Hullun hommia – savolaiset muikkujuhlat Sakari Kuosmasen kanssa

Hullulla on hullun hommat.

Sitä tämä aamuradio kyllä kaiken kaikkiaan on; vaatii ihan omanlaista hullua mielenlaatua taipua aamuvarhaisella kaikenlaisiin heittäytymisiin ja jutun vääntöön.

Hullun hommaa on myös tämä loistokas kesäsarjamme ”Kesässä savolaiseksi”. Mutta juuri siksi, kaikessa hulluudessaan, enpä voisi onnellisempi  siitä mitä saan tehdä; hommia, jotka sopivat tälle hulluhkolle luonteelleni.

Tervetuloa mukaan savolaisille muikkujuhlille! Piäkokkina Savon suurmies Sakari Kuosmanen.

Ja viikonloppuja sulle, ystäväni!

/Äm, jolla, kyllä, on tuolla videolla päässä ihan itse askarreltu muikkuhattu.

Mainokset

Priimaa pukkaa

Tiivistahtinen kaksipäiväinen kuvausputki takana. Nyt on takki tyhjä ja väsyttää, mutta en kyllä tiedä kuinka paljon julkean väsymystäni valittaa. Työni on nimittäin viimeiset kaksi päivää ollut istua ravintoloissa syömässä mahtavia aterioita ja juomassa maukkaita juomia upeiden ihmisten seurassa.

En malta odottaa, että voin esitellä sinulle lähemmin nämä kaksi naista

Ninan

IMG_3382 IMG_3394

ja Sarin.

He ovat olleet tärkeitä hahmoja elämässäni tänä kesänä, ja olemme päässeet tekemään mielenkiintoisia juttuja yhdessä. Kaikki selviää sinullekin kun on sen aika. Mutta jos jotain menoa kaipaat sillä välin elämääsi ja asut joko Helsingissä tai Tampereella tai olet jompaan kumpaan kaupunkiin menossa, voin suositella lämpimästi näitä kahta uutta ravintolaa:

Meksikolaista Oficinaa Helsingissä ja Frans et Marieta Tampereella. Rattoisia hetkiä vietettiin kuvausryhmän kesken näissä paikoissa. Ruoka oli hyvää ja juoma… huhhuh.

Juu, en minä valittaa voi. Kyllähän tässä aika iloinen saa olla, kun päivänsä voi viettää näin.

IMG_3389

Oficinassa maistui ruoka, mutta erityisesti nämä mielenkiintoiset drinkit. Tämän nimi oli ihan liian vaikea muistettavaksi, mutta ihan parin siemauksen jälkeen se alkoi jo naurattaa, joten voidaan ainakin todeta, että se täytti tehtävänsä.

IMG_3378 IMG_3375 IMG_3380

IMG_3395

Tampereen Frans et Mariessa puolestaan ehdottoman voiton vei tämä tamperelainen erikoisuus kuharievä. Nam!

IMG_3404

Ja käytiinpä vielä Tampereen taivaiden tasolla, hotelli Ilveksen 19. kerroksessa.

IMG_3386

Jotta näillä eväin priimaa pukkaa, ootapa vaan!

 

Palautuminen

Kaikki tämä massiivinen etukäteisvalmistautuminen 24 tunnin pyöräilykoetokseen (lue sarkasmi…) ja yhtä en ollut osannut ajatella etukäteen ollenkaan: palautuminen.

Hassua oli tänään klo 12 aikaan ajatella, että tasan 24 tuntia taaksepäin lopetin elämäni mielenkiintoisimman 24 tunnin ihmiskokeen. Ja siinä, elettyäni 24 tuntia elämää sairaan (siistin) pyöräilysuorituksen jälkeen totesin, että onhan se 24 tunia aika pitkä aika.

Pitkä aika, mutta muuten olen kyllä kaikissa mittasuhteissa yllättynyt, miten helpolta suoritukseni on tuntunut sen aikana ja sen jälkeen. Perspektiivi on hukkunut; nyt tuntuu, että olisihan sitä varmaan kovempaakin kilometrimäärään pystynyt. Jännä, miten jonkin ennalta isolta tuntuneen asian tehdässään ja siitä suoriutuessaan se alkaakin näyttää kovin pieneltä.

Kovin pieneltä tuntuu kyllä nyt oma pääkin  ja se, että sieltä ei synny tällä hetkellä yhtään ainoaa kirkasta ajatusta (pahoittelut tavalleni poikeeavasta kovin puutteellisesta ajattelusta sekä poukkoilevasta tekstistä tässä postauksessa, mutta tämä on parasta mihin juuri nyt kykenen). Väsyttää. Palautuminen on kovaa vauhtia käynnissä, mutta se mihin en ollut valmistautunut etukäteen lainkaan on se, kuinka minun oikeastaan pitäisi palautua.

Pää ja väsymys ovat, ihmeellistä mutta totta, kuitenkin ainoita minua vaivaavia asioita. Olen todella ihmeissäni, että hiertynyttä ja herkkää alapäätä lukuunottamatta mitään paikkaa ei juuri särje. Jalat toimivat, ja voin kävellä lähes normaalisti. Reisissä ei tunnu MILTÄÄN! Olenko ollutkaan pyörän päällä koko viikonloppuna.

Siksi en oikein nyt tiedä miten suhtautua tähän palautumisvaiheeseen. Olisi kyllä pitänyt selvittää vaikka Miralta pyöräilyvinkkejä kysellessäni (luitko jo tämän ”Ex-kilpapyöräilijä Mira Kasslinin vinkit 24 tunnin pyöräilyhaasteeseen” -jutun?) mitä minun pitäisi palautuakseni tehdä. Kuinka syödä (nyt tuntuu, että voisin syödä niin paljon kuin mahdollista mitä tahansa kissoja ja koiria ja Esterin perseestä satelevia mustikkaan meneviä mummoja.. ok, en taida yrittää tuottaa nyt mitään kielikuviakaan…). Miten levätä? Milloin voin alkaa liikkumaan kunnolla uudelleen, milloin kroppa on täysin palautunut?

Jos osaat auttaa, kommentoi mielellään vinkkejäsi!

Se ainakin on varmaa, että näin 24 tuntia 24 tunnin suorituksen jälkeen ei kannata tavoitella kovin isoja. Vähän jopa ahdistaa, kun olisi monta hommaa hoidettavana ja asioita suunniteltavana, mutten yksinkertaisesti näin vähillä unilla kykene ratkaisemaan kovin suuria ongelmia. Siksi on kai nyt vain uskallettava ottaa iisiä tämä päivä.

IMG_2337

Tältä näyttää muuten ihminen joulukuusenkoristeissaan klo 6.15 aamulla, kun takana on 14 tuntia, 100 kierrosta ja 270 kilometria ja kun hän on juuri yrittänyt nukkua (siinä onnistumatta) tunnin Alastaron ulkokatsomon penkeillä makuupussissa. Voin kertoa, että olo just nyt on ihan samanlainen.

Taidan syödä taas jotain.

/Äm

Pettämätön kehä

Joko nämä ovat urheilulta liikkumattoman kehoni pakkonykimisliikkeitä rintalihaksessa tai sitten minulla on rytmihäiriöitä.

Molemmat ovat mahdollisia vaihtoehtoja, mutta kelaten muistini rullaa taaksepäin tämän viimeisten päivien tapahtumiin, veikkaan, että sydämeni on pettämäisillään.

* * *

Tiedätkö mitä Amerikassa tehdään?

Täällä syödään.

Paljon.

Eikä muuten mitään turskaa, kuten vuosi takaperin Norjassa.

Vaan hiilihydraatteja.

Paljon.

Ja rasvaa ja suolaa ja sillai ja sydän sanoo poks.

Ja tiedätkö mitä minä olen siitä mieltä?

SE ON IHANAA!!!!!!

Joka päivä me lupaamme, että huomenna aletaan elää vähän terveellisemmin, mutta eihän niin käy kuitenkaan. Nyt on tultu siihen tulokseen, että koko ensimmäinen viikko on sallittu nautinnoille (suorastaan raivattu), ja nyt saa mättää mitä vaan (suorastaan on pakko). Eikä nautintojen viikolla suin surminkaan tarvitse hankkia vielä kuntosalikorttia. Minä luulen, että sunnuntaina, kun alkaa toinen viikkomme täällä, päätämme, että nautintojen viikko jatkuu vielä toisen täällä olon viikkomme ajan. Mutta minkäs teet, että kaikki maailman keittiöt ja houkutukset ovat täällä tarjolla ja perheen isä Matias on maailman paras kokki, joka loihtii meille käsittämättömiä herkkuja!

Kehä on pettämätön.

Kaksi kiloa per viikko. Plussaa. Veikkaan.

Huh.

hampurilaiset

syönti

Olen onnellinen, ettet näe mahaani juuri nyt.

Muistelen sen joskus olleen suht litteä, mutta nyt. Nyt se ei ole litteä.

Pallo se on.

Ja tiedätkö mitä minä olen siitä mieltä?

SE EI OLE IHAN NIIN IHANAA!!!!!!

Huh. Maha turpoaa ja sydän pettää.

Mutta ollaanhan nyt Amerikassa, for crying out loud! Ei täällä voi olla syömättä herkkuja.

Huomenna menen hakemaan kuntosalikortin. Vähän mahani takia, mutta oikeastaan vain siitä syystä, että meillä on pieni missio minun osaltani… Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Mutta kyllähän sinä nämä aiemmat kuntosalijuttuni muistat, jotka paljastavat myös olennaisia osasia Amerikan missiooni ja kuntosalin tärkeyteen tässä tehtävässä: Sometime, baby!Minä, Mister Murphy ja se Komea Personal Trainer sekä Tältäkö tuntuu rakkaus? Strateginen kohtaaminen sen ihanan kanssa ?

Pettämätön kehä.

* * *

Noin. Hienoin aasinsilloin eteni tämäkin kirjoitukseni vailla päätä tai häntää. Asiasta toiseen noin vain. Mutta tämä kertonee (sen lisäksi, että olisi varmaan jo korkea aika käydä nyt nukkumaan) vain siitä, että minä olen ihan järjettömän onnellinen juuri nyt, enkä voi kontrolloida tätä tajuntani virtaa. Enkä syömistäni.

Tänään on muuten ehditty tehdä vähän muutakin syömisen lisäksi. Tuohon minun missiooni liittyen löysin unelmataloni West Sahara Lakelta (kelaa, tänne aavikon keskelle on rakennettu ihmiskäsin pari tekojärveä!)

dreamhouse

Ja tuon talon saaminen silmäkulmassa kiiltäen ostettiin tänään minulle Barnes&Noble-kirjakaupasta inspiratiokirjallisuutta. Nyt lukulistalla Rich Bitch.

rich

Näin. Tässä kirjoituksessa siis ei ollut mitään kovin merkityksellistä informaatiota. Elämä rullaa täällä lähtökuopissa. Mutta on olo, että kohta rokataan ja rollataan ja kovaa!

/Ämmä, joka rollaa nyt itsensä maailman ihanimman ja amerikkalaisimman sängyn (siis sellaisen, johon mahtuisi nukkumaan noin sata ihmistä) lakanoiden väliin toivottaen sinulle, ystäväni, kaunista lauantaipäivää

Metsähipsterin flow-festivaalit

Tiedätkö mikä on parasta urheilussa?

Syöminen!

Fiilis on autuaan raukea. Tänään olen viettänyt oikeat metsähipsterin flow-festivaalit (terveiset vaan sinne Suvilahteen missä ne toisenlaiset hipsterit taitavat parhaillaan juhlia). Kävin vetämässä upean kolmen tunnin mittaisen treenin keskisuomalaisissa maisemissa: 25 kilometrin pyörälyn kansallispuistoon, siellä juoksulenkin metsässä ja toisen 25 kilometrin siivun takaisin mökille.

Tämä oli vähän sellainen köyhän naisen triathlon: pyöräillään mahdollisismman huonosti maantiepyöräilyyn soveltuvalla, kumit just sopivasti tyjänä olevalla äidin seitsenvaihteisella mummopyörällä, juostaan metsässä reidet sietsemän vaihteen jäljiltä täristen ja uintiosuus jätetään joidenkin muiden hoidettavaksi, sillä järven vesi on tälle tytölle liian kylmää… Jos Jäämereen vastatuuli asetti kovan vastuksen taannoin Hullun Polkasussa, on sanottava, ettei tämä Keski-Suomen tuuli vasten kasvoja yhdistettynä mummopyörään juuri jäänyt kakkoseksi. Vaikka 50-kilometriä on pyöräilypiireissä sellainen kevyt välipala, en juuri pidempään olisi tällä Crecsentillä suhia. Toivon todella, että Tour de Helsinkiin saan taas lainaan hyvän pyörän… Olisi niin ihana voida jo itse hankkia kunnon fillari, mutta se saa nyt vielä vähän aikaa odottaa. Mutta kerrassaan upea retki. Liikkuminen ulkona luonnossa tarjoaa parhaimman flow-tilan!

Vaikka urheilusuoritus itsessään on mahtavaa ja (useimmiten) palkitsevaa, olen silti sitä mieltä, että urheilussa parasta on syöminen 😀 Sitä nimittäin saa tehdä kunnolla ja suurella hartaudella.

Haukikeitto oman järven kaloista ja mustikka-vadelma-piirakka oman metsän marjoista – siinä oli tämän metsähipsterin lähiluomueväät.

Täydellinen päivä. Nyt otetaan vähän lepoa, ja loppupäivä sujuu saunoessa ja nauttiessa upeasta aurinkoisesta illasta. Ajatella, etten ole koko kesänä päässyt vielä tulemaan mökillemme. Onneksi olen nyt täällä. Ihana aivojenpurkureissu vilkkaan ja isoja mullistuksia (niistä lisää myöhemmin) sisältäneen työviikon jälkeen.

IMG_4053

 

/Äm

Kalsarikokkausta ja kevätkatselmuksia

Ei tarvinnut matkustaa kuin kolmisensataa kilometriä etelään, ja maisema muuttui talvisesta, lumikinosten täytteisestä Keski-Suomesta täyteen etelän kevääseen. Kevättä minä täällä nyt olen ihmetellyt viime päivät Helsingin kaupunkiluonnossa lenkkeillen. Kyllähän se vähän kummastuttaa, kuinka luonto voi olla jopa kuukautta aiempaa edellä kevään tulossa. Vaikka ihanaa onkin, että lupaus kesän heräämisestä on jo näin käsin kosketeltavaa, en silti voi olla kummastelematta ja kauhistelemattakin tätä myllerrystä, joka luonnossa kiihtyy vuosi vuodelta. Tuntuu kuin olisi huhtikuu, vaikka ei olla edes maaliskuussa.

kevät

Eilisen päivän pyhitin ystäville. Majailen rakkaan Katan luona, ja me keskityimme kalsarikokkailuun. Minusta on kovaa vauhtia tulossa suurtaloudenpitäjä, viisihenkisen perheen ruoat syntyvät kädenkäänteessä! Niin hyvin täällä kotitaloushommat hoituvat, että päätin jäädä vielä seuraavaksi viikoksi Helsinkiin järjestelemään asioita. Edessä on viikonloppu, joka tarkoittaa lisää ystäviä, hauskoja hetkiä kalsareissa ja luonnon kummastelua.

kokkaus

Tällainen meno täällä. Henkisesti ollaan vähän ihmetystilassa; paljon hyvää enteileviä merkkejä ilmassa, mutta kuten aina näissä minun keisseissäni, kaikki riippuu kaikesta, ja yhden langanpään löytyminen avaa ryminällä koko kerän. Sitä siis odotellessa.

/Äm, toivoen vilkasta viikonloppua

 

Sushitaivaassa kaikki hyvin

Ihan viimeistään eilen illalla tajusin, että nyt on kaikki tasapainossa. Lauri järjesti kotonaan sushi-illan minulle, uudelle työkaverilleni Teemulle ja pojalleen Erikille.

Lopulta kaikki oli hyvin. Vai miten ne siinä Satuhäät-ohjelmassa oikein sanoivatkaan. Minä ainakin olen päässyt sushitaivaaseen. Kalat suoraan omalta takapihalta, omasta merestä… Hullua! Mutta ihan hemmetin hyvää.

sushi1

Kokkimme Lauri

sushi6

Apukokkimme Hermanni, joka kävi tasaisin väliajoin tarkistamassa ruoanvalmistumistilanteen.

sushi2

Paras misokeitto. Evö!

sushi3

Aina kun Hermanni ei ollut keittiössä, se kävi tuijottamassa Anry Birdsiä. Minä vain makasin sohvalla.

sushi7

sushi5

sushi8

TADAAA!

sushi9 sushi10

Sellainen ilta eilen. Voin kertoa että on kaikin puolin suhteellisen etuoikeutettu olo. Jopa vähän huono omatunto kaikesta siitä hienoudesta ja hyvydestä, jonka on saanut täällä osakseen.

Tänään lähdemme ajamaan Lofooteille hakemaan työsopimustani ja poikkeamme matkalla muun muassa viikinkimuseoon. Palataan kunhan kerkiän!

To eat -lista

Elämäni koostuu nyt erilaisista listoista. On pakkauslistaa, to do -listaa, listaa ihmisistä, jotka täytyy ehtiä tavata… kaikkia erilaisia listoja, joihin olen koonnut tärkeitä ennen lähtöä tehtäviä asioita.

Sitten on tämä ”to eat -lista”. Siis erilaiset ruoat, joita on pakko saada syödä ennen lähtöä – ennen kuin ruokavalioni muuttuu pelkäksi turskaksi.

Lista menee näin:

– Silvopleen kasvisruokabuffa (check)
– Nepalilainen ruoka (check)
– Sushi

Ja sitten tämä. Tänään, tänään oi tänään, tämä:

toeat1 toeat2

Viimeksi olen syönyt hampurilaisen vuosi sitten Ruotsissa! Ja tänään oi tänään tein sen taas enkä tiedä milloin se taas tapahtuu seuraavan kerran mutta olen haljeta onnesta. Mikä suunnaton ilo! Onni ja autuus! Hampurilainen.

toeat3

Hampurilainen!

 

Home fine dining à la moi

Joo. Kyllähän tämä gourmet-keittiöni alkaa jo vähän naurattaa itseänikin. Tänään lounaaksi on tarjolla jauhelihasalaattia.

Salaattia ja jauhelihaa suolalla ja pippurilla mausetettuna, kylkeen vähän raejuustoa. Ehkä me molemmat siis olemme edelleen sitä mieltä, että jätetään ne kauniit ruoka-asetelmat ja ”home fine dining” Jalapallovaimon hommiksi, ja keskitytään itse johonkin muuhun. Mutta koska tässä residenssissä ei juuri nyt muuta tapahdu, on pitänyt sortua jo kahteen otteeseen kuvaamaan ruoka-asetelmiaan. Eilinen lohi, se oli kyllä iso poikkeus. Minun pöperöni kun koostuvat salaatista, jauhelihasta ja kanasta sekä riisistä tai makaronista. Mutta minä vaan tykkään tällaisesta konstailemattomasta mössöstä, se riittää. Tämä on minun home fine diningiani.

Tänään tekisi vain mieli jatkaa lukemista koko päivä. Välillä on niin ihana astua kirjojen maailmaan ja unohtaa omat asiat. Yksi viisisataasivuinen kirja hulahti jo kahdessä päivässä. Jos hetken aloittaisi silmäilemään toista… Tämmöst tänään.

/Ämmä, vetää lounaan napaan ja kömpii hetkeksi vielä sänkyyn lukemaan… eiku suunnittelemaan kuntosalireissua.

Ilta Bridget Jonesina – kyllä jokainen nainen tarvitsee romantiikkaa

Oikeastaan tämän kertominen nolottaa ihan hirveästi, mutta samalla tää nyt on vaan niin ihanaa. Kun täällä nyt yksin juhannus kaupungissa vietetään, niin voihan sitä vähän heittäytyä Briget Jones -henkisesti sinkkunyyhkyksi, katsoa romanttisia leffoja, syödä välillä suolaista ja välillä suklaata ja juoda punaviiniä ja kamalassa ähkyssä itkeä tihruuttaa romantiikalle ruudun takana.

Eikö voikin? No, niin minä nyt ainakin olen tämän illan tehnyt. Nyt vähän oksettaa (mätetty ruoka, ei romantiikka!). Pariin otteeseen naureskelin ääneen itselleni, koska tämä minun asetelmani on kuin jostain Bridget Jones -elokuvasta.

Katsoin juuri ehkä maailman siirappisimman Suomi-filmin, mutta olihan se nyt ihana. Antaa jotenkin uskoa elämään. Että se prinssi uljasta (tai parikin ja niihin liittyviä kamalia kiemuroita) voi tulla vastaan minkä tahansa nurkan takaa. Nyyh. Ihanan komea.

nyyh1

nyyh2

Kyllä jokainen nainen tarvitsee tätä aika ajoin. Ruokaa, viiniä, ruokaa, komeita miehiä, ruokaa, suklaata, nyyhkimistä, löhöämistä sohvalla, ruokaa, koko viikoksi jonnekin unohdetun kuntosalikortin, ruokaa, ehtiihän sitä taas ensi viikollakin treenata, komeita elokuvasankareita… Mä katson vielä toisen leffan.

Tämä oli muuten katsomani elokuvan tunnusbiisi. Nyyh!

/Ämmä, ottaa ihan vähän vielä suklaata ja punaviiniä ja hakee lisää nenäliinoja