Oonks mä vai oonks mä ollenkaan?

IMG_3488

Tämä viikko taitaa antaa minulle vastauksen tähän kysymykseen. Vaikka periaatteessa olen vielä sairauslomalla, tällä viikolla ohjelmassa on ensimmäiset kolme kovaa työkeikkaa. En enää halua enkä voikaan jättää minulle tarjoutuvia tärkeitä työtilaisuuksia väliin, syksyn aikana joudun luopumaan niin monesta. Silti on tunnustettava, että jännittää mikä on lopputulema sunnuntaina, kun kaikki työt on tehty – onhan tässä tullut oltua poissa työrintamalta yli neljä kuukautta. Kohta otetaan tytöstä mittaa.

Viikonlopun olen saanut pitää kuntoutuksesta vähän taukoa, jotta jalka keräisi voimia ja keho palautuisi hetken. Kroppa joutuu vielä varmasti koville, ja voimia saa tällä viikolla säästellä aina kun mahdollista. Jännittävintä on näin pitkän sairausloman jäljiltä, kun ei ole tuntumaa siitä mihin kroppa taipuu ja kuinka kunto, joka on tietysti laskenut paljon näiden kuukausien aikana, kestää. Joka päivä saa tutustua uuteen ja muuttuvaan – toivottavasti vähitellen voimistuvaan – kehoonsa, eikä koskaan voi tietää onks se, vai onks se ollenkaan.

Voi olla, että jutut blogissa jäävät vähän vähäisimmiksi tällä viikolla, kun minä hitaasti mutta varmasti palaan muiden tärkeiden töitteni pariin.

Maanantai! Toivottavasti sinä ainakin olet tällä viikolla!

/Äm

Hitaasti työajatusten pariin

Jännä päivä tänään. Olin ensimmäistä melkein kahteen kuukauteen TYÖPALAVEREISSA!

Niitä oli KAKSI!

Ja minä olen edelleen HENGISSÄ!!

Marraskuussa ennen leikkausta hoidin pari tapaamista ja sitä ennen ties milloin olivatkaan edelliset työhommat. Outoa. Niin. On tullut päiviteltyä jo monesti miten kummallisia kokemuksia tämä vammautuminen onkaan mukanaan tuonut: tänään jouduin pohtimaan todenteolla sitä, miten se aikuisten työmaailma oikein taas toimikaan.

Enkä jännitä ihmisten tapaamista, mutta tänään oli jotenkin kummallinen kihelmöinti. Onnistuisinko tapaamisissa, osaanko enää keskustella mistään polveen liittymättömästä saati työasiasta? Ja mikä kamalinta: mitä laitan päälle?!?!?! Kuusi viikkoa näissä rakkaissa sairaalasta jalkaan jääneissä sairaalahousuista tekee lovensa myös tyyliin.

Perspektiivi elämään tämäkin.

img_4972

Joo, ihan tätä kirjoitusta varten oikein poseerasin. Tämä ei ole sellainen ”outfit of the day” -kuva, joita bloggarit tykkävät julkaista, vaan ennemminkin joku ”outfit for ever”; Nämä sairaalahousut jalassa on nääs menty monta kuukautta. Ja heti tämän päivän palaverien jälkeen oli pakko laittaa ne takaisin jalkaan.

 

Mutta mikä hienointa ja mainittavainta, pääsin tänään vihdoin tänne!

 

img_4958

Helsingin Liisankadulle avattuun Mumin Kaffen, josta tulee kohta yksi minun työpaikoistani. Minulla on melkein ihan oma nurkkaus kahvilassa:

img_4956

Tämä! Siellä aletan kohta kuvata lastenohjelmaa, jossa Maija-täti pääsee unelmahommiin! Tästäkin lisää myöhemmin.

 

Hitaasti, mutta varmasti koetan palata vähitellen työajatusten pariin. Vaatii paljon kärsivällisyyttä ja malttia (ja autokuljetusjärjestelyjä, kun en vielä ihan uskalla Helsingin julkisilla liikkua). Mutta ehkäpä tämä tästä. Nyt vaikuttaa ainakin siltä, että tästä tulee paljon edellistä parempi viikko.

Joskin huomenna on kyllä levättävä kotona, kyllä väsyneeksi vetää tämä touhu…