Kun elämässä ei ole muuta kuin työ – muutto vieraalle paikkakunnalle herätti yllättävän yksinäisyyden

–Tunnetko olevasi täällä kuin turisti? kysyi työkaverini tänään, kun juttelimme muutostani Savoon.

–Ei. Minä tunnen, että olen vain töissä täällä ja ihan hemmetin yksinäinen.

Näin vastasin hänelle.

Tämä keskustelu pysäytti minut. Pystyin vihdoin kiteyttämään ääneen ajatuksen, joka on viime viikkoina vaivannut mieltäni.


NYT SE KUHERRUSKUUKAUSI on kai viimeistään loppunut. Olen muuttanut pääkaupunkiseudulta työkomennukselle Savoon kohta neljä kuukautta sitten.

Alussa ehkä tuntuikin kuin olisin turisti ihmeellisessä maailmassa, mutta nyt uuden ihmetys on vaihtunut tyhjyyden tunteeseen. Elämän keskiössä on työ. Vain työ. Älä ymmärrä väärin, olen työstäni kovin innoissani ja kiitollinen, asiat kun ovat olleet joskus huonomminkin. Mutta se ei poista tunnetta, joka on nyt alkanut kalvaa.

Se ei poista ajatusta, joka mielessäni pyörii:

vaikka mitä kuvittelin, ei ihminen vain työllä elä. Se tarvitsee myös muuta.

Minä tarvitsen myös muuta!


MUISTAN, MITEN OTTAESSANI tämän työtarjouksen vastaan moni ihmetteli rohkeuttani lähteä vieraalle paikkakunnalle, josta en tunne juuri ketään – se kun tarkoittaisi kokonaan uuden elämän aloittamista ja rakentamista.

Itse en tuolloin osannut ajatella sitä niin isona juttuna. Kuvittelin selviytyväni tästä hyvin: kävisin töissä, hoitaisin työkomennukseni ja vapaa-ajallani kuntouttaisin leikattua polveani.

Mutta tämä onkin paljon kovempi pala kuin romantisoiduissa kuvitelmissani mietin. En osannut ajatella, että kokisin tällaisia tunteita. Ulkopuolelta on ehkä helppo ohjeistaa, että hakeudu ihmisten ilmoille ja harrastuksiin. Mutta vieras kaupunki ja rajatut mahdollisuudet tekevät tästä vaikeaa. Kun tulen töistä kotiin, ei minulla ole juuri mitään tekemistä saati seuraa. Olen vähän umpikujassa. Miten ja mistä voisin löytää jotain mielekästä tekemistä tai tarvittavia verkostoja?

Ennen minulla oli koira, tämä ihana Herra Hermanni, joka oli seuranani, vaikka olin muuten yksin. Esimerkiksi Norjan seikkailullani se oli tärkeä kaveri. Nyt kun muistelen aikoja taaksepäin, huomaan, että jo pelkästään lemmikkieläin täyttää elää ja tekee siitä paljon rikkaampaa. Nyt ei ole tätä rakastakaan enää seurana.


YKSINÄISYYS EI SUINKAAN
ole minulle uusi tuttavuus. Se on seurannut minua polullani erilaisissa muodoissa. Olen kokenut muun muassa Ruotsissa asuessani millaista yksinäisyys voi olla parisuhteessa. Ja vain vuosi sitten tutustuin onnettomuuteni myötä tunteeseen, joka syntyy kun jää kuukausiksi yksin kotiin makaamaan sairaana ja liikuntakyvyttömänä.

Ja nyt tämä yksinäisyyden uusi muoto. Siihen sekoittuu ajatus väliaikaisuudesta, siitä, ettei edes uskalla alkaa rankentaa juuria ja verkostoa, sillä arvelee kuitenkin pian lähtevänsä taas jonnekin muualle; onhan työkomennukseni seitsemän kuukauden mittainen.

Mutta vaikka kuinka väliaikaista, ei elämä voi vain pyöriä työn ympärillä.

Sinulle, jolla on ystäviä, sukua ja perhe lähellä, mutta silti valitset keskittää elämäsi työhösi, haluan sanoa: pysähdy, ja käännä katseesi ihmisiin ympärilläsi. Mieti mikä todella on tärkeää. Ei ihminen työllä elä. Kaikilla kun ei ole varaa valita. Jotkut täyttävät elämänsä työllä, sillä ei ole mitään muuta.

Tämän minä olen nyt tajunnut.


JOS OLET SEURANNUT toimiani, tiedät, että olen aina pyrkinyt kääntämään nämä oman elämäni isot kysymykset ja hankaluudetkin niin opiksi kuin innostukseksi muille.

Reilu vuosi sitten kertoessani ensimmäistä kertaa yksinäisyydestäni päätin järjestää tempauksen kaltaisilleni yksinäisille. Siitä syntyi hieno kohtaaminen upeiden ihmisten kanssa ja muun muassa tämä video.

Nyt mietin, voisinko tehdä taas jotain tämän kaltaista. Keksisinkö jotain? Mitä?

Oletko sinä muuttanut vieraalle paikkakunnalle vailla verkostoja? Miten olet löytänyt itsellesi tekemistä ja seuraa? Vai oletko?

/Äm, ratkaisuja pohtien

Mainokset

Savolainen, tuo eliölajeista omaleimaisin – luontodokumenttini savolaisista

Olen tänne Savoon tullessani tutustunut työssäni savolaisuuteen. Projektina oli kesän aikana pohtia, voiko tällainen ”junan tuoma” etelän vetelä muuntua savolaiseksi.

Pääsin tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja heidän kanssaan leikkimielisesti tutustumaan savolaisuuteen, ja täällä blogissanikin olen noista jutuista jakanut sinulle.

Tänään oli vihdoin aika koota yhteen oppini. Syntyi tällainen luontodokumentti (nämähän ovat jo tuttuja aiemminkin, teinhän esimerkiksi tämän Hiihtäjä-videon Lahden MM-kisojen aikaan)…

 

Pidempi, radiossa tänään esitetty versio on kuultavissa nyt myös Yle Areenassa, kas tässä

https://areena.yle.fi/1-4233485

 

Naurua tiistai-iltaasi!

/Äm

Hullun hommia – savolaiset muikkujuhlat Sakari Kuosmasen kanssa

Hullulla on hullun hommat.

Sitä tämä aamuradio kyllä kaiken kaikkiaan on; vaatii ihan omanlaista hullua mielenlaatua taipua aamuvarhaisella kaikenlaisiin heittäytymisiin ja jutun vääntöön.

Hullun hommaa on myös tämä loistokas kesäsarjamme ”Kesässä savolaiseksi”. Mutta juuri siksi, kaikessa hulluudessaan, enpä voisi onnellisempi  siitä mitä saan tehdä; hommia, jotka sopivat tälle hulluhkolle luonteelleni.

Tervetuloa mukaan savolaisille muikkujuhlille! Piäkokkina Savon suurmies Sakari Kuosmanen.

Ja viikonloppuja sulle, ystäväni!

/Äm, jolla, kyllä, on tuolla videolla päässä ihan itse askarreltu muikkuhattu.

Sakari Kuosmasen kokkikoulussa

Kun aamun lähetys radiossa loppuu, useimmin aamujuontaja saa sen jälkeen hengähtää hieman ja siirtyä suunnittelemaan seuraavaa aamua. Useimmiten aamujuontajan työ on sillä tavoin maltillista, että itse ei joudu enää lähtemään tiukan aamun jälkeen tekemään suurempia juttuja.

Ehkä uskot, kun sanon, että siihen ei juuri rahkeita ole. Aamun lähetysvirran orkestrointi, uusien puheenaiheiden ideointi lennossa ja puhuminen monta tuntia putkeen ovat sen verran intensiivistä hommaa, että ne vievät voimat totaalisesti. Aika raato on ihminen, joka kello 10 aamulla astuu studiosta ulos.

Välillä sitten taas nollataan pää muutamassa minuutissa ja lähdetään tuottamaan uutta sisältöä. Ja tehtävät saattavat olla moninaiset…

 

Eilen mentiin töihin torille ja kokattiin muikkuja laulaja, näyttelijä, monitoimimies Sakari Kuosmasen kanssa. Järjestimme savolaiset rapujuhlat eli muikkujuhlat. Näissä kuvissa Sakari opettaa minulle muikunpaistoa. Tämän kokkikoulun lisäksi aika paljon muutakin hulvatonta settiä on luvassa huomenna. Jaan blogissanikin työmme tulosta sen julkaistuksen jälkeen.

 

Kesässä savolaiseksi?

Minulla on projekti. Töissä selvitämme kollegani, joka myös on vasta muuttanut Savoon muualta Suomesta, kanssa voiko kesän aikana muuttua savolaiseksi.

Savolaiset mentorit opastavat meidät maakunnan ihmisten salattuun elemään ja olemukseen, ja me kokeilemme voiko junan tuomat ulkopaikkakuntalaiset ikinä tavoittaa savolaisuuden sydäntä. Juttua teen projektista joka viikko radion aamuihin ja tietysti someen.

Katso tämä jakso, jossa näyttelijä Johanna Keinänen (tänä kesänä kesäteatterissa Katri Helenaa näyttelevä) opettaa minulle savolaista kehonkieltä, ja anna tuomiosi: taipuuko kehoni savolaiseen letkeyteen?

Ensi viikolla luvassa ehkä vieläkin hurjempaa heittäytymistä. Jos ei muuta, ainakin hullun maineeni alkaa olla nyt jo levinnyt kaikkialle savoon… 😀

Iloa uuteen viikkon! Kello on iltakahdeksan, ja minä painun kohta pehkuihin. Herätys ennen kello aamu neljää odottaa.

/Äm