Studiosta rengittäreksi syyshommiin

Jotkut päivät töissä ovat toisia vähän merkityksellisempiä. Tänään oli sellainen. Parhaat jutut radiossa syntyvät usein hieman yllätyksenä, lähtevät laajenemaan jostain pienesta ajatuksesta ja keskustelusta. Ja aikaan saatetaankin saada jotain, joka jää mieleen.

Viime viikolla vitsailimme studiossa: olenhan tunnetusti vähän epäkätevämpi emäntä, enkä mikään haka kotitöissäkään. Kerroin asuvani kerrostalossa parvekkeetomassa asunnossa ihan tarkoituksella – sitten minun ei varmasti tarvitse tehdä pihatöitä eikä edes lakaista parveketta syksyn lehdistä tai talven lumesta. Mutta sitten kuitenkin käyn usein lenkkeilemässä omakotitaloasuinalueilla ja haaveilen, että pääsisin puutarhahommiin. Ristiriita! Olisiko sisälläni sittenkin jonkin sortin ehtoinen emäntä?

Tajusimme tuon keskustelun yhteydesä juontoparini Juhanin kanssa, että minunhan olisi päästävä tekemään syystöitä jonnekin pihalle. Heitimme tarjouksen, että voisin lähteä jonkun kuulijamme luokse syyshommiin. Että kuka tahansa sai heittää minulle pyynnön tulla syyshommiin.

Tarjouksia tulikin yllättäen useita, ja tietysti niistä yhteen tartuin.

Ja tänään olin aamulla Irma-mummin kotitilalla haravointihommissa syysrengittärenä. Meillä oli valtavan mukava haravointihetki yhdessä – taisimme kumpikin saada valtavan määrän virtaa toisistamme ja yhdessä tekemisestä. Irma on aivan upea nainen ja oli mukava tutustua tähän kuulijaan ensimmäistä kertaa.

Hyvää syntyy, kun hyvää tekee. Ja upeita kokemuksia tulee, kun heittäytyy hauskoihin ideoihin ja antaa niiden viedä eteenpäin. Se olkoon tämän päivän oppi!

Siinä on syysrengitär haravointihommissa Leppävirran Paukarlahdessa, joka sijaitsee 30 kilometriä Kuopiosta etelään.

Ahkerat haravoijat: Irma-mummi ja minä

Mainokset

Syksy saa

Sanotaan, että kaikkiin sosiaalisen median palveluihin pitäisi julkaista eri asioita, mutta tänään en edes yritä keksiä mitään muuta näytettävää sinulle kuin tämän kuvan

Ehkä törmäsit siihen jo Facebookissani, Instagramissani tai Twitterissäni?

Tämä aamulla nopeasti nappaamani kuva sai minut oudolla tavalla pauloihinsa. Se oli minulle niin pysäyttävä, että haluan jakaa sen mahdollisimman monen silmän nähtäväksi. Siitä välittyy jokin käsinkosketeltavan vahva tunnelma ja ajatus, jota en oikein osaa purkaa sanoiksi.

Mitä sinulle tulee tästä mieleen?

Minä muistin tätä polkua aamulla kulkiessani sen erään koskettavan kappaleen, jonka olen ehdottanut sinun kuuntelevan jo joskus aikaisemminkin. Roads.

Siinä sanotaan:

There are roads in this life that we all travel
There are scars and there are battles where we roam
When we are lost or wherever we may go
They will always lead you home

There are roads that have lead me to another
To a friend or to a lover I have known
For every turn is a year that I have grown
As I walk along these roads

Some are long and some are weathered
Some will lead you through a storm
When you’ve gone astray you will find you way
As you walk along these roads

There were times when I stumbled and I wondered
But every choice and every step I don’t regret
Cause I have lived and I have loved like no other
I won’t fear what lies ahead

Some are long and some are weathered
Some will lead you through a storm
When you’ve gone astray you will find you way
As you walk along these roads

There are roads in this life that I have traveled
There are scars and there are battles, this I know
Cause I’d be lost, but no matter where I go
They will one day lead me home
They will one day lead me home 

 

Syksy saa. Ja niin saa pian viikonloppukin. Ystäväni, terveiset Jyväskylästä, missä olen tänään kävellyt pitkin lähes keskeltä kaupunkia löytyneitä pitkospuita ja viettänyt etätyöpäivää vetäen viimeisiä viivoja tälle hyvin kiireiselle työviikolle. On tunnustettava, että olen aivan valmis vetäytymään viikonloppuun. Näissä maisemissa jatketaan. Minähän olen nyt kotona! Kotona nuoruuteni maisemissa. Tämä on minun mielenmaisemani.

Lämpöä perjantaihin!

/Ämmä

 

Luissa ja ytimissä

  
Äh. Olen nyt kirjoittanut monta erilaista aloitusta blogilleni. En pysty. En osaa sanoa mitään. Paitsi sen, että jos ei olisi tätä, tuota maisemaa, olisin vajaa. Tuolla minä pyörin päivittäin. Rannalla.

Mikä syksy tämä on ollut! Kaunis. Raikas. Virkistävä. 

Jännittävä ristiriita; toisaalta olen ollut viime päivät täynnä energiaa ja toisaalta kovin väsynyt. Päivät ovat nyt ympäripyöreitä. Keho on vähän koetuksella. Viimeisen viikon ajan kehoni jokaista osaa on särkenyt niin paljon, etten ole pystynyt kuin suorittamaan työni. Sitä se on. Uuden aloittaminen. Vaatii kovaa työtä. Tuntuu luissa ja ytimissä.

Tämä syksy tuntuu luissa ja ytimissä. Jännittävällä tavalla ristiriitaisesti. Sitä se on. 

Elämä. Luissa ja ytimissä.

/Äm, kiittäen viesteistänne ja vastaten niihin jokaiseen kun suinkin vaan ehdin 😘

Syksy pukee mua – ainaki jos ei kato kuvia

Olin aikeissa kirjoittaa siitä kuinka syksy pukee minua. Siis siitä, miten jotenkin kummallisen elinvoimaiseksi nämä syksyn raikkaat päivät minut saavat.

Mutta sitten vilkaisin materiaalia, jota olen tänään Snapchatiini tuottanut, ja saatan nyt vetää sanani takaisin.

  
Sieltähän sitä löytyy. Todistusaineistoa tämänpäiväisestä elinvoimaisuudestani… Täytyy tunnustaa, että Snapchat on saanut minut vähän pauloihinsa. Mutta mikä hienoa, se on Somekuningattarelle sallittua – jo ihan empiirisen tutkimuksen kannalta. 

Suosittelen tutustumaan. Alun ihmettelyn jälkeen sen ideologiaan kyllä pääsee kiinni. Ota vaikka minut seurattavaksesi, niin näet mitä siellä voi tehdä. Tai ehkä ennemminkin mitä siellä ei kannata tehdä… Minulle siitä on tullu sellainen hauska peli, johon on hauska kokeilla erilaisia juttuja. 

Mutta kuvista viis, vaikka ne eivät ehkä elinvoimaani täysin todenna, tänään ovat kyllä liekit leiskuneet. Ihan oikeasti syksy on jollain kummallisella tavalla minun vuodenaikani ja eritysesti tänään on tuntunut, kuin heräisin vihdoin henkiin nuuduttavan kesän jälkeen. Osasyynsä energisyyteeni lienee kyllä myös tällä puhdistuskuurillani, joka alun helvetillisten päivien jälkeen alkaa nyt tuntua tuottavan tulosta. 

Tämä fiilis jatkukoon! Elinvoimaisen energistä viikkoa teilleki, durasellpupuseni!

/Ämmä

Syksy!

Olimme tänään koiraa ulkoiluttamassa metsässä. Vasta siellä tajusin, että nyt on todella syksy! Metsä kylpi syksyn väreissä ja maassa oli jo paljon lehtiä. Meidän lähimaastoissa on enemmän nahkealehtistä puuta, joka ilmeisesti säilyttää lehtensä pidempään, joten en ole vielä tajunnut, että tässä todella ollaan menossa kohti talvea. Tuleeko syksy yleensäkin jo näin aikaisin?

syksy1

Olen kyllä aina pitänyt syksystä. Se on tunnelmallista ja raukeaa aikaa, syksyn kirpeä ilma on raikasta ja puhdasta. Tai sitten tämä rakkauteni se johtuu vain siitä, että minulla on syntymäpäivä syksyllä, vajaan kuukauden päästä…

sylsy2

Tänään on ollut todella raukea päivä. Väsynyt, mutta hyvä olo. Ja vähän sellainen haikea. Tervetuloa syksy!

syksy3

Supersalibandyäitejä ja pehmeää laskua

Hauska viikonloppu Tukholmassa takana. Olimme seuraamassa ystäväni Katan pojan salibandyturnausta. Kata on todellinen superäiti, mahdollistaa lapsilleen hienoja ja kehittäviä harrastuksia sekä elää niissä täysillä mukana. Hassua ajatella, että tuo voi olla myös minun elämääni joskus tulevaisuudessa. Nauroimmekin, että viikonloppumme Tukholmassa oli minulle salibandyäitiyden leirikoulu.

peli

Minulle viikonloppu oli kuitenkin ennen kaikkea pehmeä lasku Ruotsiin paluuseen. Matkustin eilen junalla Ruotsin halki kotiin. Niin, kotihan tämä minulle on, siltä minusta tuntuu. Mutta on tunnustettava, että olo on nyt aika haikea. Viime viikko Suomessa oli niin täynnä innostusta ja uusia suunnitelmia, että todellisuus iski kasvoille aika kovaa. Täällä elämäni on kovin erilaista kuin se, mihin olen Suomessa tottunut.

Vaikka olemme asuneet täällä jo vuoden, minä en ole vielä päässyt juurtumaan toivomallani tavalla tähän maahan ja kaupunkiin; olihan tilanne se, että ensisijaisesti Ruotsiin lähdettiin avomieheni työn takia ja minulla oli käynnissä iso muutosprosessi ja uuden suunnan etsiminen. Työskentelin taskurahaa ansaitakseni eräässä ruotsalaisessa yrityksessä osa-aikaisesti kotoa käsin, mutta siinä olikin oikeastaan kaikki kytkökseni tähän maahan. Elämä oli yksinäistä. En tunne täältä vielä paljon ihmisiä, eikä minulla ole täällä ystäviä tai harrastuksia. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta ei uuden elämän rakentaminen uudessa maassa ole kovin helppoa. Siitä itsekin yllätyin kovasti. Ja siitä, että kulttuurishokki ja muutospelko iski taas päälle näin kovaa. Nyt on asetuttava taas taloksi, purettava laukut ja aloitettava uusi kausi.

Tästä syksystä tulee erilainen, olen päättänyt, että sama rata ei enää jatku, vaan alan aktiivisesti rakentaa itselleni uusia kuvioita Ruotsissa. Olen irtisanoutunut työstäni, jotta voisin mennä eteenpäin. Mielessä on jo uusia ajatuksia harrastuksista, töistä ja opiskeluista. Nyt vain pitäisi pystyä pitämään oma mieli kirkkaana ja se valtava innostus, joka viime viikkoina on puhjennyt kukkaan, yllä. Ei saisi antaa pelon ja lamaannuttavien ajatusten saada valtaa. On pidettävä Suomen lippu korkealla ja puhallettava kannustustorviin aina kun ajatus karkaa!
kannustaja