Kotona

Kotona ollaan! Eilinen vilahti niin nopeasti Eeliksen ja Elinan luona ja kotiin matkustaessa, etten ehtinyt paljoa bloggailla. Kävimme vielä kotimatkalla lentokentältä MediaMarkt-elektroniikkakaupassa katsomassa iPhone-kaiuttimia ja Ikeassa jouluvaloja. Halpa reissu; ostimme vain Ikean lihapullia pakastimeen.
mediamarkt

Ja Hermannille tuliaiseksi hiiren. Sen elinkaari tuskin on kovin pitkä, Hermannilla kun on tapana ”teurastaa” pehmoeläimet viidessä minuutissa. Eilen piski ei saanutkaan tästä johtuen kuin pienet maistiaiset hiirulaisesta.
hermannihiiri

Nyt on aika hidas olo. Väsyttää. Tässä nykyisessä elämässä, jossa tahti on normaalissa arjessa niin hidas ja rauhallinen, tuntuu parin päivän kovan tahdin ja tekemisen jälkeen siltä, että voisi nukkua viikon putkeen. Ja taas on se sama fiilis kuin aina Suomesta paluun jälkeen; haluaisin vain seuraavalla koneella takaisin… Palataan tähän aiheeseen vielä myöhemmin. Koitan nyt herätä, käydä vähän treenaamassa ja sitten mennä katsomaan salibandypeliä.

Mikael Kuusilehto

Kaikki paikat ovat mahdollisuuksia oppia ruotsia. Meillä on Hermannin vakiolenkkipolulla Påskbergsskogenissa (eli Pääsiaisvuorenmetsässä) sellainen reitti, jossa esitellään metsän erilaisia puita. Puiden viereen on asetettu kyltti, jossa siitä kerrotaan tarkemmin. Ja sieltä me ollaan sitten Hermannin kanssa salaa lenkeillämme opeteltu puiden nimiä ruotsiksi.

No, tämä on nyt vähän tällainen blondi-idioottijuttu, mutta koin tässä juuri valtavan ahaa-elämyksen kun taas tuolla skuugessa taas koiran kanssa oltiin. Kun silloin vähän aikaa sitten, kun kävelimme hautausmaalla (kirjoitin silloin blogin nimeltä Ikävä Kalle-pappaa) näin kyltin, jossa luki ”Minneslund” eli ”Muistolehto”. Siis tämän:

20131022-145655.jpg
Ja nyt näin tämän:

20131022-145738.jpg
Eli ”gran” on suomeksi ”kuusi”. Ja sitten jotenkin nämä kaksi kylttiä yhdistyi päässäni…

Ruotsin halki Maijan tyyliin: Borta bra men hemma bäst…

 

…tai jotain. Kylläpä taas tämän vapaan naisen koti-ikävät ja rakkaudentunnustukset ja kainalonkaipuut karisivat sitä mukaa kun lähestyin Varbergia ja kotia. Olin niin väsynyt reissun jäljiltä, että olin ihan hirveän kiukkuinen kun pääsin kotiin. Tuntui, että se maijavapaanasyntynyt lähti takaisin laivalla Suomeen ja minä palasin taas johonkin vankilaan, johon mätäännyn hitaan kiduttavasti. Poloinen, paljon äksyilyjäni nähnyt mies halasi minua ovella ja sanoi ainostaan, että mennäänpäs tyttö ensin vähän nukkumaan. Ja pienten unien jälkeen elämä on taas vähän kirkkaampi. Liekö syynä tuo hyttini ikkunasta näkynyt kuu ja kuuhulluus, mutta en saanut nukuttua kuin pari tuntia laivassa.

kuunsilta

Ei tällaista reissua ihan joka viikko jaksaisi tehdä; viikon aikana pari laivamatkaa, reippaat 1500 kilometriä autolla ja Portugaliin ja takaisin. En enää jaksanut lähteä illan kuorotreeneihin ja ajaa pari tuntia Göteborgiin ja takaisin. Mutta matka meni onneksi reippaasti energiajuoman voimalla. Ajo Tukholmasta Varbergiin on mukava, ja matkan varrella on jos jonkinlaista nähtävää. Tällaisiin asioihin voi matkan varrella laivasta meidän kotiin törmätä:

centrum

Ne on nää tienviitat kun tuottavat suurinta nähtävää matkan varrella. Yhteen on rakennettu linnunpesä…

hölö

… ja sitten on tää Hölö Mörkö vähän Tukholman jälkeen, joka vaan saa joka kerta suomalaisen nauramaan. Ihana ruotsinkieli!

tidernas

”Rum för själen.” Kun matkustimme muuttomatkallamme ensimmäistä kertaa Ruotsin halki (ja olin ruotsintaidoiltani vielä vähän ruosteessa) luulin, että tuo paikan motto tarkoitti ”Huoneita myytävänä”. Ei. Tidernas Landskap oikeasti näkemisen arvoinen pysähdyspaikka Vättern-järven rannalla.

raunio

Raunio. En yhtään tiedä mikä, mutta hieno se on.

gyllene1 gyllene2

Ja sitten myytävien huoneiden jälkeen tulee Gyllene Uttern ennen Jönköpingiä. Upea linnaravintola ja hotelli! Ja mitkä maisemat Vätternille. Sitten seuraavien kilometrien aikana ei juuri ole nähtävää. Kunnes tullaan Varbergin maaseudulle.

vbg

Tällainen oli tämä matkakertomus Ruotsin halki. Parempiakin on varmaan nähty. Ehkä pitäis vielä vähän nukkua…

Salibandyvaimon tunnustuksia

Kävin eilen katsomassa poikaystäväni kauden ensimmäistä harjoituspeliä. Tästä se taas lähtee liikkeelle; elämä pelihallissa. Muistan kun vuosi sitten astuin tähän halliin ensimmäistä kertaa. Jännitin aivan valtavasti; erityisesti sitä, että minun oli kohdattava kaikki pelaajien työttäystävät ja vaimot ensimmäistä kertaa. En osannut jutella heidän kanssaan, en yksinkertaisesti tuntenut kuuluvani joukkoon ollenkaan. Olin aivan uudella pelikentällä omassa elämässäni.

säbä1

Minulle tällainen joukkueurheilu on ollut aikaisemmi aivan vieras maailma ja ”salibandyvaimous” ei ole ehkä ihan luonnollisimmin ole iskostunut identiteetikseni. Sanon sen suoraan: en olisi voinut uskoa aiemmassa kiireisessä, itsenäisessä ja hemmetin tärkeässä ”bisnesnaisen” elämässäni, että jättäisin kaiken miehen takia ja iso osa elämääni olisi kannustaa häntä katsomossa (omien tarpeiden hetkeksi syrjään siirtämien + toisen pyyteetön tukeminen = kaikista isoin asia, jonka olen vuoden aikana oppinut!).

Muutos uuteen tapahtui niin nopeasti vuosi sitten, ettei minulla oikein ollut edes aikaa sulautua luontevasti rooliini. Vielä heinäkuussa en tiennyt, että olisin muuttamassa vieraaseen maahan, ja sitten jo elokuussa istuin tässä hallissa. On ollut paljon uuden opettelua, uutta maata, uutta parisuhdetta, salibandyvaimoutta, uutta suuntaa omalla työuralla. Kaikenlaista! Ja eilen tuo fiilis jotenkin iskostui taas minuun takaisn, tuntui oudosti koko kropassani. Mutta onneksi nyt alkaa uusi kausi, ja elämä on jo hieman tutumpaa. Ei ehkä niin paljon helpompaa kuin olisin toivonut, mutta onneksi edes vähän.

säbä2

Kirjoitin vuosi sitten Sarastus-blogiini tunnoistani ruotsalaisena urheiluvaimona. Olipa hauska lukea sitä. Onneksi en tiennyt silloin vielä ihan kaikkea mitä tuleman pitää…

Tervetuloa Varbergiin, täällä minä asun

Ajattelin esitellä muutamin kuvin Varbergia, jossa asumme. Tämä on pieni kylpyläkaupunki Ruotsin lounaisosassa, kaupunkialueella asuu noin 29 000 ihmistä. Tämä paikka on minulle sellainen hiljaisuuden tyyssija; ei kiirettä mihinkään. Luonto täällä on sanoinkuvaamattoman upea. Kesällä kaupungin täyttävät kylpylävieraat, mutta talveksi Varberg hiljenee talviunille. Silloin kaupungin pitää elossa salibandy…

bild

Kaupunkia reunustaa upea rantaviiva, meren yli seilatessa pääsee Tanskaan. Tämä ankkurimuistomerkki sijaitsee meidän kotikatumme päässä. Siitä on muodostunut minulle tärkeä paikka mietiskelyyn ja mielen tyhjentämiseen.

IMG_0962

Kaunis rantapaviljonki, Kallbadhus, joka on ennen toiminut uimalana.

IMG_0983

Rantaviivaa ja luonnon puhtaita värejä. Tämä kuva on viime kesältä, jolloin olin asunut Varbergissa vain muutaman päivän. Kuva merkitsee minulle paljon. En oikein osaa sanoin kuvailla miksi se on niin tärkeä.

IMG_1013

Varbergissa on yhdet parhaimmista pyöräilyreiteistä koko Ruotsissa. Täällä minäkin olen löytänyt pyöräilyn aivan uudelleen. Helsingissä pelkäsin liikkua pyörällä, mutta täällä on ihan huristaa paikasta toiseen hiukset hulmuten – mikä vapauden tunne!

IMG_4071

Varbergin satamasta lähtevät kalastusveneet ja lautta Tanskan Grenå:n. Mekin teimme kesällä täällä käydessämme reissun Tanskaan, ja tulimme lautalla takaisin.

IMG_4154

Majakka ohjaa laivoja. Taustalla näkyy myös Varbergin linnoitus.

IMG_4157

Minä tutkin maastoja. Koska minulla on ollut paljon aikaa täällä ollessamme, olen kolunnut Varbergin läpikotaisin lenkkeillen ja pyöräillen.

IMG_4165

Varbergin linnoitus on suojannut kaupunkia jo pitkään.

IMG_4238

Linnoituksessa on kiva kesäkahvila, jossa käyn mielelläni.

IMG_4174

Kylpyläkaupungissa riittää pulikointimahdollisuuksia joka makuun. Tässä olen tutustumassa vähän tarkemmin näihin vaihtoehtoihin.

IMG_4178

Varbergin 100-vuotias rantapromenadi on minun jokapäiväistä lenkkeilymaastoani.

IMG_4213

Suosikkikahvilani Cafe Mignon

IMG_4245

Varbergissa on vilkas junaliikenne, ja junapuomit pysäyttävät kaupungin liikenteen jatkuvasti. Varbergissa on muuten vain yhdet liikennevalot! Hieman erilaista elämää täällä kuin mihin olen tottunut Helsingissä.

Svea Mama I’m coming home

Huh. Voiton puolella ollaan. Matkustimme yön yli laivalla Tukholmaan. Pari viimeistä päivää on mennyt pakatessa kolmen kuukauden tavaroita. Lievästi sanottuna stressaavaa. Nopeasti meni kesäreissumme koti-Suomeen. Ja nyt se on hei, hei Helsinki! Muutin avomieheni kanssa Lounais-Ruotsin, pieneen Varbergin kaupunkiin tasan … Lue loppuun