Miksi hitossa sä pelkäät olla ihminen?

Torstaisen videoni julkistaminen oli todella vaikea paikka.

Monta viikkoa pidin videota itselläni. En halunnut julkistaa sitä, sillä se tuntui aivan liian henkilökohtaiselta. Vaikka olen jo useasti aiemmin kirjoittanut isoista elämän kysymyksistä itseni edessäsi avaten, tuntui elävän kuvan julkaiseminen monta kertaa raaemmalta.

Kuvasin pätkän alunperin vain siksi, että pettymykseni äärellä tuohon kukonlaulun aikaan tunsin tarvetta puhua jollekin. Kun ei ketään muuta ollut, sanoin ajatukseni kameralle. Vidota ei ollut editoitu, puhe kyynelineen tuli kuvaushetkessä juuri sellaisena kuin sen näit ja kuvakulmat valaistuksineen olivat epämairittelevia.

Oma kuvani hävetti. Alaston.

Koko julkaisupäivän pohdin mitä videon julkaisemisesta saattaisi seurata. Olin muutamaa päivää aiemmin kirjoittanut lapsettoman sinkun ajatuksista äitiydestä ja jopa hieman säikähtänyt palautteestanne. Itse en aina tajuakaan, kuinka vaikuttavia sanat voivat olla. Sain viestejä, joissa minun oletettiin epätoivoisesti haluavan äidiksi. Vaikka minulle tämä oli vain yhdestä näkökulmasta kirjoitettu ajatus siitä millaisia ajatuksia päässäni joskus liikkuu, moni teistä ajatteli, että äitiys on aina asia, jota elämässäni haluan.

Ja nyt videoni. Jos esittäisin itseni tällaisena, mitä muut ajattelisivat, miten he minut tulkitsisivat? Tuleeko minusta epäuskottava kaikessa heikkoudessani? Ajattelevatko muut, että olen ruma?

IMG_0681

Appropoo äitiys, eilen Ping Helsinki -tapahtumassa löysin itseni hoitamassa tuntematonta lasta, joka tyrkättiin käteeni sattumalta. ”Kato tätä hetki”, kuulin äänen ja siinä sitten oltiin. Lapsi palautui myöhemmin äidilleen hyvinvoivana.

Helsinki Real -keskusteluohjelmassa, jossa olen juontajana, kysymme jokaiselta haastateltavalta saman kysymyksen: ”Jos nyt voisit soittaa ajassa taaksepäin 20-vuotiaalle itsellesi, mitä hänelle sanoisit?”

97 % haastateltavistamme on sanonut saman asian: ”Älä välitä siitä mitä muut sinusta ajattelevat”, ja minä en voi lakata ihmettelemästä:

Jos me jokainen haluamme ohjeistaa itse itseämme olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, miksi hitossa me silti peläkäämme toimia kuten sydän sanoo huolimatta muiden ajatuksista? Miksi hitossa me pelkäämme olla ihmisiä, sillä jos jotain muut ihmiset ajattelevat, niin sitä, että kunpa ei tarvitsisi ajatella sitä mitä muut ajattelevat. Kieroa?

IMG_0701

Käväisin eilen myös virtuaalitodellisuudessa. Huh, mikä kokemus!

Vietin eilisen päivän Ping Helsinki -bisnesfestareilla Långvikissa. Tapahtuma oli tarkoitettu sosiaalisen median sisällöntuottajille, siis muun muassa bloggareille ja yrityksille. Toisin kuin tällaisesta sometapahtumasta olisi voinut kuvitella (someseminaareissa kun usein keskitytään opettamaan kuinka otetaan täydellinen kuva, saadaan paljon lukijoita ja niin edelleen), tässä tilaisuudessa nostettiin esiin sosiaalisen median vastuullinen puoli: se, kuinka tärkeää olisi tuoda ihmisyys takaisin someen ja näyttää se, ettei elämä ole vain täydellisiä hetkiä ja kauniita kuvia.

Eihän minulla ollut videoni suhteen vaihtoehtoja. Se oli julkaistava, sillä sen sanoma on juuri se, jota tässä maailmassa eniten tarvitaan. Se oli sanottava, sillä tiedän sanojeni koskettavan oikealla tavalla, laittavan sinutkin miettimään. Oikeastaan se on koko syyni tuottaa tätä blogia ja vieläpä se asia, josta koko minun tuleva unelmien urani koostuu.

Eilisessä tapahtumassa tajusin, että olen täydellisen oikealla tiellä ja tehnyt juuri oikeat valinnat. Tämä on minun työni. Tämä on minun unelmani. Jos vielä joskus jään sinulle kiinni pohtimasta uskallanko sanoa jotain, olla edessäsi meikittä tai pelkään tekemisteni seurauksia, läpsäisethän minua poskelle!

 

kauneusmaailma

Tämän ajatuksen esitin sinulle jo joulukuussa 2014.

 

Videon julkaiseminen oli taas yksi uusi raja, joka minun piti ylittää. Kiitos kommenteistanne ja ajatuksistanne, joita olette kanssani jakaneet!

Mitä sinä muuten sanoisit parikymppiselle itsellesi?

IMG_0676

/Äm, joka festarihipsteri-hengessä sanoisi tänään parikymppiselle Maijalle, että ”take it easy, honey!”

Linkit tekstissä johtavat sinut viittaamiini aiempiin kirjoituksiini/videoihin. Käy katsomassa myös ne.

Minusta tulee glamourmalli!

Nythän on siis niin, että olen koko viime viikon loppupuolen viettänyt unettomia öitä miettien:

”Oonks mä oikeesti hirveen ruma?”

”Et jos voiskin olla kaunis? Edes hetken?”

”Meikit ja kampaus niinku viimesen päälle?”

”Paljettii, paljasta pintaa?”

”Jos ois vähän niinku glamuur?”

”Nainen?”

”Hot?”

Ja kuin pyynnöstä vastaani tuli tämä ilmoitus:

”Ihana Nainen -glamourkuvauspäivä. Naistenpäivänä. Ammattilaiset meikkaavat, kampaavat ja ottavat upeat kuvat samalla kun sinä juot kuohuvaa ja nautit naiseudestasi!”

Ja sitten jotenkin mieli lipsui tähän:

oikeesti

Arvaatte varmaan mitä tein.

Niina Stolt, Mirkku Merimaa ja Krista Vainio: tehkää taikanne naistenpäivänä, minusta tulee glamourmalli!

/Maija, joka vinkkaa, että Facebookissa Ihana nainen -kuvauspäivä 8.3.2014 tapahtumasivulla saat sinäkin lisätietoa kuvauspäivästä ja voit ilmoittautua mukaan. Olisipa aika ihana nähdä myös MaiLifen lukijota paikalla. Jos innostut ilmoittautumaan, laita minullekin viesti, niin jään moikkaamaan sinua paikalle!

Sarkasmia, sarkasmia!

Olen saanut nyt palautetta lukijoiltani siitä, millaisia kamalia kuvia itsestäni julkaisen ja ”enkö ajattele ollenkaan millaisen kuvan ihmiset saavat minusta näiden juttujen perusteella”. Minusta on kiva vitsailla joskus, enkä ota itseäni liian vakavasti. Toivon, että eivät muutkaan, ja ymmärrätte, että joskus on kiva keventää välillä aika syvällisiä juttujani tällaisella hassulla. Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä siitä, mitä vitsailu on. Samalla haluan myös näyttää, että aina ei tarvitse olla kiilloitettu pinta; me olemme kaikki ihmisiä, ja saamme välillä näyttää ”kamalilta” (eli minun tapauksessani ainakin ihan omalta itseltäni, vähän vaan huonosta kuvakulmasta…). Joten, älkää lukeko kaikkea niin vakavasti! Ja kiitos, kun annatte palautetta, se on valtava lahja minulle!

Ja Ps. tämänaamuisesta ”kannanotostani” huolimatta arvostan suomalaisurheilijoiden työtä valtavasti. Itse en kykenisi samaan.

1175420_10151539036076534_1443357491_n/Maija, joka kysyy, että käyks tää kuva?