Kaunis päivä. Ihana elokuu jatkuu. Kylässä ystävän luona. Ruokaa. Juomaa. Mansikoita. Suklaata. Suunnitelmia. Tulevaisuutta.
Rakkautta! Sunnuntai!
/Äm
Huomenta mieheen ja naiseen! Kun siitä nojatuolinvaltaajasta oli eilen puhetta, niin näkymä tänä aamuna oli tällainen
Jokseenkin kuumottavan vaativa katse ja tiukka tuijotus silmästä silmään. Tuli Herra Hermannille vähän pitkä yö, heräsin vasta vajaa tunti sitten. Kello on nyt 10.50 ja juuri söin aamupalan. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut näin pitkään! Tänään on sunnuntai keskellä viikkoa. Piti tehdä sellainen päätös, että tänään tämä tyttö ottaa vapaapäivä. Kroppa pirulainen alkaa huomautella kevään kovasta tahdista, ja sen alla on pakko nöyrtyä.
Jos jotain olen aiemmasta elämästäni oppinut, se on tämä oman kehon kuuntelu. Helpompi pysähtyä nyt päiväksi kuin joutua kokonaan katkolle sitten liian pitkälle mentyään. Uni teki ihmeitä, ja nyt taas tuntuu, että elämä voittaa. Tänään luvassa rentoa oleskelua, ulkoilua Hermannin kanssa ja illemmalla illallinen kahden ihanan ystävän kanssa.
/Ämmä, lähetellen terveisiä täältä sunnuntaista sinne teidän keskiviikkoonne
Go’morron!
Tällainen on meininki meillä aamuisin. Väkevä tuijotus…
Taktiikka ihmisen herättämiseen on ilmeisesti se, että hänet yritetään tukehduttaa.
Sitä jäin miettimään, että onkohan tämä kaikkien koirakuiskaajien mielestä väärä valta-asetelma, kun koira (sen lisäksi, että se omavaltaisesti hyppää sänkyyn eikä omistaja tee sille mitään, hyhyi!) makaa kaulalla tassu omistavasti rinnan päällä? Tarkoittaakohtan tämä sitä, että minä olen alistettu osapuoli tässä koirataloudessa ja että tuo pieni karvapallero luulee, että se on isäntä? En tiedä. Mutta ainakin olen nyt hereillä.
Huomenta, mina fina! Viettäkää rento ja rakkaudellinen päivä.
/Ämmä ja Hoo, pigga och glada! (på svenska idag…)
Sunnuntaipäivää kaikki te ihanat! Minä juon samaa kylmentynyttä aamukahviani nyt jo kolmatta tuntia. On tässä työn alla yksi blogipostaus, jonka julkaisen illalla. Se on lukinnut minut tähän tietokoneen äärelle niin, etten ole edes vielä ehtinyt laittaa aamupalatarvikkeita jääkaappiin ja juusto on kohta sellaista sulaa mössöä. Olen aika sekaisin juuri nyt, sillä tuo aihe on aika ravisuttava itselleni. Muista minut nyt vaikka tällaisena odottaessasi iltaa.
Tämä mun perusaamuselfie; kahvikuppi ja tukka harotten joka ilmansuuntaan. Hieno auringonsäde pääsi mukaan tämän aamun kuvaan. Palataan myöhemmin. Kivaa ja rentoa sunnuntaipäivää sinulle!
/Maija, jännittäen iltaa…
Huomenta! Olen herännyt aiiiiikaisin ihan vaan harjoitellakseni huomenna alkavia aikaisempia aamuherätyksiä. Itse asiassa olen jotenkin vähän järkyttynyt: en tajunnut, että Helsinki voi olla näin hiljainen sunnuntaiaamuna, tuli ihan mieleen entinen kotikaupunkini Varberg, jossa näin äänetöntä ja rauhallista oli lähes koko ajan.
Kävin koiran kanssa ulkona, ja ihmettelin rauhaa, joka ihan konkreettiseseti tuntui leijuvan ilmassa – ihan kuin kaupungin päällä olisi ollut joku harso. Kuuntelin hiljaisuutta kun yhtäkkiä sen keskeltä alkoi kuulua ihana lintujen sirputus. Tänä aamuna pystyin tunnistamaan jo kolme eri laulua: talitintin ja jonkun toisen (en ole mikään lintutieteilijä) sekä lokin! Olen nähnyt jo parisen viikkoa sitten ensimmäiset lokit, mutta vasta tänä aamuna kuulin sen tutun, kesästä enteilevän kirkumisen ensimmäistä kertaa. Tuli ihan valtavan toiveikasi mieli! Että kohta kesä on täällä!
Hiljainen aamu on ihana laskeutuminen uuteen päivään. On aikaa rauhassa nauttia kahvista, aamupalasta ja tehdä pieniä havaintoja, joita kiireen keskellä ei ehdi näkemään. Kuten tämä maahan sylkäisty purkka:
Olenko se vain minä, vai muistuttaako tuo jotenkin erästä tuttua hahmoa…
Ihanaa sunnuntaita rakkaat blogiystäväni! Kiinnittäkää tänään huomiota pieniin asioihin ja tehkää havaintoja, joita arjessa ette ehkä ehdi tehdä!
/Maija, joka suuntaa kohta kirjastoon Teatteri Elon lukutreeneihin