Kuminauha käteen ja haasteet hampaisiin: Emilia Lahti antaa sisulle äänen

”Jos haluaisin kerätä varoja jollekin teemalle, niin voisinhan mennä vaikka pesemään autoja Helsingin keskustaan. Mutta ihmiset reagoivat eri tavalla siihen, kun he näkevät, että olet valmis uhrautumaan.”

Emilia Lahti juoksee tammikuussa 2017 2000 kilometrin ultrajuoksun antaakseen perheväkivallan uhreille äänen. Oma kokemus ja pohdinta siitä miten ihminen selviää äärimmäisistä vastoinkäymisistä sysäsi hänet aikoinaan tutkimaan väitöskirjatyössään suomalaista sisua ja nyt vaativaan juoksusuoritukseen.

Uskallammeko asettaa itsellemme tarpeeksi isoja tavoitteita ja mitä kävisi, jos vetäisimme unelmissamme niin överiksi kuin vain pystymme? Mitä uhrautuminen itselle tärkeissä asioissa tarkoittaa ja vaatii? Näitä jäin pohtimaan, kun sain haastatella Emiliaa.

Jokainen, joka asettaa itselleen jonkin hullun tavoitteen huomaa, että sisu on kuin kuminauha: joka kerta kun sitä käyttää, se venyy, ja seuraavalla kerralla on paljon helpompaa”, hän analysoi tässä Helsinki Realin jaksossa.

Isot unelmat ja hullut tavoitteet. Sisu ja sinnikkyys. Niistä on puhuttava, mutta erityisesti on annettava konkreettisia esimerkkejä erilaisista poluista, joita isoja haasteita kohdaneet tai niitä itselleen asettaneet ihmiset kulkevat. On näytettävä kuinka kuminauha venyy (ja välillä katkeaa pettymysten ja epäonnistumisten keskellä) sitä käytettäessä, jotta me muut voisimme oppia ja uskaltaa itsekin.

”Ei tietenkään tarvitse juosta 2000 kilometriä todistaakseen itselleen mitään, mutta usein me rajoitamme itseämme liikaa. Nyt kun on asettanut tavoitteen tuollaiseen suureen, välietapit muuttuvat helpoiksi ja mahdollisiksi – esimerkiksi maraton tuntuu aika pikkujutulta”, pohtii Emilia, ja minä nyökytän päätäni innostuneesti.

Entä jos koko juttu onkin juuri näissä välietapeissa? Että kun asettaa ison tavoitteen, astuu helpommin suoriutumaan pienemmistä. Tulisiko joskus niitäkään askeleita otettua ilman isoa kuvaa?

Entä jos lopulta ei olekaan kyse siitä suoritutuuko, ja miten, siitä isoimmasta tavoitteesta, vaan siitä, kuinka helpoilta ja mahdollisilta siihen suhteutetut pienemmät askeleet alkavat tuntua – kuinka ne lähtevät toteutumaan lähes itsestään. Mitään ei voi saada jollei ota kuminauhaa käteen ja haastetta hampaisiinsa.

Mitä sinä ajattelet: millainen sinun kuminauhasi on? Katso keskustelumme ja kuulet lisää Emilian ajatuksia!

Emilian ”Sisu – not silence” -projektia voit seurata ja tukea täällä.

Mainokset

Sisu alkaa sieltä missä sinnikkyys loppuu

”Sisu alkaa sieltä missä sinnikkyys loppuu.”

Tuo lause on pyörinyt päässäni eilisillasta lähtien. Osallistuin tilaisuuteen, jossa potkaistiin käyntiin Sisun juhlavuosi 2015. Vuoden tarkoitus on herätellä henkiin suomalaisen sisun käsite ja nostaa sisu Suomen kantavaksi muutosvoimaksi. On tunnustettava, että minulle jäi vähän epäselväksi lanseeraustilaisuudessa mistä Sisun vuodessa on konkreettisesti kyse. Sille ei ole rakennettu käsin tartuttavaa tavoitetta tai päätepistettä, mutta ehkä siinä piileekin koko teemavuoden ydin: annetaan sisun lähteä lentoon omalla painollaan ja päätyä juuri niin sisukkaaseen lopputulokseen kuin tilausta on. Tälle järjestäjäporukalle toivon vilpittömästi kaikkea hyvää – ei ole epäilystäkään, etteikö tuollaisella energialla saataisi paljon keskustelua ja tärkeitä avauksia aikaan. Minä aivan varmasti omalta osaltani osallistun sisuvuoden sanansaattajaksi.

On ollut mielenkiintoista havaita Norjasta tuloni jälkeen kuinka alakuloinen tunnelma Suomessa on tällä hetkellä. Taloudellinen ahdinko ja epävarmuus nakertavat mieliä. Kun on ollut hetken poissa ja etäällä päivän polttavista tapahtumista, tunnelman aistii erityisen herkästi.

Sisua Suomi nyt varmasti eniten tarvitseekin, ja on todella tarpeen juuri nyt herätellä ajatuksia siitä mikä vaikeina aikoina on erityisen tärkeää: henkinen lujuus, periksiantamaton sitkeys, räjähtävä muutosvoima ja kyky muuttaa suuntaa silloin kun on tarpeen.

sisu2

Illan ehdottomasti koskettavin puhuja oli Pekka Hyysalo, joka kertoi oman sisutarinansa.

sisu1

Yksi todella konkreettinen ja erityisesti minua innostava tempaus Sisun vuodella on: tiistaina 10.3. kello 15-16 järjestettävä Earth hour -henkinen Hour of Sisu -tempaus, joka haastaa kaikki suomalaiset tekemään jotain mikä jännittää ja tuo onnistumisen iloa tai auttaa voittamaan pelot.

Minä osallistun tähän tempaukseen varmasti jollain tavoin, jokin raja on Hour of Sisun aikaan rikottava. Vielä en tiedä mikä ja miten, mutta ehkä sen keksin lähipäivinä. Mitä jännittävää tai rohkeaa sinä voisit tehdä tiistaina 10.3? Keksitkö jotain ehdotusta minulle?

sisu3

Päässä ei liiku enää mitään. Tämän päivän sisut taitavat nyt olla loppuun käytetyt. Palaamisiin huomenna!

/Äm, toivottaen sisukasta alkavaa viikkoa