Oletko nähnyt sen Siskonpeti-viihdeohjelman sketsin, jossa Pirjo Heikkilän esittämä ylipirteä jumppaohjaaja vetää jumppaa flegmaattisille jumppaajille ja sitten ihan yhtäkkiä yllättäen  ja sitten ihan yhtäkkiä yllättäen huutaa: ”YLLÄTYSKYYKKY!!!!”? Niinku tämä tässä videolla?

Tämä hemmetin ärsyttävä akka on pyörinyt minun silmissäni katkeamattomana luuppina nyt eilisillasta lähtien.

Kato, kun täällä Støssä on tullut taas uusi yllätyskyykky!

* * *

Kirjoitin tänään aamulla kello 5.30 viimeisillä voimillani tällaisen muistiinpanon tämän päivän blogikseni siltä varalta, etten tämän päivän jälkeen kykenisi enää mihinkään enkä kirjoittamaan mitään muuta:

”Nyt minä olen murtumispisteessä. Jos selviän näistä päivistä ennen joulua, selviän todennäköisesti tulevaisuudessa mistä vain.  

Sitä miten selviän näistä päivistä, en vielä tiedä.

Pääni ei yksinkertaisesti pysy mukana enää vaihtuvissa tilanteissa. Saattaa kuulostaa näin kirjoitettuna oudolta, mutta nyt en osaa kuorruttaa kerrontaani jännittävillä sanakiekuroilla ja lauseenparsilla, jotta saisin esille paremmin sen tunteen, jota nyt tunnen. Jotta voisit edes vähän ymmärtää kuinka sekaisin olen. Koeta tajuta tästä.

Heippa.”

Tämä kuva kuvaa henkistä tilaani tällä hetkellä paremmin kuin yksikään sana. Minä ja 30-kiloinen molva tänään päiväunilla Støn kalatehtaan lattialla.

* * *

Ajattele, että sulla on ajatus, että sä lähdet Norjaan koukuttamaan siimaa. Ja sitten sä menet sinne Norjaan ja alat koukuttaa siimaa. Mutta sitten muutaman päivän päästä kun sä olet just aloittanut sen siiman koukuttamisen, tulee myrsky ja sitten sä et koukutakaan siimaa pariin viikkoon. Ja sitten sulla on se ajatus, että odotetaan tässä nyt sitten sitä että myrsky laantuu. Ja sitten parin viikon päästä myrsky laantuu ja sä menet takaisin koukuttamaan siimaa ja sitten sulla on ajatus, että no nyt sä koukutat sitä vihdoin siimaa. Mutta sitten pari viikkoa koukutettuasi kuulet, että työt loppuvat kokonaan, koska enää ei saa kalastaa.

No sitten sulla on ajatus, että sä oot työtön. Ja sitten sä joudutkin henkesi pitimiksi hyppäämään helvetilliseen haasteeseen ja lähtemään suolistamaan tehotuotantokalatehtaalle ja sun päähän tungetaan se ajatus, että sä saatkin nyt töitä suolistajana kun sulla ei ole niitä siimankoukutustöitä, joita sä alunperin lähdit sinne Norjaan tekemään. No, sitten kun sä olet tehnyt sen yhden työvuoron siellä tehotuotantokalatehtaalla, sä ajattelet, että okei tää on nyt tässä, että nyt sitten tehdään tätä helvetillistä suolistamista hengen pitimiksi. Ja sitten sä odotat ja odotat että joutuisit taas sinne suolistamaan. Mutta sitten sä kuuletkin, että ei ne laivat menekään sinne merelle ennen ensi vuotta ja niitä suolistuksia ei ole ja sitten sun päässä on taas uusi ajatus, että okei nyt ollaan sitten taas työttömiä ja että töitä on ensi vuonna vasta ja mitenkähän tässä pärjätään kun kaikki kaveritkin lähtee Suomeen lomalle.

No sitten sä kuuletkin, että sulle onkin tarjolla vähän siimankoukutustehtäviä, kun yhdelle kalastajalle voi koukuttaa vähän varastoon ensi vuotta varten ja sitten sä alat koukuttaa sille kalastajalle ja sitten sun päässä on ajatus, että okei, nyt sä sitten teet näitä töitä ja sitten onkin jo kohta ensi vuosi. Ja sitten siinä välissä on yhdet tehotuotantokalatehtaan pikkujoulut, johon sä olet menossa ja sun päässä on ajatus, että nyt on kivat pikkujoulut joissa se sympaattinen Viidenminuutinmies pokaa sut. Mutta sitten kun sä odotat kyytiä pikkujouluihin, eikä sun netti toimi, koska SUN NETTI EI NYT VAAN JOSTAIN PERKELEEN SYYSTÄ TOIMI, etkä sä siitä johtuen saa tietoa että sä et saakaan mennä sinne pikkujouluihin. Ja sitten sulla on se ajatus, että sun Vuosisadan Rakkaustarina on tuhottu.

Ja sitten. Sitten sulla on se ajatus, että nyt sinä et enää kestä yhtään uutta muutosta vallitsevaan tilanteeseen, johon täytyy sopeutua ihan sairaalla nopeudella, niin sitten Støhön tuleekin yllättäen kaksi laivaa, joista kukaan ei ole tiennyt mitään! Ja sitten tehtaanjohtajalle tulee kamala paniikki saada riittävästi työntekijöitä töihin noin tunnin sisällä.

Ja sitten sua tullaan anelemaan töihin.

Ja sitten sulle tulee tunnin mittainen itku, koska sä et vaan enää kestä niitä yllättäviä uusia ajatuksia ja tilanteita, joihin sun pitää sopeutua. Ja sitten sulla ei ole enää yhtään ajatusta päässä.

NIIN SIINÄ OLLAAN JUST NYT!

Ja tässä kohtaa tullaan tuohon aamulla kirjoittamaani pätkään. En osaa sanoin kuvata mikä ahdistus minut valtasi.

* * *

Niin. Tuli taas uusi yllätyskyykky. Kaksi laivaa, joiden piti tulla Støhön vasta ensi vuonna, päättivät lähteä etuajassa kalaan koska seitä on meressä poikkeuksellisen paljon. Ja ne saivatkin huippusaaliit. Ja tämä kaikki tuli jostain syystä kaikille Støssä täytenä yllätyksenä. Ja koska se Myren Kalatehdas, jossa viimeksi olin suolistamassa ja jonka pikkujouluihin minua ei päästetty, on painunut jo joululomille, Stø oli ainoa paikka johon nämä laivat saattoivat tulla. Ja tehtaanjohtaja Leifille tuli tenkkapoo. Hän ei ollut varautunut tähän. Hänenkin, pääsääntöisesti ulkomaalaiset, työntekijänsä ovat lomilla ja hänen piti haalia kasaan kaikki kynnelle kykenevät suolistajat.

Ni, sitten eilen illalla minua tultiin anelemaan töihin. Ja minä, kaikkien eilen vuodatettujen kyyneleiden jälkeen, olen ollut tänään suolistamassa. Ja menen huomenna. Vaikka minä en enää jaksa yhtään uutta yllätyskyykkyä.

Tällasta tänään. En edelleenkään osaa kuorruttaa kerrontaani jännittävillä sanakiekuroilla ja lauseenparsilla, jotta saisin esille paremmin sen tunteen, jota nyt tunnen. Jotta voisit edes vähän ymmärtää kuinka sekaisin olen.

Koeta tajuta tästä.

Mut sen mä vaan pyydän, että kun menet ostamaan niitä joulukaloja sieltä Stockmannin herkun kalatiskilta, niin pidäthän pienen hiljaisen hetken minun kunniakseni; se kala, jonka olet juuri ostamassa, saattaa olla pala tuota molvaa, jonka kanssa olen lepäillyt kalatehtaan lattialla. Oikeasti ensin meinasin käyttää tässä sanaa ”maannut” kalatehtaan lattialla, mutta se kuulosti jotenkin vähän pahalta. Mut pidä se hiljainen hetki kuitenkin. Pliis.

/Äm, ja YLLÄTYSKYYKKY!