ainakin HelsinkiRealilla. Tänään purkitetaan uusia jaksoja syksylle.

Juttelin juuri ihanan Jenniemilian kanssa muunmuassa siitä millaista on kirjoittaa esikoiskirja. Hyvin mielenkiintoista myös minulle henkilökohtaisesti. Tämä jakso on kohta kuultavissasi.

Ja jos haluat tutustua Jenniemilian kirjaan ja löytää oman sisäisen voimasi, vielä mahdut Helsingissä 30.-31.8. järjestettävälle Sisäinen voima -kurssille. Lisää sivulta http://www.jenniemilia.fi

IMG_6498.PNG

Päivän palapeli

Tämä on ollut taas tällainen päivä: viuhvauh joka suuntaan. Tulin äsken kotiin ja oli ihan hirveä nälkä. Piti vielä käydä ruokakaupassa kuolemannälkäisenä. Virhe! Taas muistutus itselle siitä, että ei saa jättää liian pitkiä ruokailuvälejä vaikka nälkä ei tuntuisikaan kiireen keskellä. Nyt sitten ahmin ja hotkin täällä ruokaa tyhjään vatsaan edes maistamatta sitä.

Päivän pysähdyshetki oli Jenniemilian Rakastan siis olen -lukupiirin viimeinen kerta. Teimme hauskan harjoituksen; sen monelle tutun aarrekartta-leikkaa-liimaa-hassuttelun, mutta siten, että toiset ryhmän jäsenet keräsivät leikkeitä lehdistä minulle. Tällaisen päivän palapelin ihanat ystäväni minulle kokosivat:

aarrekartta

Hyvin he ovat minut kuudessa viikossa oppineet tuntemaan! Paljon osuvia ajatuksia. Ja mikä jännää, juuri minulle kaikki olivat koonneet paljon tekstejä, muille enemmän kuvia. Itsekin nimittäin keräilin muille paljon erilaisia lauseita, sillä – no, te tiedätte miten tärkeitä juuri sanat ovat minulle.

Tähän päivään liittyy myös uusia mahtavia blogilukemia. Teitä on ihan valtava määrä ja olen päästäni pyörällä! Ja sen kunniaksi minä nappasin kaupasta tiistaikaljan ja nyt kippistän tälle päivälle ja tulevaisuudelle. Ihanaa kun voi tehdä tällaisia pieniä yllättäviä suunnanmuutoksia päivässä – olin menossa salille treenaamaan, mutta päätinkin vaihtaa treenin kunnon ruokaan ja juomaan.

sol

Kiitos kun luette, ja kiitos mahtavista kommenteista rahablogeihini!

/Ämmä, cheers!

Tohinaa Ilmoniemen residenssissä

Kauhee tohina täällä Ilmoniemen residenssissä. Laitan tavaroita kasaan huomisia promokuvauksia varten. Pian MaiLife saa vähän uutta ilmettä ja minun tulevat maijailmoniemi.fi-sivut kuvitusta. Olen tosi innoissani! Ihanaa, että blogini kehittyy ja kasvaa. Huomenna luvassa on pitkä päivä, joka huipentuu MaiLife Haasteeseen, longboardaukseen Lena Salmen kanssa. Ihan hyvä, että se on vasta päivän päätteeksi, sillä vähän jännittää kuinka ruhjeilla tulen kotiin huomenna… Jännittää, tosissaan! En ole koskaan tehnyt mitään tuollaista.

Ja ne linnuthan tässä ovat mielessä pyörineet… Kumma vaikutus niilla on minuun. Onneksi sain vähän töitäkin tehtyä ja käytyä hyvän HelsinkiReal-palaverin. Voi kunpa tietäisitte mitä olemme tulevaisuudelle suunnitelleet! Illalla olin Jenniemilian bloggareiden lukupiirissä, ja kokoonnuimme ulkona Koffin puistossa. Jenni kiertää luennoimassa uuden kirjansa, ”Rakastan siis olen” teemoista. Käy kurkkaamassa hänen upeilta nettisivuiltaan, mitä kaikkea tarjolla on! Tässä kuvassa Jenni vetää yhtä harjoitusta meille; se en siis ole minä, vaikka nopeasti voisi siltä näyttää.

25052 20051

Pyörähdin vielä salilla ennen kotiin tuloa. Siitä on nyt vaan tullut niin tärkeä osa elämääni, etten voi sanoin kuvaillakaan. Voi tätä energiaa ja virtaa! Hyvä, että niitä on, sillä täällä tohina edelleen jatkuu. Join juuri kupin kahvia, toivotaan, että saan nukuttuakin tänä yönä.

Tällaista on kuulkaa minun arkeni, valoitetaan sitäkin nyt välillä näin ilman sen syvällisempiä sanomia. Nyt lähden koiran kanssa iltapissalle. Koira pissaa, minä talutan. Ihan vaan tarkennukseksi todettakoon. Hyvää yötä sinulle, rakkauspakkaukseni!

/Ämmä, täynnä tohinaa

 

Perjantain kolme koota: Kirsi, kalja ja kirjanjulkkarit

Huomenta, te ihanat rakkauspakkaukset! Ulkona ei sada! Kaikki on kohdillaan. Todella kohdillaan. Tämä päivä alkaa päivän eka kahvikuppi kädessä, treenitrikoot tuohon silmien eteen aseteltuna valmiina jalkaanvetoa varten ja fiilisellen eilistä.

Töitä, HelsinkiRealin kuvauksia ja Jenniemilian kirjanjulkkarit. Oikeastaan voisi sanoa, että päivä täynnä upeita enkelinaisia! No, ja yksi mieskin. Ja kalja. Mutta odotapa vaan, kun pääset katsomaan meidän keskustelumme Kirsin kanssa. En ollut häntä ennen tavannut, mutta oli kuin olisimme tunteneet ikuisuuden kun istuimme saman pöydän ääreen.

minäkirsi2

minäkirsi3 minäkirsi

Mies ja kalja tulivat sitten siinä töiden ja juhlien välissä. Tai oikeastaan ne molemmat olivat työtä. Juhan kanssa afteworkilla mietittiin HelsinkiRealin tulevia kuvioita. Ison ja pikkukaljan ääressä. Arvaa kumpi oli kumman. HelsinkiRealista on tullut jo nyt todella katsottu ohjelma, ja olisipa kiva jos sinäkin (jos et vielä ole) tutustuisit jaksoihimme. Ja antaisit palautetta! Kuinka voisimme kehittää ohjelmaa? Ketä sinä haluaisit ohjelmassa vierailevan?

kaljat

Kun afterworkit oli vietetty, lähdimme juhlimaan ihanaa uutuuskirjailijaa, Jenniemiliaa. Hänen Rakastan, siis olen -kirjansa on nyt kaupoissa, ja suosittelen sitä kaikille teille, rakkaani! Jennilla on mielenkiintoinen tarina; kuinka hörhövanhempien kasvattama kapinoiva neiti lähti New Yorkiin muotikuvaajaksi ja olisi päässyt huippuvalokuvaaja Annie Leibovizille töihin, mutta tajusi vihdoin, että hänen tehtävänsä on palata juurilleen ja muiden asioiden muassa kirjoittaa tämä kirja.

Muistan, kun istuimme kaksi vuotta sitten lounaalla Jennin kanssa ja hän kertoi kirjasta, jota on aloittamassa kirjoittamaan. Sitten minä pääsin oikolukemaan kirjaa (kyllä, olen eka kaikista kustantamon ulkopuolisista maailman ihmisistä, joka sen on lukenut!!) Ja nyt se on tässä.

kirjatjenni

jenni1

jenni2

Onnea, ihana Jenni! Perässä tullaan kirjan kanssa…

jennimili

Julkkareissa paikalla oli myös intuitivinen näkijä MIli Kaikkonen, joka muuten on HelsinkiRealin haastattelussa sunnuntaina! Ihana  päivä eilen. Illalla kun tulin kotiin (joo-o, hissillä…), niin löysin nämä kotihissini lattialta:

nopat

Talkin’bout signs… Mitä merkkejä nämä arpakuutiot nyt sitten minulle olivat…? Pidä mielessä tämä, jos jossain vaiheessa puhun jostain nopista tai arvasta. Jotenkin on sellainen olo, että tälläkin oli joku merkitys…

/Ämmä, vetää treenitrikoot jalkaan ja sujahtaa salin kautta kampaajalle

 

 

Piutpaut Ruotsille ja menneisyydelle!

Salli mun hehkuttaa! Siis ihan toden teolla heiluttaa käsiä ilmassa ja huutaa ”wootwoot” Sillä, niin kuin tiedät, ei ole itsestään selvää, että ylipäänsä pystyn hehkuttamaan mitään kaiken vuodenvaihteen elämänhärdellin jälkeen. Ni, anna mä nyt vedän ja kunnolla, vaikka tämä onnensa hehkuttaminen ei varmaan ole hyväksyttävää jollain kansallisella mittarilla. Mutta aion tehdä, kuten ihana ystäväni Fatbardhe Hetemaj tulevan sunnuntain HelsinkiRealin jaksossa kehottaa meitä suomalaisia tekemään; ihan rohkeasti kehumaan itseään. Nyt nääs näitä hehkutuksen aiheita pompsahtaa elämään yksi toisensa jälkeen ja voin sanoa, että tänään – juuri tänään, tässä ja nyt – olen ihan valtavan onnellinen, että olen… no, tänään tässä ja nyt. Pari kuukautta sitten halusin vain takaisin Ruotsiin turvalliseen elämääni rakastamani miehen kainaloon, mutta tänään… ei vois vähempää kiinnosta!

Jos yhden asian tämä minun tarinani voi sinulle opettaa, niin se on se, että vaikka jotkut tapahtumat elämässä tuntuvat epäoikeudenmukaisilta ja vääriltä tai satuttavat kovasti, niille kaikille on tarkoituksensa. Usko minua! Usko kun hehkutan! Muistatko kun joulukuussa pohdin elämän johdatusta? Tämä blogini tässä linkin takana. Kun haistattelin piutpaut johdatukselle; mikään ei mennyt silloin kuten toivoin ja suunnittelin enkä voinut ymmärtää missä oli vika. No, let me tell ya, se oli hemmetti JOHDATUSTA sekin! Koska olin väärässä paikassa – sitä en vain silloin itse tiedostanut tai myöntänyt itselleni!

sydämet

Ja nyt minä haistatan piutpaut sille väärälle paikalle, menneisyydelle. Sillä kun on oikeassa paikassa, tapahtuu oikeita asioita. Sen voin tässä hehkutukseni lomassa vakuuttaa. Elämä on ihan **tun jees just nyt! Ja parempaa on koko ajan luvassa.

Tänään tunnen itseni todella etuoikeutetuksi. Olen saanut viettää etätyöpäivää kotona, ja aamulla sain tiedon, että MaiLife on noteerattu osaksi Sanomalehtien liiton mediakasvatusta. Sitten iltapäivän vietän etuoikeutetuksi esikoiskirjailija Jenniemilian kirjapiirissä, jossa valikoitu joukko toimittajia ja bloggareita pääsee lukemaan hänen kirjansa Rakastan, siis olen  ja käymään kuuden viikon kurssin hänen ohjauksessaan. Olen terve ja sain vetää kunnon treenin ihanalla salilla, jossa ei ole muita naisia kuin minä ja monta miestä (kyllä, se se vasta etuoikeutettua on!)! Ja kaiken kukkuraksi saan tällaisen lahjapaketin:

bild 1

Jokanaisen unelma: kassillinen koruja Glitteristä! Ni, wootwoot, kädet ilmaan! Rankkasateen jälkeen tulee aurinko. Se on fakta. Usko mua!

bild 2

/Maija, piupau!

Rakastan, siis olen! Lue miten yksi kesä muutti elämäni

Aaaah miten odotan tätä kirjaa julkaistavaksi! Ihanan Jenni Kauppilan keväällä ilmestyvä Rakastan, siis olen. Olin Jennin suositulla Elä, opi ja rakasta -kurssilla keväällä 2012. Olin juuri jättänyt yritykseni ja halusin hahmottaa itseni paremmin; löytää yhteyden itseeni uudessa tilanteessa. Hetkessä, jossa tuntui, että kaikki oli menettänyt merkityksensä. Olin eksynyt elämään ja halusin löytää sinne takaisin. Halusin löytää rakkauden itseeni ja elämään. Kuljimme kymmenhenkisellä naisporukalla, Jennin johdolla, läpi perusteellisen tutkimusmatkan.

jennikauppila

Tuo parin kuukauden mittäinen reissu auttoi minua mullistamaan elämäni. Sen jälkeen kävi nimittäin näin: tässä ote Sarastus-blogistani, jonka kirjoitin kesällä 2012. Tuo tekstissä kuvattu sohvalla mietteissäni istuminen tapahtui juuri yhden tällaisen Elä, opi ja rakasta -kurssikerran jälkeen. Voin siis sanoa, että tämä Jennin kirja kannattaa ostaa itselleen heti kun se ilmestyy. Mennä varaamaan jo vaikka nyt!

* * *

Olin stressaantunut. Lomani oli alkanut, eikä minulla ollut normaaliin tapaani varattuna kesälle kahta ulkomaanmatkaa, mökkireissuja ja lounastreffejä eleganteissa ravintoloissa. Mitääntekemättömyyden mahdollisuus ahdisti, eikä oloani yhtään helpottanut, että koko ajan satoi kaatamalla.

Loman ensimmäisenä päivänä vedin litimärkää koiraani perässäni ulkona kumisaappaat lätäköissä loiskuen, sadetakkiin verhoutuneena. Manasin kammottavaa keliä ajatuksissani, kun yhtäkkiä pensaasta pyrähti lintu suoraan kohti minua ja törmäsi kovalla voimalla jalkaani. Pysähdyimme molemmat paikoillemme ja tuijotimme toisiamme pöllähtäneenä silmästä silmään. Se pöyhi siipiään ja minä tuijotin keltaista saapastani, jolla se nökötti hämmentyneenä. Ja yhtäkkiä lintu oli poissa. ”Ei taas!”, huudahdin. Kohtaaminen linnun kanssa oli aiemminkin ennustanut isoja muutoksia elämässäni.

Niin, vähänpä tiesin lomaani aloittaessa. Pääsisin sellaiselle matkalle, jonka aikana kokisin enemmän kuin yhdelläkään maailmanympärysreissulla koskaan voisin.

Aiemmin keväällä olin istunut mietteissäni olohuoneen sohvalla. Muistan kuinka nostin katseeni ylös kohti vastapäistä oviaukkoa ja kylmät väreet nousivat selkäpiihini; kunpa tuossa oviaukossa seisoisi joku minulle tärkeä ihminen, ajattelin kaihoisasti. Kului kaksi viikkoa, ja ovelle todella ilmestyi joku – Hän! Hän, joka oli minulle usean vuoden ajan ystävä, ja nyt yhtäkkiä aivan uusia tunteita oli herännyt välillemme.

Kevät ja kesä on mennyt kuin siivin, ihmetellen. Olemme viettäneet upeaa aikaa yhdessä: hidasta, rauhallista ja lämmintä. Olemme vaihtaneet viipyileviä katseita ja helliä kosketuksia; sellaisia joiden olemassaolosta en edes tiennyt.

Olen salannut tunteemme ja ajatuksemme tähän mennessä muilta, pitänyt ne vain minun ja Hänen välisinä. Mutta nyt se kai on kerrottava: Olen rakastunut ja muutan Ruotsiin!

Hän yllätti minut kysymyksellään totaalisesti; haluaa että jaan elämäni hänen kanssaan. Haluaa, että seuraan mukana hänen työkomennukselleen Ruotsiin. Kaikki on tapahtunut kovin nopeasti. Mutta miksi tämä tuntuu niin oikealta – oikeammalta kuin mikään pitkään aikaan? Elämä tarjoaa taas uutta mahdollisuutta ja taas minä hyppään, nyt yhdessä Hänen kanssaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Minäkin haluan!

En voi selittää tätä järjellä. Tarvitseeko?

Kuinka ihmeellistä elämä voikaan olla, kun sen vastustelematta antaa tarjota kaiken hyvän, joka meitä varten on suunniteltu! Näistä ihmeistä kirjoitan nyt jatkossa Ruotsista käsin.

* * *

/Maija, muistellen Elä opi ja rakasta -kurssia sekä kesää, joka mullisti kaiken