Somekuningattaren strategiasunnuntai

Tykkäätpä tai et, sanon sen kuitenkin: eikö tämä helle jo voisi loppua?! Ihan kivaahan tämä olisi jos voisi vaan maata aurinkotuolissa ja siemailla coktaileja, mutta kun täällä pitäisi pystyä ajattelemaan! Ja minä en pysty! Kun on niin kuuma!

Ni, sikskin ihan kostoksi syön nyt irtokarkkeja.

Lupasin eilen kirjoittaa taannoisesta Ahveniston keikastani, mutta enhän minä sitä kertomusta ole vielä saanut valmiiksi. Syy on helteen ja sen, että tänään on ollut Somekuningattaren strategiasunnuntai. Syksy saapuu (toivottavasti pian…), ja on aika pistää tohinaksi monellakin saralla. Muutoksia, isoja sellaisia, on luvassa. Siksi tänään olen pohtinut tulevaa ja kasannut yhteen ajatuksia. Tai ainakin yrittänyt, sillä helle todella saa aivoni hitaaksi.

nuuksio

Näkymiäni Nuuksiossa

 

Parhaat ideat ja suunnitelmat syntyvät, kun ei ajattele ollenkaan, vaan kulkee yksin metsässä ja antaa luonnon luoda sekä puhua puolestaan. Siksi minä suuntasin aamulla seikkailulle Nuuksion metsiin ja vietin siellä monta tuntia vain luonnosta nauttien. Samalla testasin polveani, joka tuntuu muuten jo hetkittäin paremmalta; toivoa siis on sen ja sunnuntaisen pyöräilyn suhteen.

Ensi viikosta tulee järjettömän hurja. Jos siitä selviän, niin varmaan taas pykälän vahvempana ihmisenä pääsen starttaamaan syyskuun. Paljon tapahtumia tulossa, ja sinä pääset niihin tietysti mukaan. Mutta nyt minä piirrän vielä pari viivaa strategiohini, syön vähän lisää irtokarkkia ja hikoilen vielä muutaman pisaran.

/Ämmä, toivottaen suloa sunnuntaihin

Kohti uusia haasteita

Kuva otettu 20.7.2015 klo 9.15 #2

Maanantai! Olen minä täällä. Käynnistelen uutta viikkoa kahvikupin äärellä unelmoiden.

Viime viikot ja kuukaudet ovat olleet blogissa aikamoista hulabaloo-menoa, ja siitä syystä tämä loppu heinäkuu menee osittain ”blogi-lomaillen”. Älä siis ihmettele, jos seuraavien(kaan) päivien aikana ei ihan joka päivä totutun lailla blogissa ole elämää. Välillä on ladattava henkisiä akkuja, sillä tämä homma käy kyllä työstä. Rakkaasta ja tärkeästä sellaisesta, mutta erityisesti kun on tällaisia MaiLife Haasteiden kokoisia ponnistuksia, huomaa, että niiden jälkeen täytyy antaa aivoillekin aikaa levähtää.

Vaikka minulle tämä kirjoittaminen ja blogin tuottaminen onkin suhteellisen helppoa hommaa, kyllä siihen aikaa ja energiaa tulee käytettyä valtavat määrät. Ja se intensiteetti, jolla tässä on mukana… niin hienoa ja palkitsevaa. Mutta ihan kaikesta sitä ihminen tarvitsee välillä vähän taukoa ja etäisyyttä. Ja kyllähän minä täällä jo aivot sauhuten suunnittelen seuraavia askeleita elämässä, nekin tarvitsevat vähän tilaa kehittyä ja kasvaa mielessä.

Viikonloppu on syksyn palapelin kasaamisen lisäksi koostunut urheilusta. Pään purkaminen ja uusien ideoiden saaminen tapahtuu minulla parhaalla tavalla, kun ei keskity siihen päähän tai uusien ideoiden etsimiseen ollenkaan, vaan antaa kehon liikkua. Hullun Polkasusta jäi valtava treeni-into, ja juuri hetki sitten sähköposti kilahti uutta treeniohjelmaa Tiialta. Aloitamme nyt valmistelevan kauden, jolla pidetään kunto yllä. Sitä nimittäin tullaan tarvitsemaan…

Mutta nyt käynnistellään uutta viikkoa ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. On sellainen olo, että tästä tulee hyvä viikko. Ainakin kohti uusia haasteita mennään.

Toivottavasti myös sinulla alkaa nyt hieno viikko missä tahansa sen vietätkin!

Meteliä maanantaihin, murut!

/Ämmä

 

Lankakerän pää

Tiedätkö sen tunteen, kun sinulla on joku selvä unelma, tavoite ja suunnitelma siitä mitä haluat tehdä jonkin asian suhteen? Tiedät mitä haluat ja olet varma sen toteutumisen mahdollisuudesta. On vain se yksi kysymys: mistä langasta pitää vetää ensimmäisenä, jotta tuo mahdollisuus aukenisi ja konkretisoituisi – mikä on se lankakerän pää, josta vetämällä koko rulla avautuu?

Se on pieni sattumus tai kohtaaminen, joka vain yhtäkkiä tulee vastaan ja sitten tie on selvä. Se on pieni portti, joka avautuu ja jonka takana on koko tulevaisuus. Kun se löytyy, loppu tapahtuu kuin itsestään.

Minulla on nyt tuo lankakerä käsissäni. Etsin sen päätä. Mistä se löytyy?

lankakerä1

lankakerä3 lankakerä2

Lankakerän päiden lisäksi tänään on etsitty Hermannin kanssa auringonpaistetta. Kaatosade iski päällemme juuri sopivasti keskellä lenkkiä, 45 minuutin päässä kotoa…

/Ämmä ja ilme kertoo kaiken…

Kiitos aivot

Huomenta, rakkaat pupuseni! Kyllä täällä hengissä ollaan, vaikka bloggaamisen kanssa on ollut vähän hiljaista. Olen ollut niin keskittynyt töihin, että ajatukset ovat liikkuneet vain niissä. Hassua, miten joskus tulee sellainen käsittämätön flowtila tai mikä ikinä, ja sitten ei halua pysäyttää sitä virtaa, koska SUURIA JUTTUJA TAPAHTUU! Olen niin innoissani. Kaikki etenee kuten suunniteltu. Mutta pidän vielä tämän itselläni. Kerron sitten kun aika on.

Muuten ihan asiasta toiseen. Olisin halunnut laittaa tuohon otsikkoon huutomerkin, mutta koska viime viikolla tein sen huomion, että otsikoissani on ihan hirveän usein huutomerkkejä, on pakko rajoittaa huutomerkinkäyttöä – laitan sen nyt kuitenkin tähän, silla se olisi kyllä hirveän tärkeä juuri tämän aamun otsikossa. ! Ja sitten kolmanteen:  tänä aamuna minua inspiroivat pyöreät muodot.

pyöreä1 pyöreä2

Näiden muotojen lisäksi nämä kaksi asiaa, kahvi ja aamun vihersmoothieni, ovat ihan järjettömän tärkeä asia sille, että voin kertoa olevani hengissä tänään. Olenhan siitä kertonut aiemminkin. Minulle on aivan valtavan tärkeää käynnistää päiväni oikealla tavalla. Ja saada aivoni toimimaan. Olen itse asiassa todella kiitollinen tänään aivoilleni. Sille, että ne ovat jotenkin toimineet nyt synkassa jonkun luovan lähteen kanssa. Ja niistä pursuaa ihan käsittämättömän hyviä juttuja. Poislukien ehkä nyt juuri tämä kyseinen blogipostaus… Mutta kirjoitan silti tätä tajunnan virtaa, sillä sekin on välillä todella tärkeää.

Hyvä olo, kirkas mieli ja toimivat aivot. This girl is on fire! Kaikesta epävarmuudestaan ja epätietoisuudestaan huolimatta, elämä tuntuu tosi tasapainoiselta nyt. Outoa. Miten epävarmuus voi olla tasapainoista? Aikaisemmin olisin varmaan seonnut tähän kaikkeen tietämättömyyteen. Mutta tämän kevään aikana asenteestani ja suhtautumisestani on tullut kumman rauhallinen ja rento. Jos joku juttu ei tapahdu siten kuin itse haluan, se ei tunnu… missään. Olen oppinut päästämään jotenkin tosi nopeasti irti siitä, että yrittää puskea ja pakottaa jotain tapahtumaan. Ja paradoksaalista kyllä, ehkä juuri siksi tuntuukin, että asiat soljuvat nyt erinomaisesti suunnitelmien mukaan. Luotan siihen, että asiat tulevat vastaan juuri oikeassa ja tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Kirkas mieli ja valtava energia ohjaavat toimintaani oikealla tavalla. Välillä se oikea tapa voi olla eri kuin mitä olen aluksi ajatellut, suunnitellut ja toivonut.

Niin. Tällaisia tänään. Kiitos aivot!

/Ämmä, tajunnanvirrassa