Maailman huipulta elämän notkoon

Kaksi viikkoa ja kolme kovinta kopastuskiveä juuri nyt ovat:

  1. yksinäisyys
  2. mitääntekemättömyys
  3. liikkumiskyvyttömyys

Ja bonussektorina kipu, joka onneksi on jo laantunut, mutta muuttanut muotoaan, eikä edelleenkään hellitä hurjasta otteestaan. Olo on suhteellisen sietämätön.

Luojan kiitos olen joutunut jo useamman kerran aiemmin elämässäni opettelemaan paljon yksin olemista ja sietämään mitääntekemättömyyttä. Olen muistellut viime päivinä paljon aikoja Ruotsissa, jossa asuin tuntemattomassa ympäristössä vailla omaa lähipiiriä miehen ollessa pajon töissä ja matkoilla. Ja Norjaa, jossa saatettiin elää päiväkausia vailla tekemistä.

Jos en olisi jo monta kertaa aiemmin elämässäni päässyt harjoittelemaan osaa nykyisen arkeni kompastuskivistä, saattaisi pää jo vähitellen räjähtää. Ja makuulihakset.

Yksinäisyys on helpointa. Oikeastaan en edes nyt jaksaisi tavata ketään, vaikka tiedänkin, että ihmiset ovat tärkein voimani ja innostukseni lähde. Mitääntekemättömyys johtuu pitkälti liikkumiskyvyttömyydestä – kun ei voi mennä välttämättömien vessa- ja keittiövisiittien lisäksi sänkyä pidemmälle, tekeminen on kovin rajattua. Ja sängyssä makaaminen myös tekee entistä väsyneemmäksi ja laiskemmaksi.

Liikkumiskyvyttömyys on pahinta. Aiemmissa elämänkoettelemuksissa olen kuitenkin päässyt aina liikkumaan ja se on ollut parasta lääkettä yksinolemiseen ja mitääntekemättömyyteen.Nyt huomaa, että pää alkaa jo suunnata ajatuksia tulevaan, ja pienet epätoivoisetkin ajatukset nousevat pintaan. Puhdasta sietokykyä vaaditaan nyt. Aikaa on tapettava rankalla kädellä.

Mutta parempaan mennään joka päivä. Ja suklaata riittää!

Selailin blogiani äsken vuoden takaiseen aikaan. Hah. Arvaa missä olin tasan vuosi sitten? No täällä

12390960_10153523740524457_7833879085104597877_n

Las Vegasissa Stratosphere-kasinon huipulla huvipuistolatteessa. Jos haluat lukea hauskempia juttuja, niin käy kurkkaamassa koko juttu täältä. Tämä on näitä hauskoja elämän perspektiivejä. Vuosi sitten maailman huipulla ja nyt elämän notkossa.

Näin tänään. Ja noin vuosi sitten. Mitäköhän vuoden päästä? Onneksi ei voi tietää juuri nyt.

/Äm

350 metrin huvitus

Tiedätkö kuinka korkealla on 350 metriä? No. Näin korkealla.

12390960_10153523740524457_7833879085104597877_n

Tiedätkö Linnanmäen Raketti-laitteen? Sen, joka ampuu ihmiset korkeuksiin? Tiedätkö miten siistiä on, kun sellainen on 350 metrin korkeudessa, siis tuossa tornin punaisessa ”neulassa” ja sit istuu siihen räjäytettäväksi taivaalle?

No ihan sairaan siistiä!

Eilen illalla oli vihdoin aika korkata Las Vegasin villitykset kipuamalla Stratosphere Tower -kasinon huipulle ja antamalla ampua itseni taivaalle. Ajattele, että tuonne korkeuksiin, yhteen maailman korkeimmista rakennuksista on rakennettu kokonainen ulkoilmahuvipuisto. Älytöntä!

Mutta hauskaa.

Hauskan älytöntä.

Mitähän tästä reissusta vielä seuraakaan, kun tuollaisia hauskan älyttömiä juttuja on joka puolella. Etenkin, kun tuo Big Shot tuntui ihan lällyltä…?

Tästä päivästä ainakin seuraa upea: olen menossa käymään vaihto-oppilasperhettäni tapaamassa. Jännittää… Ihan jo se, että osaanko ajaa perille autolla Las Vegasin sunnuntairuuhkassa tuntemattomia teitä. Kaikenlaista sitä ihmiset voivatkin pelätä. Minä en pelännyt eilen itseni ampumista 340 metrissä, mutta nyt jännittää ajaa autoa.

Tästä lähtee käyntiin toinen viikko Amerikassa! Seikkailu jatkukoon. Iloa alkavaan viikkoon sinulle, blogiystäväni!

/Ämmä