Matalia ja korkeita paineita

Tänään ei ole oikein mitään sanottavaa. Paitsi se, että kun aamulla menin koukutustuville, sisällä kalastusrakennuksessa lenteli kaksi lintua. Oli vähän hurja fiilis. Ehkä muistat, että olen aiemminkin kertonut sinulle siitä mitä linnut symboloivat minulle… Esimerkiksi tässä blogissani valotan asiaa. Lintu sisällä on aina ollut vähän tylsä juttu.

Støssä on taas kova painepesurisade, eivätkä kalastajat lähde merelle todennäköisesti koko viikonloppuna. Se surettaa. Väsymys viikon jäljiltä on kova, eikä matalapaineinen sää paranna oloa. Onneksi on Stø Boxing Club! Kävin siellä purkamassa viikon paineita. Matalia ja korkeita.

Kohti viikonloppua mennään. Rauhaa ja rakkautta sinulle!

perjantaiterkut

/Ämmä, joka ei niin pitkään aikaan ole julkaissut yhtään treeniselfietä, että onhan se jo korkea aika

Mainokset

Yksinäisyyskoe

Tänään on ensimmäisten viikkojen kovin rankkasade. Jos yhdistettäisiin kahden painepesurin paineet, saattaisi se mielikuva juuri ja juuri riittää kuvaamaan tämän sateen raivoa. Ulos ei ole menemistä. Koira olisi pakko käyttää aamupissalla, mutta se ei suostu menemään ovesta ulos. Neiti.

Kello on kahdeksan aamulla, ja minä päätän tehdä kokeen. Aion viettää koko päivän yksin näiden seinien sisällä.

Huhuu, hurjaa, ajattelet. Yksin yhden päivän ajan. Mutta et ehkä ymmärrä vielä millä tasolla nyt liikutaan. Tämä maisema on kuin rakennettu yksinäisyyskokeelle. Ehkä osaan kuvata tämän sinulle tämän päivän mittaan. En osaa sanoa mistä tämä ajatus päähäni putkahti. Yhtäkkiä vain tunsin, että näin on tänään tehtävä. Voisin taas mennä viettämään aikaa muiden suomalaisten kanssa, mutta jotenkin tämä tuntuu nyt ihan valtavan tärkeältä.

* * *

Juon kahvia kukonpyllymukista. On maanantaiaamu ja mietin kaikkia töihin marraskuun apeudessa kiiruhtavia ystäviäni. Heillä on kiire, moneen paikkaan, sillä on maanantai ja maanantaisin on yleisesti aina kiire. On oltava. Ja minä olen täällä satojen kilometrien päässä enkä kuule tai näe muuta kuin sateen. Kattoa pyyhkivä vesi on kuin meditaatiomusiikkia. Sitä ei voi kuvata ropinaksi, sillä tämä sade ei ole sellaista romanttisen söpöä tasaista kesäsateen napututa kesämökin katolla kuullutkaan. Sellaista, jonka alla luetaan Aku Ankkaa ja levähdetään vilkkaiden auringonottopäivien lomassa. Tämä sade pyyhkii kaiken altaan. Sielunkin se vetää ihan tyhjäksi. Auringonkin se on vetänyt pois taivaalta. On harmaata ja hämärää.

Nyt minä aion katsoa mitä tämä rankkasade, pimeys ja yksinäisyys tuovat. Millaisia ajatuksia, tuntemuksia; miten maailma – minun täällä ja teidän siellä – peilaantuu tämän päivän perspektiivistä.

Kuva otettu 3.11.2014 klo 8.51

/Ämmä ja suhteellisen hämärät hommat

 

Lankakerän pää

Tiedätkö sen tunteen, kun sinulla on joku selvä unelma, tavoite ja suunnitelma siitä mitä haluat tehdä jonkin asian suhteen? Tiedät mitä haluat ja olet varma sen toteutumisen mahdollisuudesta. On vain se yksi kysymys: mistä langasta pitää vetää ensimmäisenä, jotta tuo mahdollisuus aukenisi ja konkretisoituisi – mikä on se lankakerän pää, josta vetämällä koko rulla avautuu?

Se on pieni sattumus tai kohtaaminen, joka vain yhtäkkiä tulee vastaan ja sitten tie on selvä. Se on pieni portti, joka avautuu ja jonka takana on koko tulevaisuus. Kun se löytyy, loppu tapahtuu kuin itsestään.

Minulla on nyt tuo lankakerä käsissäni. Etsin sen päätä. Mistä se löytyy?

lankakerä1

lankakerä3 lankakerä2

Lankakerän päiden lisäksi tänään on etsitty Hermannin kanssa auringonpaistetta. Kaatosade iski päällemme juuri sopivasti keskellä lenkkiä, 45 minuutin päässä kotoa…

/Ämmä ja ilme kertoo kaiken…

Suomen säävalituskeskustelu

20140630-085737-32257412.jpg
Need I say more? Kiva keli. Kiva, että voi pukeutua villahuiviin, joka samalla lämmittää ja suojaa sateelta kun minulla ei ole sateenvarjoa. Huomenna on heinäkuu for crying out loud!

Tässä oli minun panokseni Suomen säävalituskeskusteluun. Tämän jälkeen olen vain tyytyväinen siihen että on kesä ja valoisaa.

Maanantaita!